Anopin piikittely

Ala itse toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Ala itse toimia samoin.

En suosittele, jos olet kiltti ja kohtelias perusluonteeltasi. Aikanaan lähdin itse tällaiseen mukaan ja jäi moneksi vuodeksi ikävä fiilis. Ihan oman perusluonteen vastaista toimintaa. En osannut olla se isompi ihminen ja annoin heikkouteni johtaa. Ole sinä vahvempi ja jätä kommentit omaan arvoonsa tai vielä parempi, jos uskallat ottaa asian suoraan puheeksi ja kysyä, että mikä mättää.

Olen ollut samassa tilanteessa. Parhaiten toimii etäisyyden otto. Kannattaa myös luetuttaa miehellä näillä keskusteluja ja käydä puhumassa jossakin pariterapiassa, se avaa vähän miehen silmiä ja antaa palikoita suhtautua asiaan oikein. Koska miehelläsi on asiassa iso rooli ja vastuu.

Jos ei tee mitään, eikä ota etäisyyttä, asia pahenee ja alkaa kaivaa mielenterveyttä ja lopulta parisuhdetta. Ja sitten, kun on lapsia, tilanne ei ole ainakaan helpompi. Iso rooli on siis miehelläsi. Sinun ei tarvitse alkaa tappelemaan anopin kanssa, eikä kannata ryhtyä samanlaiseksi, siitä ei mitään hyvää seuraa.

Kun on harvempia tapaamiskertoja ja etäisyyttä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi asuu toisella paikkakunnalla, yövytte aina omissa oloissa esim. hotellissa. Miehesi on näytettävä rajat selkeästi ja mahdollisimman fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala itse toimia samoin.

En suosittele, jos olet kiltti ja kohtelias perusluonteeltasi. Aikanaan lähdin itse tällaiseen mukaan ja jäi moneksi vuodeksi ikävä fiilis. Ihan oman perusluonteen vastaista toimintaa. En osannut olla se isompi ihminen ja annoin heikkouteni johtaa. Ole sinä vahvempi ja jätä kommentit omaan arvoonsa tai vielä parempi, jos uskallat ottaa asian suoraan puheeksi ja kysyä, että mikä mättää.

kiltteys on yliarvostettua liika on liikaa. Ongelma on siinä että suostut nyt kynnysmatoksi jos heität jotain takaisin hän saattaa ottaa etäisyyttä..

Moro ja näkemiin anopille.

Hanki puhtaat neulat.

Meillä sama homma. Joka kerta dissaa esimerkiksi miestäni minulle passiivisaggressiivisesti vihjaillen. Ärsyttävä ja ilkeä nainen. Kunnioitan ainoastaan miehen takia.

Samanlainen kokemus ja tässä neuvoni: pysy loitolla anopista.

Syyt: tuo tilanne syö voimiasi enemmän kuin huomaat. Anoppi ei muutu. Hänellä on oma syynsä ilkeyteensä, mutta sinun vastuullasi ei ole ruveta hänen hoitajakseen.

Se että miehesi ei pidä puoliasi on huolestuttavaa. Veikkaan että hän on katsellut äitinsä ilkeilyä koko ikänsä, ja oppinut pitämään sitä normaalina.

Hän ehkä olettaa, että sinun pitää vain "kestää ja ymmärtää, ja että eihän se niin vakavaa ole".

Ennen pitkää sun pinna katkeaa. Ota oman hyvinvointisi takia etäisyyttä jo ennen sitä.

Varaudu myös siihen, että jos välirikko tulee, kukaan ei ole sinun puolellasi, ei edes miehesi.

Olen pahoillani jos sinulle tulee ahdistunut olo kommentistani, mutta puhun kokemuksesta. Ja olen sinun puolellasi. Jos kuvittelisin miehesi suostuvan pariterapiaan ehdottaisin sitä, mutta kertomasi perusteella hän ei suostu, sillä hänen mielestään vain sinä olet hankala.

Olenko oikeassa?

Kuten jo edellä todettiin, ota etäisyyttä. Mikäli miehesi ei puutu tähän nyt, hän ei tee sitä todennäköisesti koskaan. Ja se tulee olemaan jäätävää todeta kun tämän eteen joudut. Mieti teetkö hänen kanssaan lapsia. Tämä tulee jakamaan perhettänne perustavanlaatuisesti. Et voi tietyllä tavalla luottaa mieheesi koskaan. Olet aina äitiinsä verrattuna alempiarvoinen.

Omalla kohdallani anoppi on lastensa toimesta luokiteltu kategoriaan ”se vaan on sellainen”. Ja todellakaan mikään ei ole anopille pyhää vaikka pitäisi olla ns. sivistynyt ihminen. Ei ihminen voi olla teflon ja välittämättä tahallisista ilkeilyistä varsinkin kun oma mies ne alistumalla hyväksyy.