Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat välttelee lapsia!
Lapset On
21.06.2021 |
Meidän molempien isovanhemmat ovat jotenkin allergisia lapsillemme. Joka kerta, kun pitäisi saada lapset hoitoon, niin on niiiiin vaikeaa ja jos joskus onnistuukin, niin sitten on minuutin tarkka aikataulu, että milloin viedään ja milloin haetaan pois. Kerrankin mentiin pankkiin asioille ja lapset meni isovanhemmile. Pankissa venähti ja 10min yliajan jälkeen alkoi puhelin soida, missä viivytte, piti jo lapset hakea pois.
Monella ystäväpariskunnalla taas on ihan toisesta päästä tilanne, että isovanhemmat suorastaan vaativat lapsia hoitoon ja moneksi päiväksi kerrallaan.
Harmi, koska mitään yönylireissuja ei koskaan voi puolison kanssa tehdä tai yleensäkään mennä mihinkään kauemmas ihan vain kahdestaan. Sitten taas toisilla lapset pitää saada päiväksi hoitoon ja isovanhemmat ilmoittaa, että suoraan vaan viikoksi.
Meidän lapset on vielä ihan itsenäisiä, että riittää, kun laittaa ruoan naaman eteen. Lapset kyllä tykkää isovanhemmista, mutta jokin tässä mättää. Miksi tällainen asenne? Joskus lasten annetaan itse soittaa isovanhemmille ja kysyä, että pääseekö kyläilemään ja sieltä vastataan, että kiva olisi jos tulisitte, mutta nyt on kiireitä. Aina vaan on kiireitä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (36)
No ne lapset on ihan oikeasti väsyttäviä. Kun on tottunut rauhalliseen menoon, niin se intensiivisyys on todella rasittavaa. Mukulat kun on viikonlopun meillä niin seuraava viikko menee huokaillessa. Nuorena jaksoi, mutta nyt on toista. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä ne kakaranne ovat niin ärsyttäviä, ettei niitä viitsi katsella edes lähisukulaiset?
On se vaan rankkaa olla hoitovastuussa toisten lapsista, vaikka sinusta tuntuisi että lapsesi ovat itsenäisiä ja helppoja. Varsinkin jos suhde on aika etäinen, se on jo itsessään raskasta kun on "vieraita" talossa.
Ei tuo vielä mitään. En ole edes pyytänyt isovanhempia huolehtimaan lapsista. Mutta kun sieltä soitellaan ja kysellään kylään, niin samalla hän sanoo, että tulethan yksin eikä lasten kanssa. Eli lapsia ei edes haluta nähdä, vaikka itse hoidan heidät siellä ollessa 100%. En ole sitten muutamaan vuoteen kylässä käynyt.
Miksi lataatte noin paljon odotuksia juuri isovanhemmille? Että mihinkään reissuun ei pääse kun eivät hoida. Ei ole heidän velvollisuus eikä siitä saa suuttua jos eivät hoida. Hoitoapua voi myös ostaa, voi kysyä nuoremmilta sukulaisilta ja kavereilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan rankkaa olla hoitovastuussa toisten lapsista, vaikka sinusta tuntuisi että lapsesi ovat itsenäisiä ja helppoja. Varsinkin jos suhde on aika etäinen, se on jo itsessään raskasta kun on "vieraita" talossa.
Eikö niihin lapsiin kannattaisi sitten tutustua ja luoda suhdetta. Eivät ole mitään uppo-outoja vaan omia lapsenlapsia.
Jos on sovittu että lapset haetaan esim klo 15, kyllä se aika paljon tympii että ei pääse itse lähtemään sovitulle menolle klo 15:15 kun toiset jumittavat pankkiasioillaan edes ilmoittamatta mikä kestää. Jos lapset ovat niin nuoria että eivät yhden lainaneuvottelun ajan osaa joko istua hiljaa odotusaulassa tai olla keskenään kotona, he eivät erityisen itsenäisiä voi muutenkaan olla?
