Mies syö hampurilaista sohvalla

Ja puolittain makaa nojaten selkänojaan. Toisella kädellä räplää kännykkää, toisessa hamppari. Hampparista tippuu jo leualle salaattia. Lapsi 8 v istuu hänen vieressä ja toinen lapsi 11 v toisella sohvalla.

Sanon miehelle: hei, voisitko nousta istumaan kunnolla. Ihan tavallisella äänellä. Miten mies reagoi?
Mies: miksi?
Mä: no kun kohta tulee sotkua?
Mies: no mulla on tekstiilipesuri tuolla tallissa
Mä: no sulla nyt on kaikkeen vastaus. Mut voisitko silti nousta. Ihan vaan vaikka sitten siksi, ettet näytä lapsille huonoa esimerkkiä.
Mies: no nyt meni kyllä maku tästä ja suuttuu. Yrittää vieläkin vängätä. Mutta vastentahtoisesti nousee pikkuhiljaa ja kyselee, et mikä juttu tää nyt on. Et miks kehtaan tollaista pyytää.
Minä: no et sä antais lastenkaan tolla tavoin syödä.
Mies: ai miten niin
Minä: no et todellakaan antais. Oot jopa siitä niille huomauttanut moneen kertaan.

No tää loppui siihen, et mies suuttuu ja pitää mykkäkoulua. Ja mulla verenpaine nousussa, kun MISTÄÄN en voi hänelle sanoa, ilman että tulee vastaanväittämistä. Aaargh.