En uskalla erota vaikka kaikki syyt erolle olisikin ja usein yököttää tulla kotiin mieheni luokse.

Pelottaa niin paljon miten selviäisin yksin kolmen lapsen kanssa. Vanhin on 6-vuotias ja nuorin 1,5v. Olla yksin vastuussa kaikesta. Ei tämäkään hyvä ole, mies pettää sekä muiden naisten kanssa että henkisesti pettämällä lupaukset. Käyttää rahaa surutta muihin naisiin ja viinaan/juhlintaan vaikka meillä on tiukkaa taloudellisesti.



Silti se joskus pyynnöstä hoitaa lapsia, käy kaupassa ym, jos todella on tarvis. Pelottaisi muuttaa yksin jonnekin, varmaan vuokralle tästä mukavasta omasta rivariasunnosta missä lapsilla on kaverit. Minulla on ollut masennustakin välillä ja silloin mies on enemmän hoitanut lapsia. Mitä jos masentuisin taas? Tukiverkosto on huono, myönnän. Vakkarityötäkään ei ole. En varmaan uskalla erota, ainakaan vielä, vaan kärvistelen vaikka liitto on huono =( Elän sitä surkeaa kulissia.