En pääse erosta eteenpäin

Kurja juttu, mutta kiva kuulla että olet monin tavoin koittanut käsitellä asiaa.

Olisiko mahdollista löytää jokin oivallus, että mistä tässä on todella kysymys?

Pari kuukautta on oikeasti lyhyt aika. Sitä paitsi parin kuukauden seurustelun vaiheessa on rakastuneella ihan täysi euforia päällä. Siinä pidemmässä suhteessa on pahimmat rakkauskemikaalit jo haihtuneet, ja olet ehtinyt jo pidempään työstämään, kenties jopa toivomaan eroa. Nyt ero tuli ilmeisesti täysin yllättäen.

Sulla oli vielä noi mielihyvähormonit korkealla tasolla. Aikaisemmin oli suhde jo ehtinyt väljähtyä tai olitte riidoissa jne. Hae mielihyvää eri keinoilla, kuten leivoskahvit, liikunta, kaverit ...Niin ne ko hormonit sitten laskevat vähitellen. Tämän ohjeen luin aikoinaan eroni jälkeen psykologin kirjoittamasta kirjasta. Ja kyllä se vähitellen helpotti, mutta ei tietenkään äkkiä. Auttoi kestämään.

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu, mutta kiva kuulla että olet monin tavoin koittanut käsitellä asiaa.

Olisiko mahdollista löytää jokin oivallus, että mistä tässä on todella kysymys?

On sitä tullut vatvottua päässä aika paljon... olin vaan niin pitkään (vuosia) kaivannut sellaista tunnetta kumppanuudesta ja intohimosta. Ja avioeroni jälkeenkin olin ensin yksin pitkään ja sitten etsin aika kauan sellaista tyyppiä jonka kanssa oikeasti kolahtaisi. Olin vaan todella ihastunut häneen ja meillä oli melko intiimi ja sellainen lempeä suhde. 

Ja joo, ero tulikin sitten yllättäen. Tekstiviestillä. Olen koittanut ajatella ja painaa päähäni että meillä oli ihanaa sen mitä se kesti, mutta hän ei voi olla "se oikea" minulle jos ei kerran tunne samoin tai kohtelee minua näin. Mutta ei.. en pääse yli. 

Vierailija kirjoitti:

Sulla oli vielä noi mielihyvähormonit korkealla tasolla. Aikaisemmin oli suhde jo ehtinyt väljähtyä tai olitte riidoissa jne. Hae mielihyvää eri keinoilla, kuten leivoskahvit, liikunta, kaverit ...Niin ne ko hormonit sitten laskevat vähitellen. Tämän ohjeen luin aikoinaan eroni jälkeen psykologin kirjoittamasta kirjasta. Ja kyllä se vähitellen helpotti, mutta ei tietenkään äkkiä. Auttoi kestämään.

Kiitos vinkistä! Kyllä sen huomaa että nuo auttaa, mut toki just aamuisella ja iltasella, tai öisin - kun sitä on yksin, niin eihän siihen mikään auta. Ikävä iskee ihan taatusti kun saa päänsä tyynyyn taas päivän jälkeen. 

Ap:n kertomus voisi olla omaa tekstiäni taustoineen kaikkineen ainoastaan sillä erolla, että erosta on minulla aikaa n. 8 kuukautta. Hiukan on parempaan päin menty, mutta edelleen ajattelen häntä päivittäin jatkuvasti. En pysty kuuntelemaan musiikkia tai katselemaan leffoja, kun hän tulee mieleen vaikka mistä. Tapailimme pari kuukautta, mutta olemme tunteneet erittäin hyvin 5 vuotta, joten tunnen hänet "liian hyvin".

Lähiaikoina on tunneskaalaan tullut myös hyvin negatiivisia tunteita, kun olen ajatellut samoin, mitä ap kertoi ajattelevansa. Eli että hänellä ei ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan, kun pystyi tekemään näin ja ettei hän siksi oikeasti ollut hyväksi minulle. Järki tämän tietää, mutta sydän ei. Tekstiviestillä jättäminen on myös hyvin raukkamainen teko. Periaatteessa siinä valitaan jättämistapa, joka on jättäjälle mahdollisimman helppo. Ei tarvitse kohdata toista, ei edes kuulla hänen ääntään. Jätetylle tämä on kuitenkin vaikeaa. Tunne siitä, että oma elämä hajoaa, eikä saa kunnollista molemminpuolista kommunikaatiota aikaan. Ei pysty itse vaikuttamaan oikein mihinkään. Ja minä en saanut oikein edes selitystä. Koen, että tunteeni ohitettiin ja minut jotenkin vaiennettiin, kun jättäminen tapahtui viestillä.

