Kuinka ponnistaa muutokseen lannistavassa ympäristössä?

Pidän lähinnä yhteyttä minua kiusaavan exäni ja ulkomailla asuvan epävakaan ja ilkeän kaverini kanssa. Esim. tänään, kun kerroin nukkuneeni pitkästä aikaa hyvin, toinen heistä kehitti riidan, jossa alkoi haukkua minua. Kun löysin minua kiinnostavan self help -kirjan ja esittelin sitä innoissani, toinen näistä tyrmäsi, että sellaiset kirjat ovat turhaa hölynpölyä, joilla huijaan itseäni.

Nuorempana minulla oli kaikenlaisia ideoita, joita olisi voinut jalostaa pidemmälle ja samainen exäni tyrmäsi ne kaikki, yksi kerrallaan ja naureskeli päälle pilkallisesti. Se ainoa, ilkeä kaverini muuttuu pahantuuliseksi tai kehittää riidan, jos minulle sattuu jotain mukavaa ja kerron siitä. Keskivertoihmisten mielestä olen jotenkin nolo ja erikoinen, joten en kelpaa kenenkään kaveriksi muuten. Olisiko jossain kohtalotovereita?

Mulla on ollut omia taideprojekteja myös ja osa niistä ovat oikeasti ihan mainioita, osaa olen tehnyt omaksi ilokseni ja niiden teko oli iso juttu itselleni. Kerran laitoin niitä näytille äidilleni. Äitini oli vain silleen "aijaa", eikä sanonut oikein muuta.

Kyllä typerille asioille usein nauretaan, etenkin jos eivät tiedä sinua mielensäpahoittajaksi. Onko ideoiden tyrmääminen kiusaamista? Jos neuvovat sinulle että opiskele mieluummin älyteknologiaa kuin kirkkoslaavia?

Viimeisin ideani oli sellainen, että mietin toiseen kaupunkiin muuttamista, sillä kävin eräässä kaupungissa, jossa oli selvästi kotikaupunkiani mukavampia ja puheliaampia ihmisiä. Toinen näistä tutuimmista ihmisistä sanoi, että "se on sattumaa". Siis taas...heti kun innostuin, tuli lakonisen lyttäävä vastaus.

Olen yleensä helposti innostuva, hyväntuulinen, kohtelias ja vilpitön. Kumpikin heistä on kyynisiä, hieman tunnekylmiä ihmisvihaajia, jotka silti ovat monin verroin itseäni suositumpia. Mikä ihme minussa on vikana, kun elämäni soljuu näin ikävässä vireessä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä typerille asioille usein nauretaan, etenkin jos eivät tiedä sinua mielensäpahoittajaksi. Onko ideoiden tyrmääminen kiusaamista? Jos neuvovat sinulle että opiskele mieluummin älyteknologiaa kuin kirkkoslaavia?

Ideoista osan on sittemmin tuotteistanut ja toteuttanut joku muu. Olin sellainen oman elämäni Pelle Peloton parikymppisenä = äärimmäisen epäsuosittu ja outona pidetty samalla.

T. Ap

Tarvitsisin kyllä livenä mukavaa juttuseuraa.

Se lyttäävä kaveri ei onnitellut, kun olin menossa naimisiin ja kerroin raskaudesta. Lähinnä ilmaisi katseellaan inhoa ja halveksintaa. Kutsui lastani "pershedelmäksi" jne. Varmaan tosi coolia ja vitsikästä, mutta pidemmän päälle ikävää ainakin minun mielestäni.

Tapasin taannoin uuden ihmisen, josta olisi voinut tulla kaverini, niin tämä lyttääjä toki tyrmäsi sen tuttuni hänen opiskelualan ja harrastustensa perusteella tylsäksi, vaikka itse olin jälleen kerran edes hieman innoissani. Lopulta aloin miettiä, että lyttääjäkaveri oli oikeassa, joten aloin ottaa uuteen kaveriini etäisyyttä.

T. Ap

Siis tuo yksi kirja oli tämänpäiväinen innon kohteeni ja kerroin siitä innoissani nihilistiselle ja minua semisti inhoavalle exälleni: reaktio oli sellainen, että "tuollaiset kirjat ovat täysin turhaa hölynpölyä". Mieli meni taas hieman maahan ja intoni lukea sitä laski. Miten jaksan pitää yllä optimismia tällaisten ihmisten seurassa?!?

Uppelispuppelisduppelis