Lue keskustelun säännöt.
Urheilutausta ja naisellinen itsetunto
19.07.2021 |
Itselläni ei ole ollut isompia ongelmia ulkonäköpaineiden kanssa ja mietin olisiko urheilutaustalla osuutta asiaan.
Olen entinen tanssija, olin myös yleisurheiluvalmennuksessa (pikajuoksu) eli olen kiinnittänyt huomiota kehoon toimivana ja omat oikkunsa omaavana ystävänä. Olennaina suhtautunut mutkattomasti kehon toimintoihin ja vajavuuksiin myös, omiin ja muiden.
Onko muilla urheilutaustan omaavilla naisilla samanlaisia kokemuksia?
Tuntuu siltä monilla naisilla on komplekseja omasta kehostaan, vaikka ne olisivat ihan normaaleja. Jos katsoisin peilin edessä itseäni arvostellen, niin se olisi kyllä tosi isoa ajanhukkaa - mutta omille komplekseilleen ei voi mitään. Oma mieli on vahva vastustaja.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Olen urheilija ja 13 vuotiaasta asti ollut ongelmaa syömishäiriöiden ja kehonkuvan kanssa. Ja mitä kavereiden kanssa on puhunut niin syömishäiriöt ja ruumiinkuvahäiriöt on tosi yleisiä urheilijoiden parissa.
Mullakin oli syömishäiriö, mutta pääsin siitä eroon terapiassa. Se kohdistui vain laihuuteen eli en inhonnut rintojani tai ulkonäköäni muuten. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole minkäänlaista urheilijataustaa, mutta silti minulla on hyvä itsetunto. Olen sinut niin kroppani kuin itsenikin kanssa, olen aina ollut, joten enpä tiedä muuttuuko asia koskaan. N47
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole minkäänlaista urheilijataustaa, mutta silti minulla on hyvä itsetunto. Olen sinut niin kroppani kuin itsenikin kanssa, olen aina ollut, joten enpä tiedä muuttuuko asia koskaan. N47
Hyvä! Voi olla ettei asialla ole mitään tekemistä urheilutaustan kanssa, mutta tulupahan mieleen kysyä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen urheilija ja 13 vuotiaasta asti ollut ongelmaa syömishäiriöiden ja kehonkuvan kanssa. Ja mitä kavereiden kanssa on puhunut niin syömishäiriöt ja ruumiinkuvahäiriöt on tosi yleisiä urheilijoiden parissa.
Mullakin oli syömishäiriö, mutta pääsin siitä eroon terapiassa. Se kohdistui vain laihuuteen eli en inhonnut rintojani tai ulkonäköäni muuten. Ap
Niin eli sulla oli iso ongelma kehonkuvan kanssa. Syömishäiriö ei ole mikään pieni asia. Jos sulla oli ongelmaa syömisen ja laihuuden kanssa niin sulla on ollut ongelma kehonkuvan kanssa. Mutta on tosi hienoa, että olet parantunut ja ilmeisesti olet nykyään sinut itsesi kanssa.
Mulla alkoi 13-vuotiaana anoreksia ja bulimia joita kesti urheilun lopettamiseen asti eli 27-vuotiaaksi asti. Onko urheilulla, vääristyneellä kehonkuvalla ja mielenterveysongelmilla yhteyttä vai ovatko ne toisistaan riippumattomia erillisiä asioita? En osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen urheilija ja 13 vuotiaasta asti ollut ongelmaa syömishäiriöiden ja kehonkuvan kanssa. Ja mitä kavereiden kanssa on puhunut niin syömishäiriöt ja ruumiinkuvahäiriöt on tosi yleisiä urheilijoiden parissa.
Mullakin oli syömishäiriö, mutta pääsin siitä eroon terapiassa. Se kohdistui vain laihuuteen eli en inhonnut rintojani tai ulkonäköäni muuten. Ap
Niin eli sulla oli iso ongelma kehonkuvan kanssa. Syömishäiriö ei ole mikään pieni asia. Jos sulla oli ongelmaa syömisen ja laihuuden kanssa niin sulla on ollut ongelma kehonkuvan kanssa. Mutta on tosi hienoa, että olet parantunut ja ilmeisesti olet nykyään sinut itsesi kanssa.
Mulla alkoi 13-vuotiaana anoreksia ja bulimia joita kesti urheilun lopettamiseen asti eli 27-vuotiaaksi asti. Onko urheilulla, vääristyneellä kehonkuvalla ja mielenterveysongelmilla yhteyttä vai ovatko ne toisistaan riippumattomia erillisiä asioita? En osaa sanoa.
Ehkä sitten ajattelen liian positiivisesti. Minulla taisi olla ortoreksian piirteitä ja on vähän edelleen, mutta tuo painon kyylääminenjäi nuoruuteen. Ap
Olen urheilija ja 13 vuotiaasta asti ollut ongelmaa syömishäiriöiden ja kehonkuvan kanssa. Ja mitä kavereiden kanssa on puhunut niin syömishäiriöt ja ruumiinkuvahäiriöt on tosi yleisiä urheilijoiden parissa.