Olen ajatellut, että ainoa tapa selvitä tästä on yrittää rakentaa elämänsä sellaiseksi, että riittää itse itselleen. Elämä on monin tavoin hyvää yksinkin. Pyrin keskittymään omaan hyvinvointiin kaikin mahdollisin tavoin. Aloitin kuntoiluharrastuksen ja hankin kylpyammeen. :D Ja muuta tuommoista itsensä hemmottelemista ja hyvinvoinnista huolehtimista.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kertomus voisi olla omaa tekstiäni taustoineen kaikkineen ainoastaan sillä erolla, että erosta on minulla aikaa n. 8 kuukautta. Hiukan on parempaan päin menty, mutta edelleen ajattelen häntä päivittäin jatkuvasti. En pysty kuuntelemaan musiikkia tai katselemaan leffoja, kun hän tulee mieleen vaikka mistä. Tapailimme pari kuukautta, mutta olemme tunteneet erittäin hyvin 5 vuotta, joten tunnen hänet "liian hyvin".

Lähiaikoina on tunneskaalaan tullut myös hyvin negatiivisia tunteita, kun olen ajatellut samoin, mitä ap kertoi ajattelevansa. Eli että hänellä ei ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan, kun pystyi tekemään näin ja ettei hän siksi oikeasti ollut hyväksi minulle. Järki tämän tietää, mutta sydän ei. Tekstiviestillä jättäminen on myös hyvin raukkamainen teko. Periaatteessa siinä valitaan jättämistapa, joka on jättäjälle mahdollisimman helppo. Ei tarvitse kohdata toista, ei edes kuulla hänen ääntään. Jätetylle tämä on kuitenkin vaikeaa. Tunne siitä, että oma elämä hajoaa, eikä saa kunnollista molemminpuolista kommunikaatiota aikaan. Ei pysty itse vaikuttamaan oikein mihinkään. Ja minä en saanut oikein edes selitystä. Koen, että tunteeni ohitettiin ja minut jotenkin vaiennettiin, kun jättäminen tapahtui viestillä.

Olen ajatellut, että ainoa tapa selvitä tästä on yrittää rakentaa elämänsä sellaiseksi, että riittää itse itselleen. Elämä on monin tavoin hyvää yksinkin. Pyrin keskittymään omaan hyvinvointiin kaikin mahdollisin tavoin. Aloitin kuntoiluharrastuksen ja hankin kylpyammeen. :D Ja muuta tuommoista itsensä hemmottelemista ja hyvinvoinnista huolehtimista.

Itselle tuli myös ihan tosi hölmö ja hyväksikäytetty olo tuon eroviestin jälkeen. Että alle vuorokaudessa kaikki yhtäkkiä muuttui, selvää selitystä en saanut. Ja että kaiken oli ajatellut ns. minun selkäni takana. Välillä toivon että hän ottaisi vielä yhteyttä, ihan vain siksi että voisin sanoa kuinka paljon hän loukkasi. Että saisin sanoa oman sanottavani, kun en silloin pettymykseltä ja järkytykseltä kyennyt. En tosin tiedä muuttaisiko se mitään, pääsisinkö sen paremmin asiasta eteenpäin.

Etenkin tänään on taas vaikeaa. Juhannus tulee. Ja taas kerran olen yksin. Ja nyt vieläpä ihan rikki.

Aloit varmaankin ilmaisemaan miehelle tyytymättömyyttäsi turhan usein ja sitten tämä nosti kytkintä.

Taas sama aloitus

Mulla on vähän samantyyppiset fiilikset, vaikka vain kaverina tapailin yhtä miestä, enkä ollut edes kiinnostunut hänestä tositarkoituksella juurikaan, eikä edes synkannut. Olin itse se hankala ja vastahakoinen. Silti kaipaan hänen seuraansa ja puisevia, epäsynkkaisia ja töksähteleviä juttujaan. Hän oli todella ylipainoinen ja sekin häiritsi, enkä pitänyt hänen ulkonäöstään. En ollut silti ennen häntä tapaillut ketään yli vuoteen. Se eropäätös kirpaisi.

Olet loukattu, koska sinut jätettiin, ilmeisesti sinulle täysin yllätyksenä.

Sisäistä se ja pääse yli siitä tunteesta. Sen jälkeen pääset yli koko hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Olet loukattu, koska sinut jätettiin, ilmeisesti sinulle täysin yllätyksenä.

Sisäistä se ja pääse yli siitä tunteesta. Sen jälkeen pääset yli koko hommasta.

No sitä koko ajan yritän.