Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat suosivat toista sisarusta
15.06.2021 |
Pakko myöntää, että kyllähän se satuttaa näin aikuisenakin, vaikka pärjäänkin itsekseni. Haluaisin vaan tietää todellisen syyn, että voisin lakata tuntemasta itseni huonoksi. Olen aina ollut vanhemmilleni sellainen velvollisuuslapsi jonka perustarpeista on kyllä huolehdittu mutta emotionaalista mielenkiintoa ei ole ollut. Sisareni on ollut se huomion keskipiste, jota on ihmetelty, ihailtu ja huolehdittu asioista, kouluista, harrastuksista. Aikuisiälläkin tämä on näkynyt mm. siten että vanhempani eivät ole kertaakaan yli 15 vuoden aikana käyneet luonani pelkästään vierailulla. Siskoni ja hänen kulloisenkin miehen luona on kyläilty ahkerasti ja käyty kaikissa siskon harrastusesityksissä. Siskon saatua lapsen ero on vaan lisääntynyt. Vanhempani käyvät siskon luona jatkuvasti auttamassa ja muuten vain. Ajomatkaa siskon luo on kolmisen tuntia, minun luokseni puoli tuntia. Olen minäkin vanhemmilta apua saanut, sitä en kiellä, mutta siis kyse on ollut vain käytännön asioista ja he ovat hädin tuskin autosta tällöin poistuneet. Ymmärrän tietty että lapsenlapsen kanssa haluaa viettää aikaa ja siksi tiheitä kyläilyjä, mutta kun tilanne oli tämä jo ennen syntymää. Minulle ei myöskään koskaan soiteta ja kuulumisia kysellä. Jos tahdon pitää yhteyttä soitan siis itse. Useimmiten kertomiani asioita ei muisteta mistä tulee tunne etteivät ne kiinnosta. Minulla on tunne ettei elämääni pidetä oikein minään. Satutti tosi paljon, kun äitini oli jakanut lapsenlapselle vanhoja leluja, joukossa myös minun lelujani. Lapsellista ehkä, mutta ajattelin että olisin saattanut haluta säästää ne mahdolliselle omalle tulevalle lapsilleni. Vanhempani eivät taida pitää tätä vaihtoehtoa edes mahdollisena. Ei ole kumppaninikaan kiinnostanut eivätkä he ole tavanneet tätä.
Useimmiten pystyn elämään etten mieti näitä, mutta välillä satuttaa kun näen muiden sukujen toimivan eri tavalla. Onko muilla kokemuksia? Miten olette päässeet eteenpäin?
Kommentit (26)
Ei ole kokemusta, mutta tulipa paha mieli puolestasi tätä lukiessani. Tärkeintä sinun olisi ehkä ymmärtää, että sinussa ei ole vikaa, vaan vanhemmissasi. Jotkut vanhemmat ovat tuollaisia eikä sille mitään mahda. Surullista se on ja joskus voi olla parhaaksi ottaa etäisyyttä, suojellakseen itseään jatkuvalta pahalta mieleltä.
Voi olla, että vaikka saisit lapsenkin, tämäkään ei vanhempiasi kiinnostaisi. Tällaisiakin tarinoita on täällä palstalla kuultu.
Toivottavasti kumppanisi vanhemmat ovat ottaneet sinut hyvin vastaan ja pääset osaksi heidän perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän sama homma. Rahaa kuitenkin antavat välillä paljonkin, otan rahat ja annan jatkaa siskon hyysäämistä. Siskon poikahan oli jo ilmoittanut, että muuttaa vanhempieni taloon, kun vanhempani eivät siellä enää asu. Siskon nuorin lapsi oli sanonut minua "mummin kaveriksi", kun olivat katselleet valokuvia ja sisko kysellyt, kuka kukin on.
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisista vaan on helpompi pitää. Parhaani olen yrittänyt, mutta toinen lapsistani on vaan niin raskas tyyppi, että väistämättä huomaan pitäväni tähän vähemmän yhteyttä. Olen hänet aikuisuuteen ja itsenäisyyteen kasvattanut ja koen että velvollisuus on täytetty ja nyt pakolliset muodollisuudet saa riittää, enkä vaadi itseltäni enempää.
