Lue keskustelun säännöt.
Pahin kesätyö yms kausijuttu jossa olet ollut?
03.07.2021 |
Olin hautausmaalla joka oli aivan rauhallista hommaa ilman varsinaisempia haittapuolia paitsi erikoinen työkaveri.
Työtoverini oli jo iäkkäämpi ja kokenut kalmistojen kiertolainen kuten tapasi sanoa. Tuon sanoessaan alkoi aina nauraa ja nauru päättyi kaameaan yskänkohtaukseen ja korinaan.
Nimittäin tämän työtoverini pakkomielteisen innostuksen kohteina oli erilaiset hautapaikat kaikissa kulttuureissa ja sain niistä kuulla.
Muistan monia outoja tapoja joista en olisi ehkä muuten kuullut, jäähänhautaamisia, varhaishistorian luolia joissa jopa 5000 vuoden ajan aseteltu sukupolvi sukupolvelta kallot katsomaan samaan suuntaan.
Tämänkin vielä kesti ihan mielenkiintoisena kun mutta hautapaikkojen aarteet oli vähän liikaa minulle nuorena.
En siis mitenkään kammonnut hautausmaita mutta jotenkin se oli hieman ahdistavaa kun koko ajan surevia kaikkialla vaikka meidät yritettiin pitää poissa näkyvistä.
Hautausmaiden aarteisiin työkaverini luki erilaiset taikakalut joille on internetissä aivan ehtymätön markkina. Pääkallon hinta heti myytyjä vähintään 3500 USD ja pelkkä leukaluu yli 3000 USD. Kaikkea ostetaan jopa yksittäisiä hiuksia kun ne ovat hautausmaalta. Isot jalkojen luut haluttuja, samoin kädet ja NS koko paketti jolle jo silloin saattoi laskea hyväkuntoisena henkilöauton verran hintoja.
Kerran tulin baarista aamuyöllä ja ajattelin viedä sellaisen kannun valmiiksi aamuksi niin voin säästää ison kierroksen aamulla. Pyöräilin siellä yöllisellä hautausmaalla ja sitten kun alamäkeen ajoin kovaa niin käännyin äkisti sellaiselle käytävälle niin siellä tuo työtoveri piilossa patsaan takana vanhaa matkalaukkua kannatellen.
Kertoi myöhemmin että keväällä kun tietysti eniten tulee tavaraa pintaan ja pannaan uusiin hautoihin niin tärkeää vartioida öisin haustausmailla ettei kaikkea varasteta, sillain se asia tulikin sitten laajemmin tietooni. Hänellä oli niistä kirjojakin ja myös asuntovaunu hautausmaan parkkipaikalla kerrostaloasunnon lisäksi, sinne oli silloinkin laukullista tarvikkeita viemässä, kattiloita ja pannuja kuhmuraisessa laukussa.
Kommentit (8)
Tulipas pitkä teksti kun uppouduinnmuostelemaan.
T AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mansikanpoimijana yläasteikäisenä. Piti herätä neljältä ja kiiruhtaa bussiin jolla mentiin pelloille. Palkka oli ihan naurettavan alhainen ja riippui siitä montako laatikollista sai täytettyä. Muut työntekijät oli venäläisiä kausityöläisiä, jotka ei edes pessyt käsiään sen jälkeen kun kävivät puskapaskalla. Siitä vain iloisesti poimimaan teidän torimansikat. Viikon taisin jaksaa tuota hullunhommaa, ja en syö enää torimansikoita ennen kuin olen pessyt ne perinpohjaisesti.
SIWA !
Tuskin tarvitsee perustella.
Lindströmin pesula joskus nuorena. Hrrr. Ilmapiiri ihan hirveä.
Mansikanpoiminta. Ihme että tuota kadehditaan nyt niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diakonissalaitoksen vanhusten palvelutalon keittiö.
Välillä niin kiire ettet kolmeen työvuoroon päässyt edes kusella käymään.
Jos olit esim oksennustaudissa, oli suotavaa tulla töihin koska tuuraajia ei ollut eikä kokki olisi pärjännyt yksin.
Paras työpäivä oli viimeinen työpäivä tuossa paikassa.
Hoidin 12-vuotiaana ylivilkasta lasta, kokopäiväisesti. Ihan liian suuri vastuu aralle pikkutytölle. Maksoivat naurettavan palkan, heidän mielestään vain leikin. Se oli tosi raskasta hommaa ja en tajua, mitä niiden vanhempien päässä liikkui. Kyllähän näin jälkikäteen ajatellen selkeästi lapsi ei ollut ihan täysin terve, mutta ei siihen aikaan niin helposti tutkittu, vaan "pojat oli poikia".
Kyllähän hautausmailla, etenkin vanhemmilla näkee joka päivä jäänteitä ja vaatekappaleita, vyönsolkia ja kaikkea mitä maasta roudan ja muiden syiden takia nousee mutta silti aina tuntui vieraalta ajatus haudanryöstäjistä ja heitä varten asetuista vahdeista.
Muualla maailmassa ei ole tuota routimista, asiaa pidetään hämmästyttävänä ilmiönä joka nostaa suomalaistuotteiden arvoa, samoin suomalaisten mystinen maine.
Kanteleita ja väinämöisiä on noiden myyntisivujen koristuksia ja tarinoita suomalaisuudesta, kristinuskon saapumisesta ja pakanakalmistoista.
Viimeksi näin tuon työkaverini vuosia sitten Kotkassa, hautausmaalla tavattiin kun olin lomalla ja erään työkaverin muistoksi toin kukkia.
Siellä hän ruusupensaiden takana penkillä istuskeli kun tunnistin tuon yskän.
Iäkkääksi oli käynyt näöltään mutta yhä oli uudet hautaustavat ja maat mielessä, venäjän reissulle oli hakemassa lupia.
Aikoi tutkia, silloin olin varma että sanoi kaivella mutta enää en tiedä käsitinkö väärin, voihan sanoa että kaivelee tietoa tai penkoo tietoa kaivelemalla.
Aikoi tutkia vanhoja Karjalan kalmistoja aina kivikaudella ja kristinuskon tulon aikoihin saakka ja käyvänsä myös sotasankareita tutkimassa, kra naatti kuopissa.
Myöhemmin samana kesänä luin että iäkäs suomalaisturisti oli menehtynyt ikävässä onnettomuudessa venäjän karjalaisilla Sydänmailla.
En tiedä oliko sama henkilö mutta ollut kai illalla kävelyllä hautausmaalla kun kai sadeveden tai jonkin luonnonilmiö heikentämä maa hänen allaan oli antanut periksi ja sortunut, ikivanha ortodoksinen patsas oli kaatunut kuoppaan hänen päälleen. Uutisessa puhuttiin myös alueen kirkkoja ja hautausmaita kohdanneesta vandalismin Aallosta joten saattaneet nuoret vaikka potkiskella kiviä ja patsaita ja heikentyy ja kaatuu muistomerkit sitten.
Rauha hänen muistolleen, täykiin ottaa selville minne hänet on haudattu ja viedä kukkia, ainakin.
Laittakaa muutkin kesätyömuistojanne, ihana näin mökillä lukea, tässäkin järvessä Hautasaari- niminen paikka, Suomessa usein veden ympäröimä hautausmaat, kaunis ja rauhallinen saari, ollut muinaissuomalaisille pyhä