Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia sisarkateudesta?
20.06.2021 |
Itseltäni puuttuvat sellaiset, koska olen vanhempieni ainoa lapsi. Oletko tuntenut tällaista kateuden lajia? Entä miten pääsit siitä eroon, jos pääsit?
Kommentit (20)
Sinä onnekas perheen ainoa lapsi, et tiedäkään, miten onnekas olet tässä asiassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen onnekas ainoa lapsi. Kateus on tosi ikävää ja välttämättä vanhempien oikea asennoituminenkaan ei auta, jos lasten taidot ovat kovin erilaiset. Jos toisella on vaikkapa oppimisen vaikeus ja sitä kautta tulleet kaikki ongelmat.
Siskoni, jos kuka on kateutta herättävä hahmo. Hän on luonnon kaunis. Kaunotar herättää vihamielisiä tunteita.
Mulla onneksi oli vain kateellinen serkku ja ihan tarpeeksi oli siinäkin kestämistä. Sisko on vaikeampi, kun joutuu hoitamaan perinnönjaot ja muut.
Joo. Meillä on nuorempaa sisarusta hyysätty edestä ja takaa, äiti laittanut rahaa häneen jopa yli varojensa. Häneltä ei myöskään ole koskaan voinut pyytää mitään palveluksia, minulta kyllä. Sitten äiti on kehunut et kuinka hyvä tytär ”Liisa” on. Kiva kuunnella vieressä…
En ole niinkään kateellinen vaan hämmästynyt asiasta, mikä tekee toisesta niin paljon paremman kuin toisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisen tarvitse lähteä tavoittelemaan sitä, mitä toisella on. Tärkeämpää on selvittää omat ihanteensa ja työskennellä niiden saavuttamiseksi.
Mun isoveljeni on kateellinen koulumenestyksestäni. Ja kun esikoiseni alkoi osoittaa koulumenestystä, veljeni 54 vee, nälvi hänelle päin naamaa. Että kuinka ei saa olla hikipinko vaan että koulussa pitää olla hauskaa.
Sitä ennen kuuntelin 25 vuotta miten hänen sihteerinsäkin on fil maist kuten minä. Että ei kuulemma ko koulutuksella mitään tee. Samaten jaksoi jauhaa miten sovin hyvin kauppaan töihin. Olin siellä yhden kesän ennen opiskeluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kateutta ei tunnista itsessään, sitä on vaikea saada lieventymään. Käy helposti päinvastoin, torjuttuna kateus vaan lisääntyy. Silloin se voi saada meidät tekemään vahingollisia tekoja.
Tuhoisa, hallitsematon kateus näkyy muun muassa ilkeytenä ja mustamaalaamisena.
En ole päässyt, olen kateellinen sisarukselleni joka on saanut elämässä kaiken. Kumppanin, lapsen ja muutenkin hienon elämän. Itsellä taas ei onnistu mikään ja niskaan kipataan vaan pelkkää p*skaa sama mitä yrittää. Aivan kuin se olisi jossain määrätty, että tolla menee elämä nyt hienosti ja tolla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskollani on sellainen lahja, että hän löytää jokaisesta asiasta hyvän puolen. Jos joku juoruilee huonoon sävyyn, niin hän pyrkii aina ymmärtämään juoruiljaa ja myös sitä kohdetta. Taitava keskustelija ja sopuun pyrkivä.
