Harmittiko teitä, jos oli lapsena selvästi kovempi kuri kuin kavereilla?

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Joo, ei siitä niin kauaa aikaa ole, kun ihanne oli, erityisesti tytöistä, kasvattatetaan kilttejä ja tottelevaisia. AP:n vanhemmat edustivat ilmeisesti vielä tätä aikaa. Mutta nykyään ei tällaisen kasvatuksen saaneet taida kovassa maailmassa pärjätä.

Ei ole harmittanut. On aikuisena oppinut sietämään elämän kaikenlaisia vastoinkäymisiä, jotka kuuluu elämään. Ja tekemään töitä. Ja olla valittamatta turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Oliko teillä muillakin sitä, että jos oltiin oltu kyläilemässä tai kaupungilla tai vastaavassa, niin kotona tuli usein palautetta siitä, että oli käyttäytynyt huonosti? Ja yleensä ihan pikkujutuista kyse siis.

Ei harmittanut, mutta se kyllä harmitti ja jätti jälkensä että pikkusisaruksilla oli lepsumpi kuri, tai ei juuri kuria ollenkaan. Minä sain siivota koko taloa ja laittaa ruokaa ja ansaita omat rahani 16v alkaen, pikkusisaruksilta ei edellytetty edes oman huoneen siivousta ja vanhemmat maksoivat kaiken vielä 20-vuotiaillekin.

Joo jäin katkeraksi.

Kyllä harmitti. Mulla oli tosi tiukat ja epäsäännölliset kotiintuloajat esimerkiks ja kylläpä harmitti murrosikäisenä mennä kotiin sisälle vaikkapa klo 18, kun nuoremmat kaverit jäi vielä ulos touhuamaan.

No, kauanhan siinä ei sitten mennytkään, kun en enää päättömiä sääntöjä noudattanut ja tilanne räjähti käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Oliko teillä muillakin sitä, että jos oltiin oltu kyläilemässä tai kaupungilla tai vastaavassa, niin kotona tuli usein palautetta siitä, että oli käyttäytynyt huonosti? Ja yleensä ihan pikkujutuista kyse siis.

Kyllä. Koko kotimatka saatiin kuunnella kun isä huusi ja karjui ja haukkui meidät ihme asioista (istuit ja sinulla oli huono ryhti, olit ahne kun otit tarjottaessa keksin, ilmeesi oli apattinen, nauroit liian kovaa). Joskus isä siis koko tunnin ajonatkan huusi ja haukkui jokaista vuoronperään - myös äitiä - ja kotona se oli kihdyttänyt itsensä sit sellaseen raivoon että se pieksi jonkun meistä

Ja me olimme siellä kylässä hipihiljaa! Siis kiltisti, pelokkaana, arkana, ei uskallettu tehdä mitään. Silti tuli vähintään huudot, usein selkään.

Tuo nyt oli silti pienin murhe mitä hullu narsistivanhempi aiheutti… muukin kohtelu oli aivan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Oliko teillä muillakin sitä, että jos oltiin oltu kyläilemässä tai kaupungilla tai vastaavassa, niin kotona tuli usein palautetta siitä, että oli käyttäytynyt huonosti? Ja yleensä ihan pikkujutuista kyse siis.

Jeps, ja tyyliin jos oli ottanut toisen keksin (hirveä rikos! Ei saa ottaa toista vaikka tarjotaan!). Vielä kolmekymppisenä olen huono ottamaan vaikka tarjotaan, joku nähnyt vaivaa kun on ostanut tarvikkeet ja leiponut. Alitajunnasta tulee aina viesti, että mikä minä olen tässä nauttimaan toisen työn tuloksista. Esim kampaajalla tai hierojalla käynti tuntuu pahalta, kun joku MUA hemmottelee ja käyttää aikaansa (vaikka maksan siitä). Ja kadehdin hiljaa mielessäni, kun toiset nauttivat täysin rinnoin samoista asioista vailla mitään ongelmaa.

Kuri pitää olla. Täysin holtitonta on jättää lapset ilman kuria. Me saimme aina remmiä (solkipäällä), jos teimme jotain pahaa. Ja, jos emme tehneet, niin lauantai-iltana varmuuden vuoksi. "Teette kuitenkin koiruuksianne".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Joo, ei siitä niin kauaa aikaa ole, kun ihanne oli, erityisesti tytöistä, kasvattatetaan kilttejä ja tottelevaisia. AP:n vanhemmat edustivat ilmeisesti vielä tätä aikaa. Mutta nykyään ei tällaisen kasvatuksen saaneet taida kovassa maailmassa pärjätä.

Varsinkin kiltit miehet ne nykyään ovat turnoff...

Emma K. kirjoitti:

Kuri pitää olla. Täysin holtitonta on jättää lapset ilman kuria. Me saimme aina remmiä (solkipäällä), jos teimme jotain pahaa. Ja, jos emme tehneet, niin lauantai-iltana varmuuden vuoksi. "Teette kuitenkin koiruuksianne".

Solkipäällä? No ei meillä sentään. Ihan sillä vyöosalla.

Tottakai harmitti esim. etten saanut katsella jotain ohjelmaa mitä kaikki muut tuntuivat saavan katsoa ja leikkivät sitä. 

