Lue keskustelun säännöt.
"Kerran elämässä" -tilaisuudet, jotka olet joutunut jättämään koronan takia väliin?
29.06.2021 |
Mullat:
* Omat häät (siirretty hamaan tulevaisuuteen, nyt on jo lapset ja farmariautot ja ruuhkavuosiarki, saa nähdä jaksetaanko enää järkätäkään mitään isompaa)
* Lapsen ristiäiset (pidettiin ihan pienellä porukalla)
* Molempien isovanhempien 90-v juhlat (tuskin enää pidetään, yli vuosi mennyt jo ja toinen mennyt aika huonoon kuntoon)
* Työmatka Tokioon, jossa en ole ikinä käynyt ja olen aina haaveillyt pääseväni käymään (osallistun virtuaalisesti)
* Harrastusseuran kilpailumatka jota varten treenattiin vuosia (tuskin tapahtuu enää kun nyt on lapsi ja ei aikaa treenata)
Mietin vaan, kun tuota Pietarin-reissua ei kuulemma voinut mitenkään jättää väliin kun oli kerran elämässä -tilaisuus. Ja vähän mietin sitäkin, että mitä kaikkea muuta kerran elämässä tapahtuvaa vielä jää meiltä kaikilta väliin neljännen aallon takia.
Kommentit (40)
Ystävän pojan yo-juhlat vuosi sitten.
Eipä oikeastaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikki tuo jäi väliin flunssan takia johon kuolee vain lähinnä 80v+ monisairaita. Hulluksi on mennyt meno
Oman pojan lakkiaiset vuosi sitten, olin niin kauan haaveillut näkeväni hänet siellä juhlasalin edessä muiden valkolakin saaneiden kanssa, itkuks se olis menny.
Ei oikeastaan mitään tuollaista yksittäistä mutta olisin halunnut viettää enemmän aikaa syöpäsairaan äitini kanssa ennen tämän kuolemaa. Nyt oli Uudenmaan sulut yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin asunnon etänä. En päässyt katsomaan rakennusvaihetta tai valmista asuntoa sillä vuokrauskin hoidettiin etänä. Tuntuu kummalliselta että nyt joku asuu omistamassani asunnossa jota en ole nähnyt muuta kuin kuvissa ja videoissa.
Mies ei päässyt ukkinsa hautajaisiin koronan takia.
Ensimmäisen mieleen tulevat miehen sisaruksen häät, opiskeluun liittyvä matka Pohjois-Amerikkaan, kasa sukulaislasten syntymäpäiviä ja joitakin vanhempien sukulaisten pyöreiden vuosien juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka ikinä. Tarkoitus oli lähteä käymään Saksassa ja Ranskassa ja oalata sitten laivalla Suomeen. Nyt jäi tekemättä enkä tiedä tulenko koskaan käymään ulkomailla vai olenko vain tällainen kotipaikkakuntani vanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs juhlakiertue, jota piti lähteä katsomaan ulkomaille mutta suurin osa kiertueesti siirrettiin ja sitten peruttiin ja sittemmin bändi jäi vähintään määrittelettömän pituiselle tauolle, ehkä jopa lopetti. Tämä harmittaa älyttömästi.
Muuten lähinnä kaikkea on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.
Alan Walker ja David Guetta samalla festareilla Suomessa. Festarit peruttiin koronan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla kyllä isoja, harmillisia menetyksiä ollut. Itse olen yliopisto-opiskelija, ja puolitoista viimeistä vuotta ja oma valmistuminen olivat koronan takia kaikki etänä. Kaikki nuoruuteen liittyvät asiat, tapahtumat ja tekemiset harrastuksia myöten ovat olleet tauolla käytännössä vuosia. Yhden käden sormilla voi laskea kaikki merkkihetket. Pidän itseäni onnekkaana tässä tilanteessa mutta myönnän että tässä kohtaa alkaa tuntua siltä, että oikeasti menettää nuoruutta. Jos tämä jatkuu vielä vuosia, olen varmaan melkein 30 ennen kuin elämä alka mitenkään muistuttaa entistä. Miten siitä olisi tarkoitus jatkaa aikuistumista "oikealla aikataululla", kun aivan varmasti haluan ottaa "menetettyjä vuosia" takaisin ja viettä huoletonta elämää, matkustaa ja juhlia? Uskon, että aloilleen asettuminen ja mahdollinen perheen perustaminen tulee siirtymään vuosilla monilla nyt 20-25 -vuotiailla.
Kummipojan konfirmaatio viime kesänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään, onneksi. Eikä oikein pienempiäkään juttuja, yksi konsertti jäi käymättä, mutta ei se nyt kovinkaan harmita.
Itsellä kanssa noita pienempiä juttuja, mutta yhden tutun vaimolla meni alzheimer siihen pisteeseen että ei kotona pärjännyt. Koronan takia vierailu oli tosi hankalaa alussa ja vaimo unohti sillä aikaa miehensä ja kaikki muutkin sukulaiset. Ei tunnista enää vaikka saa tavata. Hyvästely jäi tekemättä, vaimo vaan katosi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kanssa noita pienempiä juttuja, mutta yhden tutun vaimolla meni alzheimer siihen pisteeseen että ei kotona pärjännyt. Koronan takia vierailu oli tosi hankalaa alussa ja vaimo unohti sillä aikaa miehensä ja kaikki muutkin sukulaiset. Ei tunnista enää vaikka saa tavata. Hyvästely jäi tekemättä, vaimo vaan katosi kerralla.
Mulla aika vastaava tilanne oman äitini kanssa, mutta eri sairaus ja tapahtui nopeammin ja odottamattomasti. Eli ei ehditty varautumaan mitenkään.
Täytyy sanoa, etten jaksa olla hirveän empaattinen ihmisiä kohtaan, jotka vinkuvat siitä, ettei pääse jonnekin jumppaan tai keikalle.
Olin lähes 20 vuotta haaveillut eräästä tapahtumasta ulkomailla mihin en päässyt osallistumaan milloin minkäkin syyn vuoksi. Vihdoinkin ostin liput tapahtumaan, joka sitten peruttiin koronan vuoksi. Koronan vuoksi tapahtuma meni myös konkurssiin, joten jäi menemättä.
Itselläni on aika sopiva elämänvaihe tälle kaikelle - tasaista pikkulapsiperheen työarkea ilman suuria huippuja. Väliin on jäänyt vain kahden ystävän tohtoriväitöstilaisuus. Mutta lapseni ei (emmekä siis myöskään me vanhemmat) ole vielä koskaan kokenut päiväkodin kevät- tai joulujuhlaa (eivät ole järjestäneet mitään edes etänä) eikä hänestä ole otettu yhtään ns. virallista päiväkotikuvaa. Hän ei myöskään ole päässyt lastenteatteriin tai konsertteihin tänä aikana.
Ei kauheasti. Parit hautajaiset lähisuvussa. Lapsen vanhojentanssit (video oli). Lapsen 9. lk päättöjuhlat koululla.