Vierailija kirjoitti:
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Tuollainenhan on ennakkoperintöä. Verottajalle vaan ilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisista vaan on helpompi pitää. Parhaani olen yrittänyt, mutta toinen lapsistani on vaan niin raskas tyyppi, että väistämättä huomaan pitäväni tähän vähemmän yhteyttä. Olen hänet aikuisuuteen ja itsenäisyyteen kasvattanut ja koen että velvollisuus on täytetty ja nyt pakolliset muodollisuudet saa riittää, enkä vaadi itseltäni enempää.
Oliko hän sitten raskas jo lapsena ja miten se ilmeni? Itse ihmettelen juuri sitä, että miten vanhemmat erottelevat lapset jo pieninä suosikkiin ja velvollisuuteen. Olen kyllä miettinyt että ehkä minäkin olen nyt aikuisena raskas tyyppi vanhemmilleni, mutta siihenkin voi vaikuttaa taustalla oleva pitkä ja emotionaalisesti köyhä suhteemme. Jos ihmiset eivät tunne toisiaan ja yhteydenpito tapahtuu velvollisuudesta niin kai se nyt raskaalta tuntuu. Mutta sitä ennen on ollut se lapsuus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Siis mitä sä aikuinen, lapseton ihminen olet vailla? Ihania isovanhempia, kun huomioivat lapsenlapset. Pitäisikö sut, aikuinen ihminen, huomioida lastenlasten veroisesti? Kuulostat hirveältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Siis mitä sä aikuinen, lapseton ihminen olet vailla? Ihania isovanhempia, kun huomioivat lapsenlapset. Pitäisikö sut, aikuinen ihminen, huomioida lastenlasten veroisesti? Kuulostat hirveältä
Ööh, uusi farmariauto ei ole varmastikaan sille 10-vuotiaalle tarkoitettu. Jos antaisivat suoraan lastenlapsille niin tuskin tässä olisi mitään ongelmaa, mutta kun sisarukseni saavat vanhemmilta sen kaiken avun (rahallisen ja ajallisen) sen varjolla, että se tehdään lastenlapsia silmällä pitäen. 10 päivänä loma Malediiveilla neljälle on aika iso säästö. Toki ei minun lomaani Lontoossa sponssattu sentilläkään. Olisin minäkin ne 800€ mielelläni säästänyt.
Meidän perheessämme veljeäni on arvostettu yli kaiken ja häntä sekä hänen lapsiaan suosittu monella tavalla.
Mut esikoisena kasvatettiin äidin apulaiseksi ja kotitöitä teetettiin jälkikäteen ajatellen älyttömiä määriä. Veljeltä ei odotettu mitään. Kenties lumityöt teki kaksi kertaa talvessa.
Haukuttiin, kun läksin yliopistoon opiskelemaan. Että mitäs kuvittelet olevasi, kun ei paikallinen kauppaopisto riitä. Amiskan läpi kompuroinut veljeni sai valmistumislahjaksi auton. Sitä, että sain tutkintotodistuksen ei noteerattu mitenkään.
Lapsemmekin kuulemma ovat nenäkkäitä, kun sanovat mielipiteensä. Ovat äitiinsä tulleita viisastelijoita, joiden olisi pitänyt penskana saada selkäänsä ihan periaatteen vuoksi. Se, että veljen pojat varastelevat ja jäävät kiinni rattijuopumuksesta...no, pojat on poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Siis mitä sä aikuinen, lapseton ihminen olet vailla? Ihania isovanhempia, kun huomioivat lapsenlapset. Pitäisikö sut, aikuinen ihminen, huomioida lastenlasten veroisesti? Kuulostat hirveältä
Oma lapsihan on perintökaaressakin paremmassa asemassa kuin lapsenlapsi. Olkoonkin lapseton. Itse olet aivan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisista vaan on helpompi pitää. Parhaani olen yrittänyt, mutta toinen lapsistani on vaan niin raskas tyyppi, että väistämättä huomaan pitäväni tähän vähemmän yhteyttä. Olen hänet aikuisuuteen ja itsenäisyyteen kasvattanut ja koen että velvollisuus on täytetty ja nyt pakolliset muodollisuudet saa riittää, enkä vaadi itseltäni enempää.
