Suru ei helpota

Jäin leskeksi n. 2 vuotta sitten. Vain muutama itkemätön päivä ollut sen jälkeen. Itku tulee kaikista muistoista ja myös kokematta jääneistä asioista. Ihmiset sanovat, että onhan sulla lapsenlapset. On joo ja kovin rakkaita ovat. Mutta eivät he voi korvata aviopuolisoa. Tuntuu niin toivottoman raskaalta nousta aamuisin ylös. Miksi nousta turhaan ja tyhjään päivään?