Kirjoitin kertoakseni, mutta minusta alkoi tuntua että tunnistaa, vaikka muuttaisin yksityiskohtia. Sanon siis ilman esimerkkejä, että olen kokenut kateellisuutta molemmin päin. Perheessä on epätasa-arvoa jonkin verran oikeastikin, mutta minua kohtaan mielestäni yksi sisarus on aivan turhasta kateellinen. Se on kai hänelle jäänyt päälle vaan lapsuudesta ja ilmeisesti olen joku pahojen tunteiden kaatopaikka. Olen myös yhdelle sisarukselle jonkin verran kateellinen koska hän sai eittämättä parhaan kasvatuksen, ja hänellä on osin sen ansiosta ja kyllä muutenkin mennyt elämä hyvin. En toivoisi, että sisaruksella menisi mieluummin huonosti, mutta pahalta tuntuu että itsellä ihan toisin, enkä tukea vanhemmilta ole saanut sillä lailla kuin sisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tämä enemmän tyttöjen välistä vai kuvittelenko? Huom - en tarkoita tällä että asia olisi näin, kunhan spekuloin. Minulla on veli, jonka kanssa on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Olen ollut iloinen aina kun hän on menestynyt ja päinvastoin. Tuntuisi ällistyttävältä olla kateellinen niin läheiselle.
Minäkin olen ainut lapsi. En ikinä muutenkaan koe kateutta. Ei tarvitse, kun kaikki asiat ovat kunnossa, vaikka joskus on tietysti vastoinkäymisiä elämässä, mutta ne pitää käsitellä, ei kateus auta mihinkään. Joskus huomaa ja tietää omasta lähipiiristä, että aina se oma sisarus ei ole kateellinen vaan kateellinen on se sisaruksen puoliso ja se voi olla vielä pahempaa, koska silloin tämä puoliso saa aikaan myös omistuista käytöstä sisarusten välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me veljekset tultiin hyvin juttuun. Välillä tapeltiin keskenämme, välillä leikittiin ja aina pidettiin toistemme puolia. Koskaan ei jäänyt kaunaa ja perhe tuli aina ensin. Mutta nyt on hän poissa ja muistot vaan on jäljellä :(
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä enemmän tyttöjen välistä vai kuvittelenko? Huom - en tarkoita tällä että asia olisi näin, kunhan spekuloin. Minulla on veli, jonka kanssa on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Olen ollut iloinen aina kun hän on menestynyt ja päinvastoin. Tuntuisi ällistyttävältä olla kateellinen niin läheiselle.
Ehkä teillä on oikeasti ollut tasapuoliset vanhemmat?
Ja jos molempien elämä on ollut melko normaalia + satunnaisia menestyksiä - voittajan on helppo hymyillä. Usein lasten välejä hiertää lapsuudesta asti se, jos vanhemmat hellivät yhtä ja jättävät toista vaille. Turhaan naisia sukupuolena syytät.
Ja jos elämässä on mennyt lapsuudesta huolimatta erittäin hyvin aikuisena, niin harva jaksaa silloin siitä lapsuudesta märistä. Jos taas toisella menee hienosti ja toisella huonosti, syitä tulee mietittyä, myös lapsuudesta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä enemmän tyttöjen välistä vai kuvittelenko? Huom - en tarkoita tällä että asia olisi näin, kunhan spekuloin. Minulla on veli, jonka kanssa on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Olen ollut iloinen aina kun hän on menestynyt ja päinvastoin. Tuntuisi ällistyttävältä olla kateellinen niin läheiselle.
Ehkä teillä on oikeasti ollut tasapuoliset vanhemmat?
Ja jos molempien elämä on ollut melko normaalia + satunnaisia menestyksiä - voittajan on helppo hymyillä. Usein lasten välejä hiertää lapsuudesta asti se, jos vanhemmat hellivät yhtä ja jättävät toista vaille. Turhaan naisia sukupuolena syytät.
Ja jos elämässä on mennyt lapsuudesta huolimatta erittäin hyvin aikuisena, niin harva jaksaa silloin siitä lapsuudesta märistä. Jos taas toisella menee hienosti ja toisella huonosti, syitä tulee mietittyä, myös lapsuudesta lähtien.
Kyllä, vanhempamme olivat hyvin tasapuolisia nyt kun ajattelen. Ei ollut oikeastaan edes mitään tyttö/poika-lokeroa, vaan molemmille hyvin samanlaista. Pitää olla kiitollinen.
