Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin vanhempia joilla hoikat lapset
13.06.2021 |
Omat lapseni pysyivät hoikkina n. 9-vuotiaaseen saakka, mutta sitten alkoivat lihoa. Niin tapahtui aikanaan itselleni, siskolleni, äidille ja tädeille. Suurella mielenlujuudella olemme onnistuneet aikuisina pudottamaan painoa ja pysymään normaalipainon sisällä. Silti omakuva on edelleen sieltä varhaispuberteetin teinivuosista - lihava köntys, jota toiset lapset potkaisevat takapuoleen, joka on heidän mielestään rivon suuri.
Kommentit (36)
No munn veli onn 190 centtiä pitkä ja pudottti painoa 92 kilooon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No munn veli onn 190 centtiä pitkä ja pudottti painoa 92 kilooon.
Äiidin sisko yli sata kiloneen.
Ruokavaliollahan sitä painoa kertyy, ei se tyhjästä nouse.
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliollahan sitä painoa kertyy, ei se tyhjästä nouse.
Ruokahalulla se nousee, kun ei lapset ole perhettä vaihtaneet kesken kaiken. Kun lapsella on yhtäkkiä ”aina” nälkä ja annokset kasvaa. Itselläni ei esim koskaan ollut karkkipäivää, enkä herkuilla lihonut, vaan ihan sillä, että aloin syödä kuin tukkijätkä. Valitettavasti pituuskasvu ei korjannut asiaa, vaan ihan silkka laihduttaminen.
Meillä penskat syö kolme kertaa päivässä ja silloin saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Kerran viikossa on pizza-kokispäivä. Eivät ole läskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tytär laiha kuin keiju vaikka pitkä ja harteikas onkin. Pikkuveli 12 v on surullisen lihava, pyöreä pallo muodoltaan. Samaa ruokaa tarjolla ja järkevät annoskoot kummallakin. Isänsä puolella suvussa muitakin palloja ja sitten taas tikkuja samassa sisarusparvessakin. Äitin suku tasapaksua menninkäistyyppiä.
Ei kaikkeen voi vaikuttaa mutta surullista on huomata epäterve lihominen lapsessa. Sen asian kautta olen oppinut miten erilaisia olemmekaan. Vähän kuin vinttikoira ja rottweiler. Et saa vinttikoirasta tasapaksua vaikka kuinka syöttäisit etkä rotikasta viivalaihaa vaikka laihduttaisi kuoliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä penskat syö kolme kertaa päivässä ja silloin saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Kerran viikossa on pizza-kokispäivä. Eivät ole läskejä.
Se on tosi hienoa. Meillä syövät myös kolme kertaa päivässä ja ovat ylipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tytär laiha kuin keiju vaikka pitkä ja harteikas onkin. Pikkuveli 12 v on surullisen lihava, pyöreä pallo muodoltaan. Samaa ruokaa tarjolla ja järkevät annoskoot kummallakin. Isänsä puolella suvussa muitakin palloja ja sitten taas tikkuja samassa sisarusparvessakin. Äitin suku tasapaksua menninkäistyyppiä.
Ei kaikkeen voi vaikuttaa mutta surullista on huomata epäterve lihominen lapsessa. Sen asian kautta olen oppinut miten erilaisia olemmekaan. Vähän kuin vinttikoira ja rottweiler. Et saa vinttikoirasta tasapaksua vaikka kuinka syöttäisit etkä rotikasta viivalaihaa vaikka laihduttaisi kuoliaaksi.
Jos pikkuveli on 12, hän saattaa alkaa venyä murrosiässä paljonkin ja se tasaa painoa. Tytöt harvemmin kasvavat niin dramaattisesti.
Ei ne sinun lapsesi ole yhtään sen vähempiarvoisia kuin hoikat lapset. Teitenkin olisivat terveempiä, jos painoa olisi vähemmän. Sille ei voi muuta kuin huolehtia, että lapset saavat säännöllistä liikuntaa ja syövät tervellisesti. Onko suvussa jotain sairautta, joka aiheuttaisi painonnousua esim. kilpirauhasen vajaatoiminta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sinun lapsesi ole yhtään sen vähempiarvoisia kuin hoikat lapset. Teitenkin olisivat terveempiä, jos painoa olisi vähemmän. Sille ei voi muuta kuin huolehtia, että lapset saavat säännöllistä liikuntaa ja syövät tervellisesti. Onko suvussa jotain sairautta, joka aiheuttaisi painonnousua esim. kilpirauhasen vajaatoiminta?
Ei ole mitään sellaista. Mutta lihominen alkaa meillä tyypillisesti siinä 9-10v ja sitten taipumusta on lihoa koko elämän ajan. Sitä vastaan pitää ihan taistella koko nuoruus ja aikuisikä, mutta toisaalta moni lapsena laiha sitten on aikuisena pullea.
