Lue keskustelun säännöt.
Olenko alkoholistin puoliso?
Surullinen
25.06.2021 |
Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta. Muutamat kerrat vuosien aikana on käynyt siten, että riidan päätteeksi mies on ottanut perheen auton, lähtenyt yöksi ja palannut seuraavana päivänä, kaljaa mennyt 10-15 ja loppuviikonloppu maaten kotona krapulaisena.
Alkuvuodesta kävi ilmi, että ennen tapaamistamme miehen arki on ollut vain 8 tuntia töitä ja lähes joka ilta mennyt koneella istuen ja kaljaa juoden, välillä aamuisinkin ajanut töihin vielä humalaisena. Mies ei asiasta halua keskustella, tieto tuli läheisiltä.
Kuukausi sitten mies taas suuttui ja lähti yöksi pois, tänään selvisi että oli taas ollut isomman kaavan mukaan ryyppäämässä. Kyselin miten asia oli mennyt, josta suuttui, kääntyi juhannusmatkalta kotiin, lukitsi kotona auton, eikä antanut autoon pakattuja tavaroita.
Lasten kanssa päästiin matkaan toisella autolla, mies jäi kotiin ja lähti taas ryyppäämään. Lähdettyäni pyysin, että mies muuttaa pois ainakin hetkeksi yhteisestä kodistamme.
Miehen isä on alkoholisti, samoin puoli sukua sekä äitin että isän puolella.
Elänkö minä alkoholistin kanssa? Onko tällaisessa toivoa?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisteille on tyypillistä hakea riidan tai suuttumisen aihe, että voivat lähteä juomaan. Yleensä tämä "syy" haetaan läheisistä.
Alkoholismi on vahvasti periytyvää ja siihen päälle vielä kasvuympäristössä saatu malli.
Toivoa on. Sinä voit tehdä omat ratkaisusi, haluatko jäädä suhteeseen vai et.
Myös alkoholistilla on toivoa, moni alkoholisti on raitistunut, mutta sitä pitää itse haluta. Kukaan muu ei voi haluta sitä alkoholistin puolesta.
Kiitos vastauksista. En kyllä tiedä, miksi tähän haluaisin jäädä, jos elämä on tällaista, että saa odottaa aina seuraavaa kertaa, jolloin lähtee ja lapsetkin suree ja pelkää.
En usko, että miehestä raitistumaan on, kun ei halua asioista ollenkaan edes keskustella, vaan aina suuttuu silmittömästi.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. En kyllä tiedä, miksi tähän haluaisin jäädä, jos elämä on tällaista, että saa odottaa aina seuraavaa kertaa, jolloin lähtee ja lapsetkin suree ja pelkää.
En usko, että miehestä raitistumaan on, kun ei halua asioista ollenkaan edes keskustella, vaan aina suuttuu silmittömästi.
-Ap
Jos ei mies itse myönnä, että hänellä on alkoholiongelma niin mitään ei ole tehtävissä.
On alkoholisti. Lasten takia en pysyisi suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on myös alkoholisti, isänsä oli myös ja muitakin suvussa oli. Mies kuitenkin ymmärsi heti, kun juominen alkoi mennä ongelmallisen puolelle, eikä mitään syyttelyä tai riitelyä tästä asiasta tarvinnut kuunnella.
Elämästä ei tietenkään heti tullut ruusuilla tanssimista, vaan retkahduksia tuli useita, vaikka tavoitteena oli alkoholista luopuminen. Noin 6-7 vuotta kesti, ennenkin pystyi olemaan koko ajan ilman, se luopuminen on joskus pitkä prosessi. Usein hän ei juonut, mutta silloin kun joi, meno oli täysin holtitonta. Nyt hän on ollut raittiina 10 vuotta ja elämämme on hyvää.
Kannattaa ottaa selvää alkoholismista sairautena. Meillä riitti ns. Interventioksi yksi käynti Avominnen luennolla, se motivoi häntä aloittamaa raitistumisen.
Tsemppiä ja voimia, helppoa se ei varmaan ole, mutta ei kuitenkaan ihan toivotontakaan.