Kuitenkin piti lapsia tehdä? Inhottava ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kanssa samaa ongelmaa.. En ymmärrä miten vanhemmat voi tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisista vaan on helpompi pitää. Parhaani olen yrittänyt, mutta toinen lapsistani on vaan niin raskas tyyppi, että väistämättä huomaan pitäväni tähän vähemmän yhteyttä. Olen hänet aikuisuuteen ja itsenäisyyteen kasvattanut ja koen että velvollisuus on täytetty ja nyt pakolliset muodollisuudet saa riittää, enkä vaadi itseltäni enempää.
Siis hyvä luoja sä olet perseestä. Mitä jos sanoisit ton sille vaikka päin naamaa niin ei tarvi enää velvollisuudestakaan olla yhteyksissä. Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on, että toisen ihmisen kanssa synkkaa paremmin kuin jonkun toisen. Palstalla usein muistetaan sanoa, ettei sukulaisuus velvoita olemaan yhteydessä, jos muuten ei huvita. Kai se koskee myös vanhempia suhteessa lapsiinsa? Ei kaikki lapset ole kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Siis mitä sä aikuinen, lapseton ihminen olet vailla? Ihania isovanhempia, kun huomioivat lapsenlapset. Pitäisikö sut, aikuinen ihminen, huomioida lastenlasten veroisesti? Kuulostat hirveältä
Oma lapsihan on perintökaaressakin paremmassa asemassa kuin lapsenlapsi. Olkoonkin lapseton. Itse olet aivan sekaisin.
Ei tässä ole nyt mistään perintökaaresta kyse, jos elossa oleva ihminen priorisoi rahankäyttöään omien mieltymystensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, tuohan on vielä suht hyvä juttu. Minulla on 2 sisarusta, joilla molemmilla lapsia, minulla taas ei ole lapsia. Eihän minua ole edes olemassakaan heille. Sisaruksille maksetaan kyllä lomamatkat (täytyyhän lastenlasten lomalle päästä), autot (täytyyhän lastenlapsilla isompi auto olla), remontit (täytyyhän lastenlapsilla kivat huoneet olla) ja juhlat (täytyyhän lastenlasten saada juhlia isänsä 40-vuotispäivää klubilla).
Siis mitä sä aikuinen, lapseton ihminen olet vailla? Ihania isovanhempia, kun huomioivat lapsenlapset. Pitäisikö sut, aikuinen ihminen, huomioida lastenlasten veroisesti? Kuulostat hirveältä
Ööh, uusi farmariauto ei ole varmastikaan sille 10-vuotiaalle tarkoitettu. Jos antaisivat suoraan lastenlapsille niin tuskin tässä olisi mitään ongelmaa, mutta kun sisarukseni saavat vanhemmilta sen kaiken avun (rahallisen ja ajallisen) sen varjolla, että se tehdään lastenlapsia silmällä pitäen. 10 päivänä loma Malediiveilla neljälle on aika iso säästö. Toki ei minun lomaani Lontoossa sponssattu sentilläkään. Olisin minäkin ne 800€ mielelläni säästänyt.
Varmasti olisit, kukapa ei. Ihminen saa kuitenkin antaa rahaa omien halujensa mukaisesti ja mun mielestä toi nyt vaan kuulostaa siltä, että vanhempasi kokevat, että sinulla pitäisi olla riittävästi rahaa oman lapsettoman elämäsi kustantamiseksi. Lapsiin menee paljon rahaa, joten on kaunis ajatus vanhemmiltasi tukea lapsiperhettä.
Itsekin jään ikuisesti kakkoseksi siskolleni, mutta rahallisista asioista en jaksa vinkua. Mielestäni rahat saa käyttää vapaasti valitsemaansa kohteeseen. Ei kai kukaan siitäkään valita, jos lahjoittaa hyväntekeväisyyteen lapsille, että hei, eläimille kans.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisista vaan on helpompi pitää. Parhaani olen yrittänyt, mutta toinen lapsistani on vaan niin raskas tyyppi, että väistämättä huomaan pitäväni tähän vähemmän yhteyttä. Olen hänet aikuisuuteen ja itsenäisyyteen kasvattanut ja koen että velvollisuus on täytetty ja nyt pakolliset muodollisuudet saa riittää, enkä vaadi itseltäni enempää.