On kokemusta. Sekä sisko että veli olivat kateellisia minulle silloin kun heillä meni huonosti ja minulla vähän paremmin. Olisi pitänyt tajuta pysyä heistä kaukana tuolloin, ja olla kuuntelematta heidän ”neuvojaan”.
Nyt kun minulla on mennyt huonosti, niin olen (häpeän vuoksi) pysytellyt kaukana kaikista. Ei kiinnosta hakea vertaistukea heiltä, kun tiedän heidän pohjimmiltaan vain saavan hyvää oloa minun epäonnistumisista, vaikka ulospäin esittäisivätkin kuinka empaattisia tahansa.
Kateus on kamalaa! Lapsena varsinkin, kun ei pysty ottamaan etäisyyttä toiseen, niin tilanteet pääsee tosi pahoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä enemmän tyttöjen välistä vai kuvittelenko? Huom - en tarkoita tällä että asia olisi näin, kunhan spekuloin. Minulla on veli, jonka kanssa on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Olen ollut iloinen aina kun hän on menestynyt ja päinvastoin. Tuntuisi ällistyttävältä olla kateellinen niin läheiselle.
Ehkä teillä on oikeasti ollut tasapuoliset vanhemmat?
Ja jos molempien elämä on ollut melko normaalia + satunnaisia menestyksiä - voittajan on helppo hymyillä. Usein lasten välejä hiertää lapsuudesta asti se, jos vanhemmat hellivät yhtä ja jättävät toista vaille. Turhaan naisia sukupuolena syytät.
Ja jos elämässä on mennyt lapsuudesta huolimatta erittäin hyvin aikuisena, niin harva jaksaa silloin siitä lapsuudesta märistä. Jos taas toisella menee hienosti ja toisella huonosti, syitä tulee mietittyä, myös lapsuudesta lähtien.Kyllä, vanhempamme olivat hyvin tasapuolisia nyt kun ajattelen. Ei ollut oikeastaan edes mitään tyttö/poika-lokeroa, vaan molemmille hyvin samanlaista. Pitää olla kiitollinen.
Jos vanhemmat ovat tasapuolisia, niin monesti sisarussuhde voi kehittyä läheiseksi ilman erityisiä häiriöitä. Sekin on normaalia, että jos pienelle lapselle syntyy pikkusisarus, hän on aluksi kateellinen vauvalle. Jos vanhempi saa vakuutettua, että pikkulapsi saa yhä yhtä paljon rakkautta, hän hyväksyy sisaruksen ilman suurempia negatiivisia tunteita. Jos vanhempi ei osaa tukea ja vanhempi sisarus on sattumalta erityisen herkkä luonteeltaan, voi tuloksena olla ristiriitaa joka kestää kauankin.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Sekä sisko että veli olivat kateellisia minulle silloin kun heillä meni huonosti ja minulla vähän paremmin. Olisi pitänyt tajuta pysyä heistä kaukana tuolloin, ja olla kuuntelematta heidän ”neuvojaan”.
Nyt kun minulla on mennyt huonosti, niin olen (häpeän vuoksi) pysytellyt kaukana kaikista. Ei kiinnosta hakea vertaistukea heiltä, kun tiedän heidän pohjimmiltaan vain saavan hyvää oloa minun epäonnistumisista, vaikka ulospäin esittäisivätkin kuinka empaattisia tahansa.
Kateus on kamalaa! Lapsena varsinkin, kun ei pysty ottamaan etäisyyttä toiseen, niin tilanteet pääsee tosi pahoiksi.
Hyvin kuvailtu! Toivottavasti sinullekin vielä aurinko paistaa.
Erittäin ikäviä muistoja. Isosisko oli kateellinen mulle melkeinpä kaikesta: ulkonäöstä, koulumenestyksestä, poikakavereista, myöhemmin elämässä työstä ja lapsista. Ei olla oltu tekemisissä yli 10 vuoteen. Suku on joskus todellakin pahin.