Olitpa väärässä, eilinen vitiligo-ekspertti

eikä se eilinen mikään vitiligo-ekspertti ollut, se on vaan Michael Jackson-vihaaja ;-)

ja mitähän ap yrittää tällä aloituksellaan todistella? Että MJ oli henkisesti balanssissa??

ja mitähän ap yrittää tällä aloituksellaan todistella? Että MJ oli henkisesti balanssissa??

Yritän todistella, että toisin kuin täältä eilen luin, vitiligo VOI muuttaa mustan vitivalkoiseksi.

käytti niitä isoja auringonvarjoja ja ehkä jopa maskia. Kun ihosta puuttuu pigmentti kokonaan, se on erittäin herkkää auringonvalolle.

luokitella vammaiseksi, koska tuokin artikkelin nainen oli ihan tavallisissa töissä (tosin sisätöissä). Samoin se eilisessä ketjussa esiintynyt entinen musta, nykyisin valkoinen mies oli ammatiltaan teurastaja, ja ihan työkykyinen.



Kyseessä on sairaus, jonka kanssa pystyy kyllä elämään.

onhan tuosta esimerkkejä pilvin pimein! Tässä pari:



http://a.abcnews.com/images/2020/Desiree_Vitiligo_080327_ms.jpg



http://vanessareece.com/wp-content/uploads/2009/06/MCX0707BESKIN002-med…

Henkinen balanssi on ihan yliarvostettua. Meillä ei olisi juuri mitään suurta ilman näitä hulluja neroja, jotka valitettavasti myös kärsivät enemmän kuin 'balanssissa' olevat.

sano se niille pikkupojille, joiden vieressä se "nukkui". Maski sillä oli, koska nassun parannusleikkaukset olivat pikkuisen epäonnistuneet.

"parannellulla nassullaan", niin ehkä se ei sitä kauheasti hävennyt. Huuli- ja ihosyöpää hän sen sijaan pelkäsi paljon, ja ihosyöpä tosiaankin on suuri riski vitiligopotilaille.

sano se niille pikkupojille, joiden vieressä se "nukkui". Maski sillä oli, koska nassun parannusleikkaukset olivat pikkuisen epäonnistuneet.

ilomielin. Nassu olisi ollut parempi alkuperäisenä, mutta kullakin meillä on omat vinoutumamme, kaikki eivät vaan niitä huomaa.

niissä viimeisissä konserttiharjoituksissa. Olisin maksanut sen näkemisestä livenäkin, mutta liput myytiin hetkessä, joten hitaammat jäivät ilman.

päivittäin. Friikki, mikä friikki, jonkun mielestä hyvä ääni, itse pidin keskinkertaisena.

hulluja neroja, jotka valitettavasti myös kärsivät enemmän kuin 'balanssissa' olevat.

ehkä tämä "hulluuteni" ja normaalia korkeampi äo liittyy erottamattomasti yhteen. Ongelmana on se, että olen koko ajan paniikissa kaikenlaisista asioista jotka ei tunnu muita hetkauttavan tippakaan. Viime aikoina olen herännyt siihen, että paniikin aiheeni yleensä toteutuvat juuri sellaisina kuin olen pelännyt. Kun siis jotain tapahtuu, aivoni laskevat nopsaan mitä seurauksia tästä on viikon tai kuukauden tai kahden vuoden sisällä. Sitten lopputulos aiheuttaa ahdistusta, johon muut ihmiset suhtautuvat asenteella höpsis siitä mitään tuollaista voi seurata. Sitten kuitenkin seuraa, ja koko väistämättömän tapahtumien kulun ajan asia aiheuttaa minulle pahaa mieltä, kun taas muut asianosaiset havahtuvat vasta kun lopputulos on niin isona heidän neniensä edessä ettei sitä kerta kaikkiaan voi enää olla näkemättä.

Minullakin oli tapana panikoida ikävien asioiden takia, mutta sittemmin olen huomannut että ne kamalimmatkin seuraukset ovat yleensä olleet sellaisia, että niiden kanssa on pystynyt elämään. Ja hermoilulla ei sitten kuitenkaan voita juuri mitään meikäläisen toimintatasolla (eli en ole minkään alan huippu).



