Miksi niin moni on töissä, mitä ei halua tehdä?

Rahan ja arvostuksen takia. Arvostus verrattuna työttömyyteen.

Työpaikan vaihtaminen ei ole niin yksinkertaista, vaikka olisi kuinka hyvä yli-ihminen niin silti on sata parempaa hakijaa joka ikiseen paikkaan.

No mä olen tällainen lapseton sinkku joka vihaan työtäni mutta olenpa silti 20 vuotta tehnyt. Ja aion tehdä eläkeikään.

Mulle ei ole mitään toista alaa, mille vaihtamalla paranisi, kerran olen jo vaihtanut eikä se mitään auttanut. Mulle on hyvin raskasta jo töihin herääminen ja se että pitää keskittyä johonkin tuntikausia. Mulla on mm. ADHD ja sosiaalisten tilanteiden fobia sekä hahmottamishäiriö, nämä tekevät mistä tahansa työstä raskasta. 

Mutta siis käyn silti töissä, koska pystyn, ja pitäisin moraalisesti vääränä olla muiden elättinä, jos kerran pystyn itseni elättämään. Ei se työnteko useimmille muillekaan kivaa ole, ja silti tekevät. Jos kaikki joilla ei ole kivaa ja on vähän raskasta heittäytyisivät tuille, tämä maa olisi konkurssissa aika pian. Mutta ei mulla siis mielenterveys tästä työstä mene, se on vaan raskasta ja tylsää ja sellaista voi kyllä aikuinen kestää.

Koska toisille lopettaminen ja verorahoilla lusmuilu ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Hatunnosto kaikille sellaisille.

Opiskele sinä niin muut tekevät ne paskaduunit. Muista kertoa valmistuitko ja miksi?

No esimerkiksi mä haluan elättää itseni itse. En tahdo olla yhteiskunnan (= muiden ihmisten) elättinä. Siksi käyn töissä.

Jotain on tehtävä palkkaa saadakseen eikä kiinnosta olla työkkärin suurennuslasin alla orjatyössä ja köyhyysrajan alapuolella. Opiskelussa tulot romahtaisi myös joten ei kiitos enkä tietäisi edes mihin alaan vaihtaisin.

Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä...

En kaipaa tyyppien arvostusta!

Eivät tiedä kylläkään todellista tilannettani. Enkä minä sitä kerro.

Syynsä silläkin 😁

Sulla ilmeisesti oli käsitys jostain alasta mikä kiinnostaa ja jota haluat opiskella.

Olen paskatyössä mutta en tiedä mikä kiinnostaa ja mitä haluaisin opiskella, kaikki koulut olen jättänyt kesken siksi kun mikään ei opiskelu ei kiinnosta tarpeeksi niin paljon että jaksaisin opiskella sitä kokonaisen tutkinnon verran. Tällä hetkellä olen paskassa työssä ja saan siitä rahaa, jos jätän työt olen edelleen paskassa elämäntilanteessa mutta vähemmän rahaa, joten mitä järkeä jättää työtä? Kaikki muu kyllä elämässä kiinnostaa paitsi opiskelu, joten kyse ei voi olla masennuksesta. Paskasta työstä saamalla rahalla rahoitanki kaikkea mukavaa vapaa-ajan tekemistä.

Keksipä tähän ap joku ratkaisu niin heti jätän paskan työni.

Tätä on muuten tutkittukin. Muistaakseni peräti 95 % ihmisistä tekee töitään enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti. Eli jos viihdyt työssäsi, teet mielestäsi jotain tosi tärkeää, olet harvinaisessa joukossa.

Heti lopettaisin paskatyöni, jos mulla olisi niin paljon rahaa, että voisin elättää itseni ilman tukia. Työpaikan tai alan vaihtokin olisi täysin turhaa, koska sellaista työtä ei olekaan, jota tykkäsiin tehdä.

'Mielenterveyteni on paljon tärkeämpää, kuin jotkut numerot tilillä'

No, en tiedä sinusta mutta minun mielenterveyteni on paljon tasaisemmalla tolalla kun tiedän millä maksan ensi kuun vuokran ja laskut..

Mä olen hakenut muita töitä, ja käynyt haastatteluissakin, mutta ei niitä uusia töitä tosta noin vaan saa, ei edes omalta alalta, vaikka ois kokemusta ja osaamista, ja muutenkin ihan kiva tyyppi. Ja vuokraa on aika hankala maksaa pidemmän päälle ilman työtä, samoin kuin kaupan kassalla kissanruokaa ostaessa jonkinlainen hyväksytty maksuväline ois ihan jees. 

Työpaikan vaihto on yllättävän hankalaa ja pitäisi jo olemassa olevan työn lisäksi tehdä hakemukset, käydä haastatteluissa, olla paras jne .

Aluksi en halunnut hukata tutkintoani, joten tein alan töitä, vaikka en pitänytkään niistä. Minulle sopivampia työtehtäviä en saanut enkä päässyt enää opiskelemaan. Sitten viimeisin syy oli vuokran maksu.

Työuupumuksen jälkeen luovutin ja nyt sitten on jo kolme vuotta työttömyyttä takana (ja varmasti ikuisuus edessä), että ei se muun työn saaminen ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan vaihtaminen ei ole niin yksinkertaista, vaikka olisi kuinka hyvä yli-ihminen niin silti on sata parempaa hakijaa joka ikiseen paikkaan.

Ja silti nämä raskaasta työstä valittajat valittavat myös työttömien helpoista oloista, vaikka tajuaisivat etteivät ikinä kykenisi sellaiseen kurjuuteen ja myös tuon, ettei niitä työpaikkoja edes ole noin vain vaihtaa.

Jotainhan se on pakko kuitenkin tehdä

Itse voin kyllä myöntää, että jos ei sukulaiset ja tutut kauhistelisi niin lopettaisin huomenna työt. Arvostuksen takia käyn töissä.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen tällainen lapseton sinkku joka vihaan työtäni mutta olenpa silti 20 vuotta tehnyt. Ja aion tehdä eläkeikään.

Mulle ei ole mitään toista alaa, mille vaihtamalla paranisi, kerran olen jo vaihtanut eikä se mitään auttanut. Mulle on hyvin raskasta jo töihin herääminen ja se että pitää keskittyä johonkin tuntikausia. Mulla on mm. ADHD ja sosiaalisten tilanteiden fobia sekä hahmottamishäiriö, nämä tekevät mistä tahansa työstä raskasta. 

Mutta siis käyn silti töissä, koska pystyn, ja pitäisin moraalisesti vääränä olla muiden elättinä, jos kerran pystyn itseni elättämään. Ei se työnteko useimmille muillekaan kivaa ole, ja silti tekevät. Jos kaikki joilla ei ole kivaa ja on vähän raskasta heittäytyisivät tuille, tämä maa olisi konkurssissa aika pian. Mutta ei mulla siis mielenterveys tästä työstä mene, se on vaan raskasta ja tylsää ja sellaista voi kyllä aikuinen kestää.

Oletko päässyt valtion suojatyöpaikkaan töihin. Kuulostaa siltä.