Lue keskustelun säännöt.
Jos mies josta erosit 30 vuotta sitten edelleen kaipaisi ja ajattelisi sinua joka päivä, haluaisitko tietää asiasta vai et?
Kommentit (21)
Kunhan ei ota mitään yhteyttä, niin ei väliä tietäisinkö vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi, olen onnellisesti naimisissa ja tuollainen olisi vain ahdistavaa. Ja hänhän kaipaisi sitä 30 vuoden takaista tyttöstä, jota ei enää ole.
En haluaisi. Avioeroa ei normaalisti oteta kevyin perustein. Se syy erota ei ole todennäköisesti hävinnyt mihinkään. Tuollainen haikailu on aika säälittävää ja kertoo siitä, ettei ihminen tiedä, mitä haluaa eikä osaa edistaa omia unelmiaan.
Todella pelottava ajatus, en haluaisi tietää.
En. Kyseessä olisi joku nuoruuden pikaheila. Olen hyvässä ja pitkässä parisuhteessa.
Eiköhän näillä ikävöijille ole tullut ensin kupru omaan rakkauteen ja sitten muistellaan menneitä, jotka eivät vastaa millään tavoin nykypäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu henkilöstä. Jos olisi itselle yhdentekevä, niin en erityisesti haluaisi tietää, mutta ei se haittaisikaan, kunhan ei alkaisi tuputtamaan tunteitaan. Jos olisi itselle tärkeä henkilö, niin tietenkin haluaisin tietää, olipa tilanne sitten mikä vain. Aina voi asioista puhua ja se voi olla kummallekin parantava kokemus.
En missään nimessä haluaisi. Kuten joku sanoi, hän kaipailisi kuitenkin jotain sellaista jota ei enää ole. Emme ole samoja ihmisiä kuin 30 vuotta sitten. Ja muutenkin, siinä on jotain pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi juuri näin tällä viikolla. Sain sähköpostia 1. aviomieheltäni, joka jätti minut toisen naisen takia vuonna 1972. Mies meni naimisiin, sai 2 lasta uuden vaimonsa kanssa. Rakastui vielä alaikäiseen, 17-vuotiaaseen lukiolaistyttöön. Jätti vaimon ja lapset ja nai itseään 16 vuotta nuoremman, täysin kypsymättömän naisennupun.
Kun tyttö kasvoi aikuiseksi naiseksi ja oli saanut miehelle yhden lapsen, hän erosi miehestä.
Nyt tuo mies lähestyy minua, lähtettää valokuvia nuoruudestamme ja nykyisestä ränsistyneestä 73-vuotiaan ukon monisairaasta habituksestaan.
Miehet, uskokaa hyvällä. Tarinoita, joissa Solveig on odottanut maailmalla huitelevaa ja ränsistynyttä rakastettuaan Peer Gyntiä on vain miesten kirjoittamissa kirjoissa. Ei koskaan tosielämässä.
Eli vastaan lyhyesti: en halua tietää eikä mikään voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi tietää enkä muutenkaan olla yhteyksissä, vaikkei mitään vastaankaan exiä ole. Uteliaisuudesta haluaisin kyllä tietää miltä näyttää nykyisin, kun ei olla nähty vuosikymmeniin. Uskon, että molemmat ovat yhtä komeita tai ehkä komeampiakin kuin nuorina miehinä.
Minulla on sellainen sinnikäs vanha heila, joka on kertonut, että odottaa minua loppuelämänsä ajan. Jos olisin kiinnostunut, sanoisin kyllä. En ole. Vähääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sellaista tilannetta. Luulisi myös että tietäisi, jos joku kaipaa tai luultavasti se ihminen jotenkin ilmaisee kaukaisesti sen suuntaista.
Eli ei olisi mennyt elämässä eteenpäin tai elämä jotenkin kolhinut, että menneisyys pyörii vaan mielessä. Ei kuulosta hyvältä, en haluaisi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska se ajattelisi minua sellaisena millainen olin 30 vuotta sitten eikä tuntisi minua sellaisena kuin olen nykyään.
Ei, on menneen talven lumia. Paitsi että ristin kädet kyynärpäitä myöten kun olen
päässyt eroon ja voinut rakentaa elämän ilman huonon itsetunnon omaavan kiviriipan jatkuvaa kitinää.
Haluaisin tietää. Kyseessä olisi ex-aviopuolisoni ja lapseni isä, ja olisi ilmiselvää, että hän olisi henkisesti jollain tavalla sairas, jos olisi noin kiinni menneessä. Yrittäisin saada hänet hakemaan ihan ammattiapua, jos tarpeen.
Ihan sama. Tietäisin, että mies unelmoi illuusiosta, jota ei ole ainakaan enää olemassa, jos koskaan on ollut olemassa.
Jos itse olisin sinkku, niin rima suhteeseen on tosi korkealla. Moisesta illuusiosta ei voi kuin pudota alaspäin.
Mitäs, kivahan se olis kuulla, että joku vielä noin pitkän ajan jälkeen muistelee minua hyvällä.
Tulisin hyvälle tuulelle ja lähettäisin hänelle sydämelliset terveiset jatkoon.
Ihmisiä me kaikki vaan ollaan, kukaan ei jaksa 30 vuotta olla kellekään suutuksissa tai vihassa jostain pettämisestä tai jättämisestä.
Nehän ovat ikivanhoja asioita.
Vanhin lapsenikin on jo pian 28 vuotias, ja se on melkoinen matka tätä elämää.
Haluaisin