MJ ei varmastikaan ollut hirveän älykäs muuten kuin omalla erikoisalallaan, jossa hän oli kuulemma myös hirveä pedantti ja perfektionisti. Täydellisyyden tavoittelu syö ihmistä ja yhdessä parin hankalan perussairauden kanssa (esim. lupus, joka aiheuttaa unettomuutta) vei varmaan hermot MJ:ltäkin. Kun tähän lisää 350 miljoonan velat, pidän aika ihmeenä että hän oli niinkin hyvässä balanssissa että olisi pystynyt periaatteessa vetämään ainakin ekat konsertit.

Minullakin oli tapana panikoida ikävien asioiden takia, mutta sittemmin olen huomannut että ne kamalimmatkin seuraukset ovat yleensä olleet sellaisia, että niiden kanssa on pystynyt elämään.

en millään pysty olemaan välinpitämätön asioista. Esim. tuon Jacksonin tapaus oli juuri sellainen, että lukiessani konserteista jo niiden julkaisuvaiheessa "tiesin" että Jackson tulee romahtamaan jollain lailla. Sääli sitten että mies kuoli. Mutta siis ahdisti Jacksonin puolesta tuleva, sen verran mitä nyt luin juttuja aiheesta. Tuo nyt on vaan pieni yksityiskohta, mutta kun niitä on tuhansia viikon mittaan, angstimittarin yhteenlaskettu summa on liian iso. t. tuo yksi panikoiva

nyt muista mistä luin hiljattain, mutta tuo Michaelin pakkomielle muuttaa mm nenänsä muotoa juonsi siitä, että silloin kun hän oli nuori, hänen isänsä pilkkasi jatkuvasti Michaelin leveää nenää.

Kyllä sitä aavisteli moni muukin, että 50 keikkaa 50-vuotiaalle on aika paljon, ja siitä oli ilmeisesti ihan vedonlyöntikin että miten monta keikkaa se lopulta jaksaa heittää ;-)



Toisaalta olisi se voinut mennä toisinkin, joskin romahduksen riski oli aika suuri. Itse toivoin että MJ olisi jo vähän kypsynyt ja ottanut rennommin, mutta näin jälkikäteen on tietysti helppo nähdä myös suurempi kuvio. Eli olisitko voinut kuvitella Michael Jacksonin vanhuksena?

ja kyllähän pelkka JT-uskonto riittää sekoittamaan monen ihmisen pään. Michaelilla oli näitä riskitekijöitä niin pitkä liuta että täytyy kunnioittaa hänen suoriutumistaan niinkin hyvin. Ammattillisesti hän pysyi huipulla uskomattoman pitkään. Vielä 2000-luvulla hän teki aivan loistavaa musiikkia vaikka muuten elämä oli varmasti todella rankkaa.

varustettu lahjakas lapsi kärsiikin usein isoimmat vahingot sairaissa perheissä. Hänen persoonalleen jää vähiten tilaa, koska hän ei pysty kapinoimalla taistelemaan esiin omaa todellista itseään ja toisaalta herkät tuntosarvet ja äly auttaa liaankin hyvin sopeutumaan ja muokkaamaan itseään vanhemman syöttämään muottiin. Heistä tulee ylikilttejä perfektionisteja. Michael Jackson on tästä surullinen malliesimerkki.

Mahtoikohan kukaan kertoa tätä hänelle. Rahaa olisi varmaan ollut psykoanalyysiinkin.

Mahtoikohan kukaan kertoa tätä hänelle. Rahaa olisi varmaan ollut psykoanalyysiinkin.

Tuntuu että noissa piireissä turvaudutaan todella helposti kaikenlaiseen väärään lääkintään. Huumeita, mielialalääkkeitä, viinaa, kaikkea sekaisin. Vaikea uskoa etteikö olisi yritetty terapiaa? Toisaalta terapian onnistumisesta ei ole mitään takeita ensinnäksin siksi, että psykoterapiassa on oltu vuosikymmeniä aika väärillä poluilla. Nyt mitä olen seurannut aletaan viimeinkin tajuta ihmisen psyyken parantamisesta jotain. Sikstoisekseen paraneminen sattuu, lapsuuden traumojen käsittely sattuu niin pirusti, vanhat arvet aukeaa. Tavis ryhtyy prosessiin usein vasta äärimmäisen pakon edessä kun on seinä edessä. Jos on miljoonaomaisuus, kemikaalit sormen napsautuksen päässä, tuntuu ettei koskaan tule sitä seinää vastaan. Kun Michaelilla tuli, oli jo liian myöhäistä.