Lue keskustelun säännöt.
Herkkyys ja itkeminen
05.07.2021 |
Olen ilmeisesti erityisherkkä, ainakin kuvaukset sopivat minuun. Viime aikoina on tullut uutena sellainen, että kaikki surulliset asiat alkavat itkettää ja sitä itkua ei pysty välttelemään. Esimerkiksi tilanne, jos joku minulle läheinen henkilö alkaa puhumaan omista hautajaistoiveistaan, yliajattelen heti tämän tilanteen, miltä tuntuisi järjestää tämän henkilön hautajaisia hänen toiveidensa mukaisesti ja minua alkaa itkettää. Olen näissä tilanteissa yrittänyt miettiä jotakin muuta, mutta useimmiten se ei ole auttanut. Varaisinko lääkärin, onko tällainen enää normaalia ja miten tätä ominaisuutta itsessään voisi työstää? On melko ärsyttävää keskustella ihmisten kanssa joistain surullisista asioista, joiden ei periaatteessa pitäisi itseä niin vahvasti koskettaa, mutta silti ulvon kuin hyeena. Vinkkejä tai kohtalotovereita?
Kommentit (16)
Millainen on ruokavaliosi?
Herkut sun muut vastaavat vaikuttavat mieliin aikalailla. Itketkö kehon tuottamia myrkkyjä pois? -Esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän sen, mutta itseäni tämä asia häiritsee. Herkkyys on hieno asia, mutta mielestäni tällaisissa asioissa pitäisi pystyä hillitsemään itsensä jotenkin. En siis mitenkään suoraa huutoa itke, mutta kasvoista näkee vielä seuraavana päivänäkin, että itketty on. Siksi mietin, voisiko tätä asiaa jotenkin harjoittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen on ruokavaliosi?
Herkut sun muut vastaavat vaikuttavat mieliin aikalailla. Itketkö kehon tuottamia myrkkyjä pois? -Esimerkiksi.
Mielestäni melko normaali ruokavalio, syön kaikkea ja herkkuja kohtuudella. Liikun paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on ruokavaliosi?
Herkut sun muut vastaavat vaikuttavat mieliin aikalailla. Itketkö kehon tuottamia myrkkyjä pois? -Esimerkiksi.Mielestäni melko normaali ruokavalio, syön kaikkea ja herkkuja kohtuudella. Liikun paljon.
Sitten se herkkyys ei johdu siitä.
Itse syön paljon herkkuja ja itseeni vaikuttaa toi mitä aikaisemmin kommentoin.
Hienoa, jos liikutut MUIDEN asioista. Jotkut liikuttuu ja tunteellistuvat suuntaan tai toiseen kun miettivät itseään ja omaa elämäänsä, surevat kun jäävät joistain asioista paitsi tai ärsyttää jos joku ei tee heitä kohtaan juuri niinkuin mielessään toivovat. Kutsuvat sitten itseään herkäksi, minusta se on enemmän jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos liikutut MUIDEN asioista. Jotkut liikuttuu ja tunteellistuvat suuntaan tai toiseen kun miettivät itseään ja omaa elämäänsä, surevat kun jäävät joistain asioista paitsi tai ärsyttää jos joku ei tee heitä kohtaan juuri niinkuin mielessään toivovat. Kutsuvat sitten itseään herkäksi, minusta se on enemmän jotain muuta.
Kyllä tämä tunteellisuus liittyy kaikkeen elämässäni, mm. lasten koulujen päättäjäiset, oma parisuhde, läheisten surulliset asiat jne. Mutta juurikin niin, että yliajattelen tilanteita jolloin itku on herkässä. Valmiiksi jo mietin esikoisen rippijuhlia - voi sitä nessujen määrää!
Eikös se mene vähän niin, että mitä enemmän yrität estellä sitä, sitä voimakkaammin se tunne iskee. Pitää ensin tietää millä tavalla se itkukohtaus iskee ja aiheutuu. PItää yrittää tietoisesti saada se aikaan. Sitä kautta voi oppia myös hallitsemaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itkuherkkyys lisääntynyt koko ajan vaan iän karttuessa, nykyään on todella vaikea puhua edes vakavista aiheista ilman, että tulee itku, saati sitten oikeasti surullisista. Ja ikävä kyllä mulla ei oikein ole sellaista moodia, että kyyneleet vaan sievästi valuisi, en pidä itkiessä mitään ääntä, mutta kyyneliä tulee helvetisti, suu vääntyy ja puhumisesta tulee vaikeaa.
Toiset on herkempiä, mutta mulle tuo alkaa olla jo todella suuri ongelma ja aika usein erittäin noloa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itkuherkkyys lisääntynyt koko ajan vaan iän karttuessa, nykyään on todella vaikea puhua edes vakavista aiheista ilman, että tulee itku, saati sitten oikeasti surullisista. Ja ikävä kyllä mulla ei oikein ole sellaista moodia, että kyyneleet vaan sievästi valuisi, en pidä itkiessä mitään ääntä, mutta kyyneliä tulee helvetisti, suu vääntyy ja puhumisesta tulee vaikeaa.
Toiset on herkempiä, mutta mulle tuo alkaa olla jo todella suuri ongelma ja aika usein erittäin noloa.
Noniin, tästä tunnistan myös itseni! Ärsyttää kun ei kertakaikkiaan voi sille mitään, nenä punaisena kyyneleet valuen koittaa toisille sanoa että tunteet vaan nyt taas ottaa vallan. Tähän olisi kiva saada jotakin vinkkejä, vai onko tässä parinkymmenen vuoden päästä pelkkää kyynelehtimistä elämä, on aihe mikä tahansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hormonit?
En ole huomannut vaikutusta kuukautiskierron eri vaiheissa. Voikohan olla jotakin itkuhormonia liikaa😅
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko jollekin vielä vinkkejä mieleen?
Ap
Entä muut tunteet? Kaikki asiat ei varmaan itketä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä muut tunteet? Kaikki asiat ei varmaan itketä?
No ei sentään, vaikka joskus ilostakin tulee itkettyä. Muiden tunteiden ja niistä aiheutuvien reaktioiden kanssa pärjään. Tuo liikuttuminen on ongelma, koska se johtaa aina itkuun josta ei meinaa tulla loppua.
Itku on minusta hyvä piirre ihmisessä. Arvostat ihmisiä ja asioita. Tykkään itkevistä ihmisistä, kunhan se on nimenomaan hyväntahtoista itkua, eikä kiukuttelua. Nauti siitä, että tunnet ja sinulla on sydän. Varaa Nessu-paketti käsilaukkuusi ja ole aidosti sitä mitä olet.
Jotkut liikuttuu herkemmin. Ei siinä ole mitään pahaa, itkeä voi myös hillitysti. Antaa vain kyynelten valua eikä ääntele samalla. Jos tulee pakottava tarve ulvoa, on kohteliasta mennä syrjemmälle tai vaikka metsään itkemään.