Jotenkin näkisin enemmän toivoa, jos mies rakentavasti keskustelisi asiasta, mutta joka kerran on nyt ollut sama toimintatapa ettei näe väärää teoissaan, minun syytä tämä ja keskustelu loppuu siihen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. En kyllä tiedä, miksi tähän haluaisin jäädä, jos elämä on tällaista, että saa odottaa aina seuraavaa kertaa, jolloin lähtee ja lapsetkin suree ja pelkää.
En usko, että miehestä raitistumaan on, kun ei halua asioista ollenkaan edes keskustella, vaan aina suuttuu silmittömästi.
-Ap
Lapset pelkää aina humalaista aikuista, on se sitten oma vanhempi tai joku muu. Vaikkei olisikaan suurkuluttaja, alkoholisti, vaan satunnainen nautiskelija. Alkoholi ja pienet lapset ei kuulu samaan taloon. Lasten vuoksi eroaisin. Itse tein näin. Olen alkoholistiperheessä itse kasvanut 0-21 vuotiaaksi saakka ja siitä en ole vieläkään toipunut, vaikka olen jo yli 50v. Oma eksä oli alkoholin suurkuluttaja myös enkä halunnut lapselle samoja traumoja kuin itselläni on. Pyri saamaan yksinhuoltajuus sillä syyllä että isä häipyy juopottelemaan säännöllisesti.
Alkoholisti juo niin kauan kuin alkoholin tuoma mielihyvä on suurempi kuin siitä aiheutuvat tuskat. Tosin paljon juovan tilaa alkoholi ei enää helpota vaan hän on pakkojuomisen tilassa ja kokee olonsa normaaliksi vain humalassa. Tällaisessa tilanteessa lopettamaan pystyy enää katkolla tai sairaalahoidossa.
Joillakin pystäyttäjänä on toiminut kolmen A:n menettäminen, eli kun asunto, auto ja akka on juotu kurkusta alas tulee omaan todellisuuteen havahtuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itse alkoholisti, nyt olet harhainen ja luulet että sinulla on puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näkisin enemmän toivoa, jos mies rakentavasti keskustelisi asiasta, mutta joka kerran on nyt ollut sama toimintatapa ettei näe väärää teoissaan, minun syytä tämä ja keskustelu loppuu siihen.
-Ap
Tuo on se hankalin kohta. Sulla on kaksi vaihtoehtoa. elämä jatkuu samanlaisena ja pahempana (alkoholismi on hoitamattomana etenevä sairaus) tai otat eron, jos mies ei lähde hoitoon. Lasten takia alkoholistin luo jääminen ei ole hyvä ratkaisu.
Mutta vaikka mies ei haluaisikaan keskustella, sun kannattaa kuitenkin ottaa selvää alkoholismista, jotta tiedät minkälaisen sairauden kanssa olet tekemisissä.. Paras kirja aiheesta on Raimo. O. Kojon Eroon viinasta. Siitä voi päätellä, mitä sinulla ja lapsilla on edessä, jos mies jatkaa juomista. Toinen, mikä auttoi minua ymmärtämään sairauden luonteen, oli Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa.
Kun ymmärrät paremmin sairautta, on helpompi toimia, vaikka ero olisikin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On alkoholisti. Tiedän koska elin sellaisen kanssa. Erosin, halusin pelastaa lapseni ja itseni. Elämä oli maanpäällistä helevettiä. Ainaista valehtelua, riitelyä juurikin niin, että hän pääsee juomaan, rattiin kännissä, rahan tuhlaus aivan jäätävää, hyvin holtiton käytös. Sanoisin Sinulle että pelasta lapsesi ja itsesi..........tiedän mistä puhun. En toivo kenellekään sitä mitä itse olen elänyt.
Elät. Muista kuitenkin, että valinta on sinun, lapsesi eivät voi valita.
