Kerrotaan elämämme vaarallisimmista tilanteista!

Olin vähällä ihastua lapsentekoautomaattiin yläasteella.

Meinasin tukehtua lihanpalaan. Siinä oli oiasti lähtö lähellä.

Tipuin pienenä roskiskatolta pääedellä, laskeuduin onneksi nurmikolle, mutta parin sentin päässä oli kivetystä et ois voinu melko hassusti käydä jos oiski jysähtänyt kalloon.

Kävelin teininä kännissä punaisia päin suojatielle katsomatta ympärilleni ja kaveri kiskaisi mut paidan kauluksesta takaisin. Sillä sekunnilla bussi kiiti naamani ohitse. Olin vaan cool enkä edes kiittänyt kaveria. Myöhemmin olen tajunnut, miten täpärästi pelastuin murskaantumasta tohjoksi ja lentämästä monta metriä pitkin ajotietä. Kaduttaa, etten silloin kiittänyt kaveria henkeni pelastamisesta.

Erehdyin yh-äm mäm koukkuun. Hengenlähtö ollut lähellä johtuen stressistä. Kun yhteinen syntyi, nalkkiin jäin. Varoitus muille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Tipuin pienenä roskiskatolta pääedellä, laskeuduin onneksi nurmikolle, mutta parin sentin päässä oli kivetystä et ois voinu melko hassusti käydä jos oiski jysähtänyt kalloon.

Minä istuin taaperona parvekkeen alla hiekkakakkuja tekemässä kun vitos kerroksesta villit pojat heittivät mielettömän kiven alas. Mätkähti muutaman sentin päähän minusta. Ei heillä ollut tarkotus minuun osua mutta porukassa tyhmyys tiivistyy. Silloin jopa yleensä liian kiltti isäni säikähti niin että painoi poikien oven taakse ja rappukäytävä raikasi kun läksytti näitä.

Olin ulkomailla rannikolla kävelemässä enkä typeränä kääntynyt takaisinpäin, kun aurinko alkoi laskea. Kuvittelin ehtiväni määränpäähän ennen kuin tulisi säkkipimeää, mutta se pimeys tuli yhdessä hujauksessa. Mulla ei ollut edes taskulamppua mukana enkä enää erottanut polkua, vaan jalalla tunnustellen etenin polvenkorkuisessa kasvillisuudessa, jossain jalkojeni juuressa kymmenien metrien suora pudotus mereen. Silloin kyllä kirosin itseni alimpaan helvettiin. Edelleen tulee huono olo, kun muistelen.

Afrikassa, kun norsulauma, jolla oli poikasia, ympäröi jeeppimme joka puolelta. Istuimme hiirenhiljaa ja etenimme muutaman sentin aina, kun norsut kääntyivät autosta poispäin.

Toisen kerran Biarrizissa, jossa lähdin sukeltamaan isojen aaltojen läpi rannasta poispäin tyyneen veteen. En millään jaksanut aaltojen läpi takaisin, vaan menetin suuntavaistoni aaltojen sisällä pyöriessäni, onneksi poikaystäväni hinasi minut rantaan.

Kolmannen kerran Andien vuoristossa 5 km korkeudella, jolloin olin todella huonovointinen ja tarvitsin lisähappea, minulla on ongelmia sydämeni kanssa. Siellä ymmärsin, että jos nyt tulee kohtaus, sinne jään, sillä olimme lähimmästä sivilisaatiosta n 8 h ajomatkan päässä.

Kävelin helteestä puolipökerryksissä Kreikassa ja ylitin jotain tietä. Auto tuli kohti täyttä vauhtia, enkä ehtinyt kuin hypätä konepellille, josta kierin ilmalennossa muutaman metrin tien sivuun. Hengenlähtö oli kyllä lähellä siinä.

Jaa... "Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen".. tuskinpa julkaistaan

Lyhyt versio: Meinasin aikana ennen kännyköitä tukehtua karkkiin lapsena, jos yksi kaveriporukasta ei olisi löytänyt random miestä avuksi en nyt olisi tässä.