Kaikki muut oman ikäiset tuntuu niin hienoilta ihmisiltä

Mistäköhän löytyisi kaltaisiani?

MIssä sun hampaat on? Käy laittaa kuntoon jossain Thaimaassa jos ei Suomessa onnistu.

Vierailija kirjoitti:

MIssä sun hampaat on? Käy laittaa kuntoon jossain Thaimaassa jos ei Suomessa onnistu.

Poistettu aika monet.

Minäkin 32 vuotiaana tunnen samoin. Minulla on kyllä ammatti, työ ja asunto. Mutta minulla ei ole miestä tai perhettä. Olen juuri eronnut ja elämä tuntuu tosi turhalta. Kaikilla muilla on mies, lapsia, kivaa tekemistä.

Voi näitä sun alotuksia.

Tuli tajuttua ettei kuulu oikein mihinkään.

Aika tavallista on, että aina mietitään ensin oman elämän ns. huonot asiat.

Oletko miettinyt mitkä asiat sinun elämässäsi ovat hyvin? 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Aika tavallista on, että aina mietitään ensin oman elämän ns. huonot asiat.

Oletko miettinyt mitkä asiat sinun elämässäsi ovat hyvin? 👍🏻

Ainakin on valtavasti vapaa-aikaa eikä koskaan kiire minnekään.

Aina löytyy niitä joilla menee paremmin. Ei sitä kannata jäädä murehtimaan vaan miettiä niitä hyviä asioita elämästään.

Esim minulla on lapsia, mies, omistusasunto, työpaikkakin, mutta kaverillani on nämä kaikki + kaksi sijoitusasuntoa ja yhdellä sukulaisellani on nämä kaikki + mökki ja vene, tuntemattomista puhumattakaan!

Yritä keskittyä positiivisiin asioihin:)

Oikeestihan sä olet todella kaunis nainen.

6v sitten olin kolmekymppinen ja samassa tilanteessa (mutta hampaat vielä tallessa). Minulla ei ollut mitään, ei ammattia, ei työtä, ei edes yhtään työkokemusta, ei rahaa ja huomasin että ystävyydetkin oli aika pinnallisia. Elin pohjamudissa ja koko elämä oli harmaata.

Nyt minulla on ammatti, hyvä työpaikka ja perhe. Elämä on muuttunut rytinällä ja se on ollut rankkaa, mutta sen arvoista. Maailmassa on taas värejä.

Haluan siis vain sanoa, että kaikki mahdottomalta tuntuvakin on mahdollista, ole rohkea ja tartu tilaisuuksiin jotka satunnaisesti tulevat vastaan ja tee sitä minkä tekemistä pelkäät kaikkein eniten. Elämä on vieläkin rankkaa, mutta ainakin olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän löytyisi kaltaisiani?

Ihmisestä tekee hienon sydämen sivistys ja käytöstavat. Kaikki muu on niiden rinnalla epäolennaista.

Vierailija kirjoitti:

6v sitten olin kolmekymppinen ja samassa tilanteessa (mutta hampaat vielä tallessa). Minulla ei ollut mitään, ei ammattia, ei työtä, ei edes yhtään työkokemusta, ei rahaa ja huomasin että ystävyydetkin oli aika pinnallisia. Elin pohjamudissa ja koko elämä oli harmaata.

Nyt minulla on ammatti, hyvä työpaikka ja perhe. Elämä on muuttunut rytinällä ja se on ollut rankkaa, mutta sen arvoista. Maailmassa on taas värejä.

Haluan siis vain sanoa, että kaikki mahdottomalta tuntuvakin on mahdollista, ole rohkea ja tartu tilaisuuksiin jotka satunnaisesti tulevat vastaan ja tee sitä minkä tekemistä pelkäät kaikkein eniten. Elämä on vieläkin rankkaa, mutta ainakin olen onnellinen.

Hienoa että joidenkin elämä oikeasti muuttuu parempaan suuntaan haasteista huolimatta. (not ap)

Minkä ikäinen siis olet?