Onko nykymaailmassa enää rakkautta ollenkaan?
Vai onko kaikki vaan tekohymyä, tunteetonta panemista ja kertakäyttösuhteita. Onko tässä maailmassa enää oikeaa rakkautta?
Kommentit (27)
Joillain on, jotka ovat tavanneet toisensa ajat sitten ja ovat autuaan tietämättömiä maailmasta ja yhä rakastuneita. Muutoin on lähinnä kevytsuhteita kevytihmisille.
Samaa mietin monesti itsekin. Mietin kertakäyttöavioliittoja ja kulissiliittoja. Ennen niihin joutumista ihmistä taas mittaillaan kuin tavaraa. Onko tuosta siihen, onko tuo juuri sopiva minulle. Kaikki luonnollinen intohimo tuntuu puuttuvan kokonaan. Kuin kaikki ihmiset olisi jollain tunteet turruttavalla psyykelääkityksellä nykyään.
Ei ole, ei lähimmäisen rakkautta eikä mitään muutakaan, pelkkää hyötyä haetaan itselle toisista ihmisistä.
Maailmanmeno ja -kirjat aivan sekaisin. Kohti tuhoa mennään - mitään paluuta ei ole. Tule maailmanloppu tule jo en jaksa odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ei kuulu tähän aikaan.
Ei ole minkään historian aikana koskaan kuulunutkaan.
Rakkaus on maailmasta kuolemassa. Pysyvä rakkaus on vain mies53v ja palstamammojen välillä. Tuota jännitystä ei saa loppumaan sitten millään. Kestää ikuisesti.
On, tietenkin.
Oletko sinä hyvin nuori, aloittaja?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on maailmasta kuolemassa. Pysyvä rakkaus on vain mies53v ja palstamammojen välillä. Tuota jännitystä ei saa loppumaan sitten millään. Kestää ikuisesti.
Suhteemme on toksinen.
On! On se ennenkin ollut vaikea löytää eikä kaikki löydä koskaan.
Itse roikuin myös vuosia surkeassa suhteessa kun en uskonut että voisi löytyä parempaa. Viimein onneksi sain lähdettyä ja se on elämäni paras päätös.
Löysin miehen joka opettanut minulle mitä rakkaus on. Ollaan niin tiivis pari ettei mikään voisi enää meitä rikkoa. Elämän on ihanaa ja toisen rakkauden huomaa arjessa, vuodet ei sitä laimenna, päinvastoin vain vahvistaa.
Ollaan perustettu perhe ja rakkaus on suuri myös perheenjäsenten kesken. Samoin olen edellisestä elämästäni jättänyt kaikki pinnalliset ystävyyssuhteet ja täyttänyt elämäni ihmisillä jotka oikeasti välittävät. Rakkaus ja välittäminen näidenkin välillä näkyy ja sen tuntee.
Jos elämässä kriisi tulee vastaan, tiedän että ympärilläni on rakkaita ihmisiä.
Olen rakastanut, mutta olen menettänyt luottamukseni toisiin ihmisiin. Sen takia on vaikea sekä motivoitua että heittäytyä suhteisiin uudestaan.
Toki. Esim. minä rakastan kaljaa ja videopelejä. Rakkauden jokaisen löytää sisältään.
Kyllä mä uskon, että sitä on, mutta muuttuuko se ihmisten välisiksi teoiksi, onkin sitten ihan eri juttu.
Mä rakastan kultaani kovasti ja hänkin rakastaa minua. Tärkeää on, että pysyy aitona itselleen ja omille tunteilleen, eikä ala sohlaamaan kenenkään kanssa, josta ei oikeasti välitä.
Rakkautta on, mutta liekin ylläpitäminen on osoittautunut haasteelliseksi.
Nykyään on rakkauden ihanteeksi nostettu vanhempien ja heidän aikuisten lasten suhde. Parisuhde on työnnetty marginaaliin.
Tai ennen vanhemmat, kulttuuri sekä lainsäädäntö kannustivat pysyvään parisuhteeseen, mutta siitä on luovuttu.
Lapsen usko rakkauteen on ja pysyy. Senkin jälkeen kun mies vaihtoi lennosta toiseen.
Ei paljon näyttäis olevan