Teininä harmitti, että joillain kavereilla oli löysempi kuri ( tai ei oikeastaan mitään sääntöjä ollenkaan, mutta eipä siellä kyllä ollut asiatkaan sitten kunnossa perheessä, kuten myöhemmin kävi ilmi)

Mutta vaikka harmitti, niin ei se ollut mikään elämää suurempi juttu. Vaikka meillä oli rajoja, oli myös luottamusta, mistä taas eräs ystäväni on aikuisena kertonut kadehtineensa minua. 

Emma K. kirjoitti:

Kuri pitää olla. Täysin holtitonta on jättää lapset ilman kuria. Me saimme aina remmiä (solkipäällä), jos teimme jotain pahaa. Ja, jos emme tehneet, niin lauantai-iltana varmuuden vuoksi. "Teette kuitenkin koiruuksianne".

Provohan tuo oli. Eihän kurittamisella olisi mitään kasvattavaa vaikutusta, jos remmiä tulee joka tapauksessa varmuuden vuoksi riippumatta siitä, tekikö jotain vai ei. Eli ei mitään kannustetta käyttäytyä kiltisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Oliko teillä muillakin sitä, että jos oltiin oltu kyläilemässä tai kaupungilla tai vastaavassa, niin kotona tuli usein palautetta siitä, että oli käyttäytynyt huonosti? Ja yleensä ihan pikkujutuista kyse siis.

Muistan ainakin yhden kerran, ikää ehkä kymmenisen vuotta, oltiin käymässä niin tylsän sukulaisen luona, että siellä ei vaan ollut mitään tekemistä lapselle, enkä jaksanut istua hiljaa paikallaan, vaan rupesin luvatta tutkimaan jotain sukulaisen hyllyissä olleita tavaroita, siis jotain kalliita esineita ilmeisesti, ei mikään hajonnut, mutta kotiin palattua opeteltiin käyttäytymistä vyön avulla.

Kyllä harmitti. Varsinkin näin aikuisena huomaa, miten käskyttämällä kasvattamisesta on ollut itselle haittaa. Lapsi pitää opettaa ajattelemaan itse eikä niin, että sitä totellaan, joka kovimmin huutaa. Yritän aina miellyttää muita enkä uskalla sanoa, jos en halua tehdä jotain tai joku asia harmittaa.

Vanhemmat eivät tykänneet, että meille tuli kavereita tai että olisin itse mennyt jonkun kaverin luo. Sitä ihmettelen vieläkin, miksi äidin piti sabotoida minun kaverinsaantiyritykset. Kerran ala-asteella tutustuin kahteen pari vuotta minua nuorempaan kivaan tyttöön. Kerroin äidille, että me nähdään tuossa meidän pihalla. Äiti puhui minut ympäri, painotti varsinkin sitä, että tytöt on minua nuorempia ja niinpä sitten sanoin heille, että minua ei kiinnosta.

Sanon vielä, että olin lapsena kovin ujo ja hiljainen, lähinnä lymyilin jossain nurkassa kirja kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmittanut, mutta se kyllä harmitti ja jätti jälkensä että pikkusisaruksilla oli lepsumpi kuri, tai ei juuri kuria ollenkaan. Minä sain siivota koko taloa ja laittaa ruokaa ja ansaita omat rahani 16v alkaen, pikkusisaruksilta ei edellytetty edes oman huoneen siivousta ja vanhemmat maksoivat kaiken vielä 20-vuotiaillekin.

Joo jäin katkeraksi.

Mulla oli sama, harmitti nuorena lähteä kesällä ennen klo 21 kotiin kun muut jäivät vielä uimaan ja vielä enemmän harmitti että parin vuoden päästä pikkusisko sai kyllä jäädä.. vanhemmat vetosivat siihen että olin niin hankala lapsi, no olinkohan hankala koska minulla oli ihan eri säännöt kuin sisaruksilla?? Purematta olisi pitänyt niellä.

Millaisia aikuisia kasvaa näistä kovassa kurissa kasvaneista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Useimmin vanhemmilta kuultu lause oli "sitten ei tapella" ja "olkaa nyt nätisti kun täällä on muitakin ihmisiä". Emmekä siis todellakaan oltu lapsia pahimmasta päästä, ihan normaaleja ikään sopivalla järjellä varustettuja, hieman hiljaisia sivustakatsojia. Ja äitikin myöntänyt, että pitivät meille turhan kovaa kuria. Harmittelee, kun kuri saattoi syödä itseluottamuksemme ja se näkyy vielä aikuisenakin siten, ettemme osaa vaatia itsellemme mitään, koska siitä on muille vaivaa. Siis parempia työtehtäviä, palkkaa, palvelua lääkärissä, kampaajalla, missä tahansa. Ne, joilla ei lapsena tuntunut olevan mitään kuria, kehtaavat pyytää ja vaatia itselleen mitä vain, he eivät häpeä itseään ja osaavat pitää puoliaan maailmalla. Meidät taas kasvatettiin hiljaisiksi työmyyriksi.

Oliko teillä muillakin sitä, että jos oltiin oltu kyläilemässä tai kaupungilla tai vastaavassa, niin kotona tuli usein palautetta siitä, että oli käyttäytynyt huonosti? Ja yleensä ihan pikkujutuista kyse siis.

Kuulostaa juu tutulta. Enkä varmasti ollut oikeasti niin huonosti käyttäytyvä. Mutta silti vaan tuli sanomista.

Kyllä se silloin harmitti. Jälkikäteen olen tajunnut, miten onnekas olin kun minulla on ollut niin hyvää huolta pitävät vanhemmat.

En ole mitään menettänyt, päinvastoin kotioloista on ollut elämässä hyötyä.