Miten niin onko toivoa? Katso peiliin ja kysy, mitä olet valmis tekemään pelastaaksesi lapsesi, ja itsesi. Miehen suhteen voi olla toivoa, jos sinä ja lapset ovat hänelle tärkeämpiä kuin juominen. Sitä sopii epäillä, ja siksi sinä ja niin moni muu alkoholistin puoliso ei ratkaisuaan tee vaan jää odottamaan muutosta. Yleensä turhaan, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Muista se tosiasia, että ei alkoholistille itselleen ei juominen ole ongelma vaan se, että joutuu olemaan juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin alkoholisitin kanssa vuodet 1974 syksystä kesään 1987. Vataavaa eri muotoon. Emme asuneet yhdessä,hän asui vanhempien luona,eri paikkakunta.Tuuri juoppo.Krapulassa tai rahatomana tuhansia lupauksia tehdä muutos. Meillä oli / on yhteinen tytär ja edelisestä suhteestani minulla poika.Kulissa pidin yllä kaikki hyvin,plääp lääp, Arjet kulu töissä ja usein illat oli arki ystävien lapsia viellä hoidossa tai muutoin siskon petejä lattialla. Sitä aina uskoi ja toivoi toinen muutuu.Kun huomautti juomisesta kahden kesken.Oli seinään tönimistä ymm.Lompakostani katosi rahaa,syyti veljeni viennyt,joka oli asunoton,vikon lopuja kotini satunaisesti..Tuskinpa vei? Keran pesin väriäpäästävät työ farkkuni ämpärissä,aika jolloin en omistanut pesukonetta. Lapset avasivat oven hänelle.Tuli siihen kylpäriin,mitä teet? Oli jospa häipyisit heti. Tarrasi kurkustani kiinni ja työtämässä päätäni ämpäriin,pääsin potkasemaan häntä suku kalleuksiin ja työntää ovesta ulos.. Häne tarkotus oli tapaa minut.Pään työtäminen ämpäriin ja Hukutakseni minut siihen.jne ,ymm. Vasta kun poikani oli 15vuotta.Herätti minut ruususen uni.mies taas känissä tulossa kotiini( ei avainta hänellä) Yhteinen tytäremme avasi oven.Menin eteinen,jospa kääntyisit takaisin.Silloin siihen tuli 15v.poikani. Mies jo töninyt minua,Poikani sanoi napakasti : Jätä tuo jätkä,valitse minut tai hänet? Tajusin vasta silloin tilanteen: Jätkä lähti viimesen kerran.Se oli siinä.Olen ikuiseti kiitolinen pojalleni asia.15vuotias joutu herätää minut ruususen uneni. Tytär ei koskaan antanut anteeksi asia,koska iska pihalle. Annoin aina mennä iskalle matkan taakse mumolaan,jossa asui. Maksoin matkat,lahjat sinne: iskalle,mummolle ja papalle!.En pahoja heitä puhunut. Mutta he puhuivat tyttärelelleni. Tytär kertoi siitä vasta kun itse oli aikuinen ja iskan isä pappa kuollut.Mummo ei tenyt muuuta kuin haukkui sinua äiti,aina kun olin heillä.Huvitavinta oma sisareni. Mielelään näytti kuvan ex miehestäni.Kuin hänellä nainen.Kuva sattu olemaan ex mieheni ja hänen veljen vaimosta.Eli sekin ero minussa vika kun ei miestä.Katso ex-mieheläsi on nainen pläp plääp, Parempi oli tietkö poikasi isä on naimisissa? Kyllä näytin kuva häntäkö taroitat.Voi minua vialista kun en vielläkän saanut miestä, Ihan oma valintani miksi en aviolitossa.Tai omaa suhdetani tuonut vanholiselle sisareleni esille,joka on kristillisessä aviolitossa onellisena ja vakavaraaisena siveänä.piste!Jätä juoppo.Teet elämäsi parhaiman, teon on ydin!
Ikävä kyllä olen alkoholistin sekä hyvin äkkipikaisen miehen vaimo.
Myös vanhin veljeni oli koko aikuisikänsä alkoholisti, kun sen seurauksena sairastui vakavasti.
Viinan varjossa kasvettu ja eletty.
