Lue keskustelun säännöt.
Uroskoiran omistajat!
07.07.2021 |
Haluaisimme mieheni kanssa ottaa perheeseemme mukaan koirajäsenen. Mietimme nyt nartun ja uroksen eroja... Tiedän paljonkin narttujen ominaisuuksista, koska lähipiirissä on vain narttukoiria. Olen kuullut varoittavia asioita uroskoirista ja hämmentävin niistä on uroksen jatkuva "tiputtelu" eli paikkojen sotkeentuminen iloliemellä. Osalla edes sterilointi ei ole auttanut tähän vaivaan, kuulemma. Onko tämä oikeasti yleistä ja joutuuko näitä läikkiä sitten siivoamaan jatkuvasti jopa seinistä ja katosta niinkuin jostain satuin lukemaan?
Kertoisitko myös minkä rotuinen ja ikäinen koira sinulla on :)
Kommentit (24)
Meillä perheessä (mulla itsellä, ja vanhemmilla) on ollut yhteensä 9 uroskoiraa, eikä tuollaiseen ongelmaan ole kyllä törmätty. Yksi sekarotuinen pystykorva, eli 13 vuotiaaksi, pari ajokoirarotuista ja loput seisojia, ikähaitari elossa olevilla 4-9 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olut tuollaista ongelmaa. Edellinen koira eli 13 vuotiaaksi ja nykyinen on nyt 3 vuotias.
Täh? Tiputtelista oon kuullut vain kastoroinnin jälkeen joillain uroksilla, mutta normaalia se ei ole.
Ja siis tottakai, jos koira sattuisi olemaan syystä tai toisesta "hormonihirviö", niin ehkä tuota ongelmaa voisi olla, mutta jos koiralla on hormoonit kovin sekaisin niin silloin lienee ehkä muutakin ongelmaa. Eikä ne nartut ole hormoniensa kanssa yhtään sen helpompia. Meillä ei koirat ole koskaan olleet mitään pehmolelunnylkyttäjiä, toisiaan joskus leikin tiimellyksessä yrittävät mutta ei siitäkään sotkua ole tullut. Seinistä ja katoista siivotaan tosin joskus kuolaa, kun isot lörppähuulet ravistelevat.... tv. 2
Meillä on normikokoinen mäyräkoira, ei se kyllä mitään ole ikinä tiputellut, ilopissa voi tulla jos oikein ihana ihminen tulee kylään. Mutta jos teidän lähipiirin koirat on narttuja, kannattaa miettiä onko fiksua hankkia siihen laumaan urosta jatkoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi leikattua uros koiraa, rescueita molemmat. Kummallakin koiralla on ollut taustasta johtuen haasteita sisäsiisteydessä, mutta mitään tuollaista ei tosiaankaan ole ollut.
Veljellä taas kolme kotimaista leikattua urosta, eikä hänkään ole maininnut moisesta.
Veikkasin, että tämä ilmiö on suht harvinainen. Lenkillä taas se jatkuva jalan nostelu välillä tympii. Narttukoiran kanssa on usein jouhevampi liikkua, kun merkkailua ei ole niin paljoa.
Hei kiitos kommenteista! Jospa se ei olisikaan sitten niin yleistä kuin on peloteltu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut yhteensä kolme koiraa, kaksi urosta (bordercollie ja kultainennoutaja)n nykyinen koirani on narttu(sheltti).
Kummalakaan uroksella ei ollut minkäänlaista tiputtelua. Turhaan vaan pelottelua, ei ole mitään super yleistä.
