Kurjaa. Mies ei koskaan muista merkkipäiviä

Kannattaa itse muistuttaa, jos haluaa jotain ekstraa merkkipäivään. Meillä ei kumpikaan muista edes hääpäivän päivämäärää. Ei olla koskaan juhlistettu sitä.

Laten syntymäpäivät sentään on muistettu, vaatimattomasti tosin, jos ei lapset itse ole halunneet pitää synttäreitä ja kutsua kavereita.

Sama. Ei muista minua koskaan syntymäpäivänä, jouluna, hääpäivänä... ei muista lastenkaan syntymäpäiviä. Minä onnittelen nykyään mutten enää viitsi myöskään ostaa hänelle mitään.

En tiedä mistä johtuu. Anopilla on tapana hössöttää ja stressata juuri esim merkkipäivistä, ehkä mies on vaan perin juurin kyllästynyt siihen jo lapsena.

Eri asia jos mies ei välitä, mutta moni oikeasti unohtaa. Ei se sitä tahallaan tee.

Minä aina aloitan muistuttelun monta päivää aiemmin. Ja saatan ihan itsekin kysyä mihin mentäisiin vaikka syömään vuosipäivän kunniaksi tms.

Jouluisin teen jääkaapin oveen lahjalistan. Pitäkää lapsellisena, mutta on helpottanut miehen hommaa kummasti, kun voi vain valita vaikka hajuveden / pienen korun / kylpylälahjakortin väliltä minkä hankkii.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa itse muistuttaa, jos haluaa jotain ekstraa merkkipäivään. Meillä ei kumpikaan muista edes hääpäivän päivämäärää. Ei olla koskaan juhlistettu sitä.

Laten syntymäpäivät sentään on muistettu, vaatimattomasti tosin, jos ei lapset itse ole halunneet pitää synttäreitä ja kutsua kavereita.

No tuota sanomistakin olen joskus kokeillut. Joskus olen pyytänyt suoraan että osta minulle joku pieni lahja esim synttärinä. Siitä alkaa se taivastelu että en minä keksi sinulle mitään, tarviiko sitä nyt, mitä minä muka osaan hankkia, eihän sinulle ole ennenkään tarvinnut, eikö vaikka käteinen käy(!!)… no aika lannistunut olo siitä tulee ja olen sanonut että ok, kukkaset sitten riittää.

Ihan normaali lahjanantokulttuuri noiden perheessä on ollut, en tiedä mikä siinä että on että mies on noin juntti tuossa asiassa.

Meillä ollaan sovittu, että mitään joululahjoja ei ostella. Ihan järjetöntä touhua.

No hoh hoijakkaa taas. Jos miehen muistamattomuus merkkipäivänä on teille ongelma niin teillähän se ongelma on eikä miehellä. Ostakaa itse itsellenne lahja jos on niin tärkeää.

Tai menkää hoitoon.

Ja siis jos oikeasti mies jättäisi silti ostamatta, että muistuttaisin lahjasta, antaisin valmiit vaihtoehdot ja kertoisin, että tämä on tärkeää minulle, niin olisihan se todella kurjaa.

Mutta silloin pitäisi käydä miehen kanssa keskustelu miksi hän ei välitä. Koska parisuhteessa tehdään kompromisseja ja halutaan tehdä toiselle hyvä mieli. Lahjan ostamisen pitäisi onnistua ihan keneltä tahansa normaalisti toisen huomioivalta ihmiseltä.

Millaisia nämä miehet on luonteeltaan jotka eivät osta lahjaa merkkipäivinä.

Ajattelin vain kun itse olen parisuhteessa ostanut naiselle välillä lahjan ilman mitään merkkipäivää. Selvästi toinen ilahtuu kun häntä on ajateltu noin. Eikö muut tykkää kun omalle kumppanille tulee hyvä mieli

Auttaako miestä seinäkalenteri, taskukalenteri vai pöytäkalenteri. Sinne etukäteen merkinnät synttäreistä ja vuosipäivät. Ruusut ja kortti on yllätyslahjan kanssa toimiva idea.

Tää palsta on siitä eriskummallinen, ettei nainen missään nimessä saa toivoa miehiltä huomiota, ystävällisyyttä, välittämistä tai lahjoja.

(Tosin seksistä pitää olla tosi kiinnostunut, muuten ei olla mikään pariskunta)

Surullisilta vaikuttaa monien parisuhteet.....

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollaan sovittu, että mitään joululahjoja ei ostella. Ihan järjetöntä touhua.

Joululahjat kannattaa ostaa itselleen. Sitten jos haluaa "joulutunnelmaa" (ehkä on iso perhejoulu tms), aikuiset voivat avata nämä lahjansa ja iloita aidosti. "Oikun on hieno", "tämmöisen juuri halusin" jne

Mun mies ei ole koskaan ostanut mitään lahjaa, edes pientä. Eikä kyse ole unohtamisesta. Ei siis tule edes onnitteluja, jotka siis ilmaisia olisivat.

Ja kyllä kaipaisin. Olisi kiva saada edes joku huono, hassu lahja kuin ei mitään. Itse ennen vielä jotain pientä ostin. Mutta yleensä suuttui niistä tai haukkui ne.

Mun mielestä (näin naisena) on jotenkin ahdistavaa aikuisena tehdä iso numero jostain syntymäpäivistä. Tulee mieleen kullankaivajat.

Muistan aktiivisesti vain lasten merkkipäivät ja he pitävät huolen vanhepienkin juhlien muistamisesta (koska lahjat ja herkut ja kiva tunnelma...). En loukkaantuisi, kun en pidä niitä itsekään olennaisena. Kamalinta on muistaa lukuisten tuttavalasten merkkipäivät ja vuodet. Onks se viis vai kuus? Ei aavistusta.

Mun mielestä parhaita on arkiset pienet yllätykset ja huomionosoitukset molemmin puolin. Tärkeintä, että on ajatellut sitä toista ihmistä.

Mulle kaikki merkki- ja juhlapäivien vaatimukset antaa lahjoja on pakkopullaa ja niin on miehellekin. Ymmärrän toki, jos jollekin näiden muistaminen ja lahjat on juuri se merkki hyvästä suhteesta. Silloin tuntuu varmasti tosi pahalta, jos ei muisteta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä parhaita on arkiset pienet yllätykset ja huomionosoitukset molemmin puolin. Tärkeintä, että on ajatellut sitä toista ihmistä.

Mulle kaikki merkki- ja juhlapäivien vaatimukset antaa lahjoja on pakkopullaa ja niin on miehellekin. Ymmärrän toki, jos jollekin näiden muistaminen ja lahjat on juuri se merkki hyvästä suhteesta. Silloin tuntuu varmasti tosi pahalta, jos ei muisteta.

En ole koskaan vaatinut joka merkkipäivää muistamaan, mutta edes joskus olisi kiva. Muutaman vuoden välein vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä (näin naisena) on jotenkin ahdistavaa aikuisena tehdä iso numero jostain syntymäpäivistä. Tulee mieleen kullankaivajat.

No just. Oletan että et vie tuliaisia mökille. Nyyttäreille menet tyhjin käsin. Työnantajalta et ota vastaan muistamista jouluna. Äitienpäivänä et vie edes kahvipakettia. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollaan sovittu, että mitään joululahjoja ei ostella. Ihan järjetöntä touhua.

Miksi luulet että mielipiteelläsi olisi merkitystä ap:lle?

Ainoastaan Suomessa. Miksi te olette tuollaisten miesten kanssa jotka ottavat teidät itsestäänselvänä eivätkä välitä?