Kertomasi esimerkit viittaavat alkoholismi-sairauteen. Olen itse toipuva alkoholisti ja perheenisä ja käyn säännöllisesti vertaistukiryhmässä, vaikka olen ollut jo pitkään päihteetön. Jotkut toverini ovat käyneet vuosikymmeniä pysyäkseen raittiina. Alussa tuskailin sitä että pitääkö minun niin pitkään kuluttaa näitä kokoustilojen penkkejä. Useiden retkahdusten jälkeen ajattelen että SAAN käydä ryhmässä. Se mahdollistaa elämisen, että voin olla turvallinen isä, saan käydä töissä jne. Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. Vaikuttaa siltä että kumppanisi on todella syvällä sairauden kieltämisessä kun ei suostu edes keskustelemaan. Itse onneksi tiedostin ongelman varhain ja myönsin puolisolleni. Minä olin valmis keskustelemaan. Meillä kuitenkin meni niin päin että kumppani ei paljon keskustellut ja muutaman vuoden tilannetta katsottuaan lähti. Eihän se pelkkä keskustelu mitään autakkaan jos tilanne ei muutu :).
Saa osoittaa miten läheisen ihmisen juominen satuttaa. Mutta toisaalta sairaan ihmisen itsensä tuomitseminen on myrkkyä toipumiselle. Se käperryttää häpeään. Sairauden hyväksyminen on avain toipumiseen.
Alkoholismi on parantumaton ja hoitamattomana kuolemaan johtava neurologinen sairaus. Se tulee hyväksyä. Alkoholistin lähellä olevien ihmisten tulee suojautua ja suojella lapset sairastumiselta.
Alkoholistien läheisille on vertaistukiryhmiä. Myös läheiset sairastuvat ja saavat alkoholismi-sairauden oireita lähtien kieltämisestä. Onnittelen sinua Ap., sillä olet ottamassa ensimmäisiä askeleita sairauden tunnistamisessa! Sinussa on Elämä joka on perheenne sairautta suurempi Voima!
Kiitos taas vastauksista, lämmittää mieltä että näin juhannuksenakin saa tällaista tukea.
Selvät sävelet tässä nyt on. Ehdotin miehelle apua tilanteeseen. Jos siihen lähtee, kyllä olen tukena, mutta jos ei, meidän tarina on tässä ja hän saa muuttaa pois.
Ymmärsin myös kirjoituksianne ja eri nettijuttuja luettua, että olen itsekin tässä mennyt rikki miehen käytöksen vuoksi. Olen oppinut ainakin miellyttämäään, välttelemään riitoja ja varomaan omia mielipiteitä, että itsekin etsin jotain alkoholistin läheisille tarkoitettua tukea.
-Ap
Aikuisella se on oma valinta, kauanko haluaa elää alkoholistin kanssa, mutta lasten ei tarvitse kärsiä jatkuvasta epävarmuudesta ja ikävistä asioista. Jos alkoholisti ei ota vastuuta tästä, toisen aikuisen on se tehtävä. Lapset tarvitsevat lapsuutensa.
Ainakin mies viestitti, että apua haluaa, nähtäväksi jää miten realisoituu ensi viikolla. Tai kun jostain palaa kotiin, nyt on ainakin muut asiat tärkeämpiä kuin oma perhe.
Löytyi toisaalta kannustavia ajatuksia, jaan ne tässäkin jos olisi jollekin muullekin tueksi.
-Ap
--
Älkää vain uhratko itseänne alkoholistin eteen. Tehkää selväksi että nautitte elämästä, ja hänellä on oikeus ja vapaus valita haluaako hän osallistua siihen. Ja jos ette jaksa enää katsella alkkiksen menoa, niin sitten täytyy tehdä pesäero kunnes homma rauhoittuu. Koska kaikilla ihmisillä on valinnan vapaus. Myös alkoholistin läheisillä. Kukaan ei voi pakottaa toista olemaan raitis, ihminen saa tehdä elämällään mitä haluaa. Mutta kukaan ei voi myöskään pakottaa toista katsomaan sivusta sellaista, jos se tekee toisen pohjattoman onnettomaksi. Itseään on ajateltava ja suojeltava.
--
On alkoholisti. Viimeistään rattijuoppous on siitä merkki.