Oliko hän sitten raskas jo lapsena ja miten se ilmeni? Itse ihmettelen juuri sitä, että miten vanhemmat erottelevat lapset jo pieninä suosikkiin ja velvollisuuteen. Olen kyllä miettinyt että ehkä minäkin olen nyt aikuisena raskas tyyppi vanhemmilleni, mutta siihenkin voi vaikuttaa taustalla oleva pitkä ja emotionaalisesti köyhä suhteemme. Jos ihmiset eivät tunne toisiaan ja yhteydenpito tapahtuu velvollisuudesta niin kai se nyt raskaalta tuntuu. Mutta sitä ennen on ollut se lapsuus. Ap
Kyllä hän oli hyvin raskas jo lapsena. Sai tosissaan tehdä töitä hänen eteen ja silti mikään ei vaan kelvannut. Myöskin isovanhemmat karttoivat häntä, kun hän oli niin vaativa persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisista vaan on helpompi pitää. Parhaani olen yrittänyt, mutta toinen lapsistani on vaan niin raskas tyyppi, että väistämättä huomaan pitäväni tähän vähemmän yhteyttä. Olen hänet aikuisuuteen ja itsenäisyyteen kasvattanut ja koen että velvollisuus on täytetty ja nyt pakolliset muodollisuudet saa riittää, enkä vaadi itseltäni enempää.
Oliko hän sitten raskas jo lapsena ja miten se ilmeni? Itse ihmettelen juuri sitä, että miten vanhemmat erottelevat lapset jo pieninä suosikkiin ja velvollisuuteen. Olen kyllä miettinyt että ehkä minäkin olen nyt aikuisena raskas tyyppi vanhemmilleni, mutta siihenkin voi vaikuttaa taustalla oleva pitkä ja emotionaalisesti köyhä suhteemme. Jos ihmiset eivät tunne toisiaan ja yhteydenpito tapahtuu velvollisuudesta niin kai se nyt raskaalta tuntuu. Mutta sitä ennen on ollut se lapsuus. Ap
Kyllä hän oli hyvin raskas jo lapsena. Sai tosissaan tehdä töitä hänen eteen ja silti mikään ei vaan kelvannut. Myöskin isovanhemmat karttoivat häntä, kun hän oli niin vaativa persoona.
Nyt aikuisena, haluaisitko hänen muuttuvan vai onko sinulle ihan ok tilanne sellaisena kuin se nyt on? Onko lapsesi kommentoinut tilannetta mitenkään? Varmaan hän huomaa että että yhteydenpito on paljon vähäisempää kuin sisarukseensa. Millaiset välit hänellä muuten on sisarukseen? Ap
Mummoni tekee samaa minun ja serkkujeni kanssa.
Serkkupojat halitaan, pusutellaan, hyysätään ja lellitellään taivaisiin asti. Hirvittävää jos joutuvat itse lasin kokista ees hakemaan.
Minun kohdalla ainoastaan koiralle rapsuttelut, ei kättä edes tervehdykseksi heilauteta. Heti kun koira on saanut rapsut ja omistajan kieltämät herkut niin heti passitetaan töihin. "Tiskit ois tekemättä. Puita pitäis hakea. Tietokone on rikki. Ruoka lämmittämättä. Kotikaljat kellarilla. Perunat pellossa. Olohuone on siivoamatta. Poikien petivaatteet navetalla ja silittämättä. Ruohon voisit leikata. Korjaappa tuo autotallin ovi."
Mulla nyt ei oo tollasta mut jään ulkopuolelle keskusteluis jos mun veli on käymässä, sillon mun ääni häviää ku pieru saharaan ja ihanku mua ei olikaan. Johtuu varmaan kiusaamisesta ku on aina jätetty porukasta pois.