Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan sanonut suorat sanat ystävälle joka yhteyttä ottaessaan aina haluaa jotain?
16.07.2021 |
Minulla on ystävä joka on joskus kivakin, mutta on alkanut nyppimään, että hän on aina haluamassa apua, siis ihan kummia juttuja, että vaikka on lomallaankin, niin saattaa laittaa viestin, että voisko joku tuoda karkkia kun ei viitti lähteä ulos ja toiset saa tommosia viestejä kesken työpäivän. Sitten jos hän pyytää kylään, niin viime hetkellä laittaa viestiä, että voisitko käydä hänelle samalla kaupassa ja laittaa pitkän ostoslistan, myös tietenkin kaikkiin remontteihin tarvii apua, eläimen hoitamiseen, ja vaikka mihin. Hänellä on itsellään auto, että voisi kyllä itsekin liikkua. Kaiken lisäksi minä en ole koskaan saanut mitään apua häneltä.
En vaan jotenkin enää jaksaisi tuota kerjäämistä, eikä huvita pitää häneen edes yhteyttä enää.
Kommentit (11)
Mä en tajua ihmistyyppiä joka kehtaa käyttää toisia hyväkseen. Itsellä on iso kynnys edes pyytää yhtään mitään, muuta kuin ehkä ihan läheisimmiltä sukulaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Minulla oli tuttava joka kutsui itsensä aina luokseni kylään ja minun piti hälle lainata tupakka ja kaljarahat. Jos olin menossa hälle niin piti viedä hälle sitä ja tätä... Tuntuu että on joku pakko saada toiselta jotakin ja häiritä toisen ihmisen elämää. Sittemmin sanoin suorat sanat tosin toisesta asiasta johtuen ja tajusi varmaan että en halua tekemisissä olla. Nämä ihmiset eivät piittaa muista, toisten rajoista, heillä ei ole käytöstapoja eikä he välitä kuin itsestään. En kutsu heitä ystäviksi... Ei ole ollut tippaakaan ikävä ko tyyppiä, tullut vaan oksettava olo kun ajatteleekin.
En sano suoraan, jätän vastaamatta. Jos ei siitä tajua, niin jätän edelleen vastaamatta.
Voisikohan tuollainen ihminen muuttua ja muuttaa käytöstään ja hänelle puhuu rakentavasti. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Tuollaiselle voisi joskus vastata, etenkin "voisiko joku tuoda karkkia, kun en viitsi itse lähteä kauppaan" -tyyppisiin pyyntöihin, että ei nyt kerkeä, kun on omakin elämä elettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei niinkään materiaa, mutta henkistä pääomaa; kuuntelijaa, kehujaa, komppaajaa, ymmärtäjää. Ja tietenkin vain yksipuolisesti. Sitten sairastuin vaikeasti, ja sain tuntea, miten tällaisella ihmisellä ei ollut pienintäkään myötätunnon ripettä - eihän asia koskettanut häntä henkilökohtaisesti. Vieläkin tulee inhon väreitä kun muistan hänet.
Olen pikkuhiljaa heivannut sellaiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei niinkään materiaa, mutta henkistä pääomaa; kuuntelijaa, kehujaa, komppaajaa, ymmärtäjää. Ja tietenkin vain yksipuolisesti. Sitten sairastuin vaikeasti, ja sain tuntea, miten tällaisella ihmisellä ei ollut pienintäkään myötätunnon ripettä - eihän asia koskettanut häntä henkilökohtaisesti. Vieläkin tulee inhon väreitä kun muistan hänet.
Edit: ne suorat sanat. Tulipa sanottua. Useaan otteeseen ja eri variaatioissa kun levisi hermot lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle voisi joskus vastata, etenkin "voisiko joku tuoda karkkia, kun en viitsi itse lähteä kauppaan" -tyyppisiin pyyntöihin, että ei nyt kerkeä, kun on omakin elämä elettävänä.
Toi olis kyllä hyvä, mutta ite jos kieltäydyn niin tulee joka tapauksessa paha mieli, että olenkohan jotenkin veemäinen. Tyhmää että omatunto soimaa vaikka ei pitäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksikäyttäjät ja pyrkyrit ovat aina keskellämme.
Montakin kertaa.
Ovat energiavampyyreitä, ja yleensä, kun se hyötyminen loppuu, loppuu myös ystävyys heidän puoleltaan.