Siis sellainen tiputtelu, että virtsaa tippuu koiran kulkiessa ympäriinsä? Virtsankarkailu on yleisempää nartuilla (kertoi eläinlääkäri), mutta meidän nyt jo edesmennyt koira tiputteli ainakin osittain eturauhasen liikakasvun takia, mutta osittain vika oli ilmeisesti sulkijalihaksessa. Tiputtelua hoidettiin lääkkeellä sekä kastraatiolla, joka auttoi eturauhasvaivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut vain narttukoira. Kämppiksellä on ollut vain uroskoiria. Kyllä nartun kanssa elämä on mielestäni helpompaa. Toki koirat ovat yksilöitä tietenkin. Kämppiksen urosten kanssa on jostain syystä jatkuvaa säätämistä, itse en jaksaisi sitä. Mun narttukoira on aika helppo. Pojat ei sitä kiinnosta ja se tekee just niin ku pyydetään. Reissaaminen missä tahansa kulkuneuvossa on mutkatonta ja se ottaa kaiken tosi lunkisti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vain narttukoira. Kämppiksellä on ollut vain uroskoiria. Kyllä nartun kanssa elämä on mielestäni helpompaa. Toki koirat ovat yksilöitä tietenkin. Kämppiksen urosten kanssa on jostain syystä jatkuvaa säätämistä, itse en jaksaisi sitä. Mun narttukoira on aika helppo. Pojat ei sitä kiinnosta ja se tekee just niin ku pyydetään. Reissaaminen missä tahansa kulkuneuvossa on mutkatonta ja se ottaa kaiken tosi lunkisti.
Mitä säätämistä? Ovatko sun ja kämppiksesi koirat samaa rotua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, ei ne mitään iloliemiä ole (jos spermaan viittasit) vaan sellaista kellertävää töhnää mitä erittyy kikkelin päähän. Oma 8v uros kyllä erittää tuota ja sitten on pikku tipluja lattialla. Onneksi oppi nopeasti käskyn "putsaa kikke" niin voin komentaa heti jos huomaan että kohta tipahtaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vain narttukoira. Kämppiksellä on ollut vain uroskoiria. Kyllä nartun kanssa elämä on mielestäni helpompaa. Toki koirat ovat yksilöitä tietenkin. Kämppiksen urosten kanssa on jostain syystä jatkuvaa säätämistä, itse en jaksaisi sitä. Mun narttukoira on aika helppo. Pojat ei sitä kiinnosta ja se tekee just niin ku pyydetään. Reissaaminen missä tahansa kulkuneuvossa on mutkatonta ja se ottaa kaiken tosi lunkisti.
Mitä säätämistä? Ovatko sun ja kämppiksesi koirat samaa rotua?
Mulla on mäykky ja kämppiksellä russeleita. Russelit nyt ei ole helpoimmasta ja rauhallisimmasta päästä muutenkaan. Toinen uroksista on hankala hihnassa ja uhoaa toisille uroksille. Toinen on helpompi, mutta tää toinen saa sitten senkin villiintymään. Ovat samanlaisia kuin ADHD-ihmiset. Jatkuva meno päällä. Ovat pennusta asti olleet mun koiran kanssa niin ovat samaa "perhettä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vain narttukoira. Kämppiksellä on ollut vain uroskoiria. Kyllä nartun kanssa elämä on mielestäni helpompaa. Toki koirat ovat yksilöitä tietenkin. Kämppiksen urosten kanssa on jostain syystä jatkuvaa säätämistä, itse en jaksaisi sitä. Mun narttukoira on aika helppo. Pojat ei sitä kiinnosta ja se tekee just niin ku pyydetään. Reissaaminen missä tahansa kulkuneuvossa on mutkatonta ja se ottaa kaiken tosi lunkisti.
Mitä säätämistä? Ovatko sun ja kämppiksesi koirat samaa rotua?
Mulla on mäykky ja kämppiksellä russeleita. Russelit nyt ei ole helpoimmasta ja rauhallisimmasta päästä muutenkaan. Toinen uroksista on hankala hihnassa ja uhoaa toisille uroksille. Toinen on helpompi, mutta tää toinen saa sitten senkin villiintymään. Ovat samanlaisia kuin ADHD-ihmiset. Jatkuva meno päällä. Ovat pennusta asti olleet mun koiran kanssa niin ovat samaa "perhettä".