Tulispa nopsaan joku pilleri joka "korjaa" elimistön niin että kukaan ei ole ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sinun lapsesi ole yhtään sen vähempiarvoisia kuin hoikat lapset. Teitenkin olisivat terveempiä, jos painoa olisi vähemmän. Sille ei voi muuta kuin huolehtia, että lapset saavat säännöllistä liikuntaa ja syövät tervellisesti. Onko suvussa jotain sairautta, joka aiheuttaisi painonnousua esim. kilpirauhasen vajaatoiminta?
Ei ole mitään sellaista. Mutta lihominen alkaa meillä tyypillisesti siinä 9-10v ja sitten taipumusta on lihoa koko elämän ajan. Sitä vastaan pitää ihan taistella koko nuoruus ja aikuisikä, mutta toisaalta moni lapsena laiha sitten on aikuisena pullea.
Kyllä se on niin päin, että lihava lapsi on useammin lihava aikuinen ja päinvastoin. Ruokatottumukset opitaan lapsuudessa. Teillä on huonot ruokailutottumukset, siinä vika.
Mulla lapsi joka syö usein huvikseen ja liian isoja annoksia. Syö siis aina jos on vähänkin nälkä, eikä juo tarpeeksi vettä. Jotkut lapsethan ei viitsi syödä kuin nälkäänsä eivätkä hirveästi kiinnostu, jos on esimerkiksi pullia tarjolla jossain. Jos on taskurahaa, se ei välttämättä mene heti karkkiin. Kyllä siinä vaikuttaa yksilölliset ominaisuudet tottumuksien lisäksi. Veikkaan että apkin tarkoittaa sitä, että jotkut vanhemmat saa _helpolla_ lapset pysymään hoikkina. Ei tarvitse vahtia annoskokoja, sanoa synttäreillä että yksi annos kakkua riittää, pitää muistissa onko koska viimeksi syöty herkkuja, kuunnella kinuamista, tai huomata että mummulassa kun oli vadillinen pullia niin lapsi hotkaisi niistä puolet ennenkuin kukaan huomasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan 90-lukua, että syöt vaan vähemmän kuin kulutat ja että opitut ruokailutottumukset ovat kaikki kaikessa. Nykyään tiedetään, että lihominen on monimutkaisempi asia.
Johtuisikohan liikunnan vähenemisestä?
Lapset on kyllä lähtökohtaisesti pieniä rimpuloita. Vääränlainen ravinto ja liikkumattomuus lihottaa kenet tahansa, ei siinä geeneillä ole paljoakaan tekemistä. Vielä 90 luvulla lapset oli vilkkaita ja laihoja, nyt pojatkin on 10v:nä jo kuin justiinat - iso vatsa, takamus ja kunnon rinnat. Sääliksi ja vihaksi pistää!
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan 90-lukua, että syöt vaan vähemmän kuin kulutat ja että opitut ruokailutottumukset ovat kaikki kaikessa. Nykyään tiedetään, että lihominen on monimutkaisempi asia.
Onneksi ennen ei tiedetty, oltiin vaan laihoja!
Näen jo nyt että yksi lastenlapsistani tulee olemaan ylipainoinen jossain vaiheessa vaikka on vasta 3v. Häntä hellitään ruualla (vääränlaisella) eikä vanhemmat jaksa olla joka päivä tuntikausia pihalla potkimassa palloa tai juoksemassa perässä. Onneksi vuoden kuluttua voi laittaa jo pelaamaan vaikka jalkapalloa, siitä tullee hänen pelastuksensa.
Surullista millä tavoin te lapsestanne puhuttu. Luuletteko, että asenteenne ei paista lapsellenne läpi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kyllä lähtökohtaisesti pieniä rimpuloita. Vääränlainen ravinto ja liikkumattomuus lihottaa kenet tahansa, ei siinä geeneillä ole paljoakaan tekemistä. Vielä 90 luvulla lapset oli vilkkaita ja laihoja, nyt pojatkin on 10v:nä jo kuin justiinat - iso vatsa, takamus ja kunnon rinnat. Sääliksi ja vihaksi pistää!
Katselin juuri lauantaina oman lapsen 9v kaveria (tyttö), joka vain lihoo lihomistaan. En ollut nähnyt tätä tyttöä pariin kuukauteen ja oikein hätkähdin sitä eroa edelliseen. Kunnon tissit jo tälläkin kaverilla on. Vaikka onkin tyttö, niin en kyllä omasta lapsuudestani muista yhtään kaveria, jolla olisi tissit kasvaneet toka-kolmasluokkalaisena. Muistan, että vielä viidennelläkin vain haaveiltiin siitä rintojen kasvusta.
Olisin toivonut ettei omien lasten tarvitsisi kokea samaa. Mutta en onnistunut pitämään heitä hoikkina, vaikka olen pyytänyt apua kouluterkalta ja -lääkäriltä.