Kaveri vertailee, kohottaa itseään, arvostelee.. HELP!

Mulla on kaveri, joka myös lapseni kummi. Meillä molemmilla pienet lapset ja olisi oikeesti tarvetta tällaiselle ystäväperheelle, jonka kanssa lasten kanssa voisi aikaa viettää.

MUTTA. Meillä on aika erilaiset kasvatustavat, joka ei ole mulle ongelma. Kaveri on nk. natsimutsi. Tosi ehdoton, suorittava, sääntöjä on psljon ja kaiken pitää olla täydellistä. Tärkeintä on tottelevainen lapsi. Joka tekee, mitä sanotaan.

Tämäkin ois vielä ok, mutta sen lisäksi haukkuu paljon muita. Kauhistelee toisten käytöstä, kasvatustapoja, kommentoi jopa naapurinlasten painoa, haukkuu erityislasta… Ja kohottaa itseään tuomalla nämä täydellisuutensä esiin. (Käyttää siis itse sanaa täydellinen paljon). Ja tuo näitä esiin vertaillessaan: ”Ai te teette noin, me ei koskaan anneta…”

Oon huomannu etten viihdy enää seurassaan. En tavallaan haluaisi menettää ystävyyttä, mutta huomaan lähteväni itekin mukaan tohon nokitteluun. Enkä halua! Koen selittelyn tarvetta ja sit toisaalta tarvetta nostaa eri näkökulmia esiin, koska tosiaan hänen kasvatustavoitteensakin on musta niin kyseenalaisia, et vituttaa et sellasilla kehuskellaan ees. Ei ole tällainen oikeesti enkä halua olla. Kenenkään muun kanssa ei ole vastaavaa ongelmaa.

Miten, voisin laittaa tän tyypin aisoihin? Jos osais tilanteen ollessa päällä laittaa jauhot suuhun, oppisko olee hiljaa? Mun puolest saa ajatella mitä haluaa, mut ois hiljaa niistä. Toisaalta vaivaa, kun tiedän että arvostelee kaikkea, ja sit kohtaamosissa tulee itelleki jo hirveet suorituspaineet, ettei ois haukkumista.