Haluan saavuttaa todella pieniä unelmia, muuta niihinkään ei näköjään ole varaa?
Kuvittelin lapsena että minulla olisi tietenkin vanhempieni elintaso, eli oma auto, rivarinpätkä, puutarha ja pari lomaa vuodessa. Aina ruokaa pöydässä, kultainennoutaja ja mummon vanha mökki kesäpaikkana. Heillä oli nämä melkein kolmekymppisenä.
Olen itse nyt melkein kolmekymppinen. Minulla on 50 neliön kerrostalokämppä, kulkuvälineenä rämä polkupyörä, lemmikkinä rescuekissa ja kesäpaikkana....yhden hengen teltta. Haluan itsekin rivarinpätkän, oman auton, ja ehkä mökin luonnon helmassa. Miten voi olla että 30 vuotta sitten kaikki tuo oli ihan kultatarjottimella ihan duunareidenkin saatavilla, mutta nykyhetken kolmekymppisenä joudun tyytymään aina vaan vähempään ja kaikki vaan kallistuu vuosi vuodelta (paitse palkan määrä)?
Mitä pitää nykypäivänä oikein tehdä että voi saavuttaa tavallisen tylsän elintason eli sen rivarinpätkän ja auton? Ei luulisi että tämä on liikaa pyydetty, mutta silti siihen ei ole varaa edes maisterikoulutettuna vakityöläisenä.
Kommentit (15)
Onkohan vanhempiesi varallisuus kuitenkaan ollut ihan tavallista tuohon aikaan?
Itse olen syntynyt 70-luvulla, ja reilu kolmekymppisenä korkeakoulutetuilla hyvissä työpaikoissa olevilla vanhemmillani oli velkainen kerrostalokolmio Itä-Helsingissä. Autona joku pikku Datsun. Ulkomaanreissut olivat autolomia Ruotsiin kerran vuodessa ja yöpymiset ym. tehtiin silloin mahdollisimman huokeasti.
Mökit, paremmat autot, asunnot ym. tulivat kyllä kuvioihin, mutta paljon myöhemmässä elämänvaiheessa. Ja näin näyttää menevän itsellänikin.
No, Politiikan rälssi on moninkertaistanut määränsä. Ja kun ei normaali suomalainen enää halua heitä äänestää, niin he maahantuovat uudet äänestäjät, joita myös turvapaikanhakijoiksi valheellisesti kutsutaan.
Kaikkein tyhmimmätkin EU-direktiivit laitetaan Suomessa voimaan, mallioppilaana. Ja taas sinä maksat.
Kun vanhempas kuosahtavat, niin varmaan saat sen rivarinpätkän perintönä.
ASP-tili antaa ainakin teoriassa mahdollisuuden oman asunnon ostamiseen myös pieni- ja keskituloiselle nuorehkolle ihmiselle.
Autot ei paljon maksa, mutta autoa ei kannata hankkia, jos julkisilla pääsee kulkemaan. Olin itse nuori 40 vuota sitten, eikä noita silloinkaan ollut tavallisten perheiden lasten ulottuvilla. Perheet olivat myös isompia kuin nykyisin. Vaikka vanhemmat jotain perintöä pystyivätkin jättämään, se jakaantui liian monen kesken eikä kukaan pystynyt ostamaan omaa asuntoa. Vanhempani omistivat 3 huonetta + keittiö Helsingissä. Kun asunto aikanaan myytiin ja perintörahat jaettiin 6 lapsen kesken, niin ei niillä päässyt pämppäämään.
EU ja ilmastoverot suurimpia syyllisiä
Johtuu pitkälti myös siitä että yksinasuvat täysin unohdettu politiikassa ja kaikki suunnitellaan pariskuntia mielellä pitäen.
Vanhempasi olivat ilmeisesti molemmat töissä? Ja sinä elät yksin? Siitä tulee heti iso ero tuloissa.
Mummolta saatu mökki, ei itse ostettu.
Olikohan asunto täysin velaton silloin 30v iässä..?
Kellä käy tuuri ja saa perintönä kesäpaikka, kellä ei.
Kadehtiminen ei muuten pue ketään.
Itse olen suunnilleen saman ikäinen kanssasi, ja minulla olisi varaa siihen rivariin, auto on(aivan romu), ulkomaanmatkoja on varaa tehdä ja ehkä jos aivan minimillä kitkuttelisi muuten elämän niin olisi varaa mökkiinkin. En ole erityisen hyvin palkattu, mutta koko ikäni olen ollut säästäväinen ja teen paljon töitä nyt kun niitä on: aina ei ole ollut. Oletan että kymmenen vuoden päästä voisin kevyesti ostaa jonkun kivan pikkusen mökin jos sillon olisi sellaiseen kiinnostusta. Toki itsellä aittaa se että on myös puoliso, jolloin maksut menee puoleksi, mutta on myös kaksi lasta.
Sinulla ei välttämättä ole ihan realistinen kuva. Minun vanhemmat asui kolmekymppisinä kaksiota kahden lapsen kanssa, nukuttiin kaikki neljä ainoassa makuuhuoneessa. Koska laina oli kova, äiti teki viikonloput toista työtä ja isä hirveästi ylitöitä illat ja viikonloput. Yksi vanha autonkottero oli, ei mökkiä.
Kaksi työssäkäyvää kuitenkin maksamassa.
Minä asuin kolmekymppisenä purkutalossa kommuunissa, kun se oli halvin mahdollinen, ja rahoitin opiskeluja iltasiivouksella. Omistin vain muutaman kirpparikalusteen, jotka meni sen jälkeen kaatikselle, koska haisivat liikaa homeelta.
Nyt viisikymppisenä minullakin on auto ja rivarinpätkä, joka on ehkä velaton juuri eläkkeelle jäädessä. Mökkiin ei tule olemaan ikinä varaa
Muuten, kuivan maan mummonmökit maksaa sivummalla vähimmillään 20 000. Se ei ehkä ole mahdoton unelma sinullekaan joskus.
No kannattaisiko elää säästeliäästi niin olisi varaa noihin juttuihin?
Riippunee missä asuu. Jossain landella rivarit ei paljo maksa, stadissa sitte onkin vähän eri juttu.
mitähän ne ap,n suuremmat unelmat ovatkaan?
Oikeistopolitiikka on tuon kaiken takana. Vauraus kasaantuu yhä harvemmille, ja enemmistön elintaso laskee. Työsuhteet murenee pätkätöiksi ja nollasopimuksiksi.