Itse olen saanut jonkin verran apua omien lasten kanssa ja autan siskoani mieluusti heidän pienen lapsensa hoidossa, mutta ymmärrän että jokaisen elämä ja arki on heidän ikiomansa ja jos hoitovastuu ei joskus sovi, tai vaikkei useinkaan sopisi, siihen on tyytyminen. Rahalla saa kyllä apua ja vähääkään pakotettu sukulaisuussuhde ei kovin kummoinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis teillä on jo isoja, kouluikäisiä itsenäisiä lapsia (eli ikää vähintään n 10v ja fiksu luonne päälle) niin teidän omien isovanhempienne täytyy olla vähintään 70-vuotiaita vaikka olisitte tosi nuorena kaikki lisääntyneet. Heidänkö pitäisi lapsianne hoitaa? Oma 63v todella virkeä ja liikunnallinen ja sosiaalinen äitini on ihan väsynyt jos lapsenlapsia on yökylässä viikonlopun ajan. Se on todella raskasta kun oma arki jo vuosia mennyt omilla ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttekö koskaan kylässä koko perhe isovanhemmilla tai kutsutteko koskaan isovanhempia teille kylään ? Näkevätkö isovanhemmat koskaan lapsia muuten kuin hoitovastuulla ? Tuntuuko heistä, että heidän merkitys teille on olla lastenhoitoautomaatti, joiden pitäisi suunnitella koko elämänsä ja kaikki menonsa sen mukaan, että ovat aina valmiina antamaan hoitoapua ? Mitään muuta elämänsisältöä ei saisi olla tai sen pitäisi aina väistyä teidän tarpeiden tieltä ?
Käydään ja käyvät meillä vähintään viikottain ja aina otetaan huomioon, jos isovanhemmilla on oikeasti jotain menoja, ettei silloin edes kysytä.
Olen itse ollut aikoinaan isovanhemmilla jatkuvasti hoidossa ja monta kertaa jopa viikonkin putkeen ja puoliso ollut vielä enemmän, kun ei ole ollut kunnallisessa päivähoidossa ollenkaan, vaan vain isovanhemmillaan. Eli turha kitistä nyt siitä, että olisimme jotenkin ylitsevuotavia noiden hoitamisten kanssa isovanhempien suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan rankkaa olla hoitovastuussa toisten lapsista, vaikka sinusta tuntuisi että lapsesi ovat itsenäisiä ja helppoja. Varsinkin jos suhde on aika etäinen, se on jo itsessään raskasta kun on "vieraita" talossa.
Eikö niihin lapsiin kannattaisi sitten tutustua ja luoda suhdetta. Eivät ole mitään uppo-outoja vaan omia lapsenlapsia.
Ollaan molempien isovanhempien takia vähintään viikoittain tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lataatte noin paljon odotuksia juuri isovanhemmille? Että mihinkään reissuun ei pääse kun eivät hoida. Ei ole heidän velvollisuus eikä siitä saa suuttua jos eivät hoida. Hoitoapua voi myös ostaa, voi kysyä nuoremmilta sukulaisilta ja kavereilta.
Kyllä on velvollisuus. Olisivat miettineet minua tehdessä, että "kiusaa" saattaa riittää koko elinikä.
Minua on itseäni viety isovanhemmille vähän väliä ja olen ollut siellä monesti viikonkin putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että "aina"menee nää hoitarpeet väärinpäin, niiden ketkä tarvitsevat hoitajaa, ei isovanhemmat niin kovasti halua osallistua. Sitten taas kun ei ole hoitotarpeita niin isovanhemmat ruinaa koko ajan hoitoon, synnytyssairaalasta lähtien. Koskaan ei ole hyvä :D meillä siis yli-innokkaat idovanhemmat, voisinpa ohjata ne vaikka ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lataatte noin paljon odotuksia juuri isovanhemmille? Että mihinkään reissuun ei pääse kun eivät hoida. Ei ole heidän velvollisuus eikä siitä saa suuttua jos eivät hoida. Hoitoapua voi myös ostaa, voi kysyä nuoremmilta sukulaisilta ja kavereilta.
Kyllä on velvollisuus. Olisivat miettineet minua tehdessä, että "kiusaa" saattaa riittää koko elinikä.
Minua on itseäni viety isovanhemmille vähän väliä ja olen ollut siellä monesti viikonkin putkeen.