Ehkä ei sitten kannata yleistää, että uroskoiran kanssa on aina jotain säätämistä, jos piirteet liittyvät ennen muuta rotuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vain narttukoira. Kämppiksellä on ollut vain uroskoiria. Kyllä nartun kanssa elämä on mielestäni helpompaa. Toki koirat ovat yksilöitä tietenkin. Kämppiksen urosten kanssa on jostain syystä jatkuvaa säätämistä, itse en jaksaisi sitä. Mun narttukoira on aika helppo. Pojat ei sitä kiinnosta ja se tekee just niin ku pyydetään. Reissaaminen missä tahansa kulkuneuvossa on mutkatonta ja se ottaa kaiken tosi lunkisti.
Mitä säätämistä? Ovatko sun ja kämppiksesi koirat samaa rotua?
Mulla on mäykky ja kämppiksellä russeleita. Russelit nyt ei ole helpoimmasta ja rauhallisimmasta päästä muutenkaan. Toinen uroksista on hankala hihnassa ja uhoaa toisille uroksille. Toinen on helpompi, mutta tää toinen saa sitten senkin villiintymään. Ovat samanlaisia kuin ADHD-ihmiset. Jatkuva meno päällä. Ovat pennusta asti olleet mun koiran kanssa niin ovat samaa "perhettä".
Ehkä ei sitten kannata yleistää, että uroskoiran kanssa on aina jotain säätämistä, jos piirteet liittyvät ennen muuta rotuun.
Niin no. Olen kyllä huomannut muidenkin rotujen kohdalla, että nartut ovat olleet rauhallisempia. Sedän labbiksista nartut ovat olleet helpoimpia, nartturusselit ovat olleet helpompia. Ei tosiaankaan pysty sanomaan onko kyse yksilöistä vai sukupuolesta, mutta tämmöisen havainnon olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vain narttukoira. Kämppiksellä on ollut vain uroskoiria. Kyllä nartun kanssa elämä on mielestäni helpompaa. Toki koirat ovat yksilöitä tietenkin. Kämppiksen urosten kanssa on jostain syystä jatkuvaa säätämistä, itse en jaksaisi sitä. Mun narttukoira on aika helppo. Pojat ei sitä kiinnosta ja se tekee just niin ku pyydetään. Reissaaminen missä tahansa kulkuneuvossa on mutkatonta ja se ottaa kaiken tosi lunkisti.
Jaa omasta mielestä taas uroksen kanssa on paljon helpompaa. Kokemusta siis uroksista ja yhdestä nartusta. Urokset ovat jotenkin putkiaivoja, joille kaikki käy ja elämä on helppoa. Narttu taas mietti ja pähkäili ettei tässä nyt huvita edes lenkille lähteä. Urosten kanssa mennään eikä meinata.
Minulla on ollut narttuja sekä uroksia ja uros leikkauksen jälkeen on ylivoimaisesti ollut helpoin. Ei enää narttuja meille. Nartut ovat olleet hieman happamia muita koiria kohtaan. Uros saattoi äristä toisille uroksille ennen leikkaista, mutta sen jälkeen on ollut iloinen kaikkia kohtaan.
Uroskoiran filosofia: Mitä ei voi syödä eikä naida, sen päälle kustaan.
Milloin koirien silpominen kielletään? Sterilointi tekee eläimestä kuin eläimestä apaattisen, sukupuolesta riippumatta. Eihän häntiä ja korviakaan saa enää typistellä, vaikka joku ihminen tykkäisikin korvattomasta ja hännättömästä eläimestä!
Vierailija kirjoitti:
Milloin koirien silpominen kielletään? Sterilointi tekee eläimestä kuin eläimestä apaattisen, sukupuolesta riippumatta. Eihän häntiä ja korviakaan saa enää typistellä, vaikka joku ihminen tykkäisikin korvattomasta ja hännättömästä eläimestä!
Ei tee. Koirat steriloidaan Suomessa yleensä terveydellisistä syistä.
Minulla on ollut 3 uroskoiraa, kaksi niistä astuvia, eikä yhdenkään kanssa ole ollut tuollaista ongelmaa.