Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oli pieniä, muistan olleeni kateellinen yh-äideille
27.06.2021 |
Just muistin, että kun omat lapset oli pieniä ja mun mies oli vastuuton alkoholistirenttu, joka oli kyllä hauska, mutta ei vähääkään vastuullinen, eikä kiinnotunut perheestään, niin haaveilin olevan yh.
Olisi ollut paljon rauhallisempaa ja mukavampaa elämä ilman tätä perheen päätä, nyt piti jännittää, missä kunnossa tuli kotiin/tuliko/herättikö koko perheen/kuinka masentunut oli seuraavat viikot/oliko kaikki rahat hassattu jne
Ihan satunnaisesti joskus katumuspuuskissaan laittoi esim ruokaa, mutta muuten saattoi käydä hakemassa itselleen kebabin, jos oli nälkä. Muuta apua ei hänestä ollut, oli vähän kuin isoin ja työläin lapsi, jolle piti vielä välillä antaa.
Mä en niinkään syytä tästä miestäni, hän oli alusta pitäen samanlainen, vaan itseäni, että miksi luoja varjele tein lapset tuollaisen kanssa ja miksi hitossa en tajunnut lähteä aiemmin. Nyt 5v eron jälkeen olen vasta heräänyt ihmettelemään tätä omaa toimintaani, olen ollut ihan täysi idiootti. Tosin lapsia en voi katua, he ovat ihania, mutta helpommalla olisin päässyt, jos en olisi 15v roikottanut miestä mukana, vaan olisin suosiolla hoitanut homman itse.
Mikä laittaa ihmisen toimimaan näin?
Kommentit (8)
Miksi et sitten itse ryhtynyt yksinhuoltajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä laittaa ihmisen toimimaan näin?
Toiveikkuus ja usko parempaan huomiseen.
Näin se jollain tasolla varmaan oli. Usko siihen, että kaikki muuttuu normaaliksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sitten itse ryhtynyt yksinhuoltajaksi?
Hyvä kysymys! Olisi pitänyt kyllä, mutta joku ihme usko sellaiseen ydinperhe on onnellinen perhe, istui vahvana päässä. Mies ei ikinä myöskään ollut väkivaltainen. Mutta tätä todella olen kysynyt itseltäni. AP
Näin juuri. Yksinhuoltajana on helppoa, kun ei ole ketään riitelevää ihmistä perheessä. Ei tule ristiriitoja kasvatusasioissa, kun pystyy itse päättämään kaikesta. Aikaa ei mene lapsilta vanhempien parisuhteen ”hoitamiseen”.
Suomessa on kuitenkin yhteiskunta, joka leimaa yksinhuoltajia huonoiksi vanhemmiksi, vaikka asiahan on usein juuri täysin päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä neuvola, joka repii ihan pelihousunsa, jos perhe on jotain muuta kuin isän ja äidin ydinperhe. Heille on ongelma niin yksinhuoltajat ja seksuaalivähemmistöt. Ehkä 50 vuoden kuluttua pystymme näkemään tämän asian kirkkaammin, että esim. neuvola tosiaan avoimesti syrjii erilaisia perheitä, eikä se ole perheen tai yhteiskunnan etu.
Erityisen mukavaa on olla yhteydessä jos isä pitää lapset joka toinen viikonloppu. Jos lisäksi sattuu kivat eronneet isovanhemmat niin mummoloita/vaariloita on neljä. Omia lapsia näin lähinnä arkena. Nyt kun ovat aikuisia, muistelevat lapsuuttaan lämmöllä. Joulujakin oli 3 per vuosi kun minä pidin aattojuhlan jo 23.päivä. Isä 24.pv ja sitten mummille 25.12. Lapset ovat sanoneet olleensa varsin isoja kun alkoivat ymmärtää että meillä on erilaista kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyyshän se laittaa. Tai hulluus. Tai näiden yhdistelmä.
Mikä laittaa ihmisen toimimaan näin?
Toiveikkuus ja usko parempaan huomiseen.