Ei ole isovanhempien velvollisuus eikä kyllä kenenkään muunkaan kuin vanhempien. Ehkö tuo asenne mättää isovanhempia, että heidän antamaa apua ei arvosteta kun se on vain velvollisuus ja itsestäänselvyys teidän mielestänne.
Ihana 3-vuotias lapsenlapsi on nyt täällä ilonamme :)
Hauska ja intensiivinen päivä tänään aamusta iltaan - eiköhän uni maita ensi yönä meille kaikille... :D
Niin ajatella, välttämättä muiden mielestä sun lapset ei taida olla niin ihania kuin sun mielestä.
Meillä vähän sama homma. Isovanhemmat halusivat muuttaa 600km päästä "lähelle lapsenlapsiaan, että voisivat viettää aikaa yhdessä ja auttaa."
Etäisyys on 100m ja on oikeasti yllätys, kuinka vähäistä se näkeminen on ollut.
Löytyy syitä ja tekosyitä. Apua ei ole ollut yhtään. Joskus hätätilassa joo, mutta sitten ne istutetaan television ääreen. Lapseni ovat kilttejä, rauhallisia ja omatoimisia. Toinen siis jo ikänsä puolestakin pärjää yksin kotona, mutta alkuvaiheessa halusi mennä mummolaan ja oli innoissaan kun muuttavat lähelle. Nyt ei enää niinkään ja sitten sitä ihmetellään, kun ei suosittele ym.
Kai ne sitten muuttivat tähän lähelle, että autetaan ja kyläillään sitten kun se vanhuus todenteolla iskee, mutta näinköhän..?
Jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, se jo saattaa itsessään olla aika uuvuttavaa. Lisäksi ainakin meillä on molemmilla työ, missä usein vielä illalla vastaa johonkin sähköpostiin, selvittää jotain tms (se on eri keskustelu, onko tämä järkevää, mutta eiköhän me osata itse arvioida, mikä on meille kokonaisjaksamisen kannalta paras käytäntö)
Meillä lapsenlapsi käy aika useinkin kylässä ja yökylässä. Hän on helppo lapsi, kotona, mutta kun hän tulee meille, hän on myös helppo lapsi, mutta haluaa ja nauttii siitä intensiivisestä huomiosta, mitä kotona ei ehkä niinkään saa (ymmärrettävästi todeten, ei tuomiten) eli aivan koko ajan meidän jomman kumman pitää olla hänen kanssaan puuhaamassa jotakin. Tiedän (ja ymmärrän) että kotona vanhemmat hankkii itselleen rauhallista aikaa antamalla lapsen katsoa käytännössä päivittäin jotain lastenohjelmia. Jos mekin ottaisimme tuon parkkeerataan ruudun eteen linjan, olisivat vierailut meille varmasti kevyempiä, mutta toistaiseksi olemme valinneet "ajan antamisen".
Toinen juttu on sitten se ruokailu. Oma lapsenlapsi ei yleensä ole kovin innoissaan meidän pöperöistä, ja toisaalta kyllä teemmekin melko mausteista ja eksoottista. Ja hänellä ei ole 'syömisen tarve' eli jos ei maistu niin kiitos en syö. Mitään. Vaikkapa joutuisin huomiseen odottamaan.
Olemme tämän sitten ratkaisseet niin, että suosiolla ostan jotain kalapuikkoja tai nuggetteja, syököön mitä syö, kunhan syö, ettei tule kiukku. Saattaa olla, että ap teidän isovanhemmat ovat myös neuvottomia lasten syömisten kanssa, kenties?
Käyttekö koskaan kylässä koko perhe isovanhemmilla tai kutsutteko koskaan isovanhempia teille kylään ? Näkevätkö isovanhemmat koskaan lapsia muuten kuin hoitovastuulla ? Tuntuuko heistä, että heidän merkitys teille on olla lastenhoitoautomaatti, joiden pitäisi suunnitella koko elämänsä ja kaikki menonsa sen mukaan, että ovat aina valmiina antamaan hoitoapua ? Mitään muuta elämänsisältöä ei saisi olla tai sen pitäisi aina väistyä teidän tarpeiden tieltä ?