ex-puoliso vaatii adoptiota vaikka just erottiin

lasta noin vain voi adoptoida muutenkaan. On hyvä, että mahdollistat lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset.

Älä missään rakkaudessa suostu adoptioon.

virallisesti olla sen miehen lapsi, joka pitää tätä omanaan, ja jota lapsi pitää isänään?



Itse suostuisin adoptioon, jos lapsi aidosti olisi kiintynyt mieheen, ja päin vastoin. Lapselle kaksi vanhempaa on aina parempi kuin yksi.

Pieni lapsi, jonka isä ei ole biologisesti?

Hyvä tietää ettei perheen sisäinen adoptio ole mahdollista erovaiheessa, luulin että on, jos ei olla virallisesti erottu vielä. Sittenhän koko ongelmaa ei ole, mutta pitäisi saada jostain mustaa valkoisella näyttää exälle, että näin on.



Ei tässä mielestäni biologiasta ole kyse vaan vanhemmuudesta. Ymmärrän siis exän halun adoptoida, mutta silti pelkään mitä ongelmia siitä voi seurata, kun kuitenkin ollaan erottu ja exä saattaa jossain vaiheessa haluta päättää enemmänki lapsen asioista. En haluaisi elää elämääni exän "varjossa".



ap

Perheen sisäinen adoptio on mahdollinen vain aviopareille tai rekisteröidyn suhteen osapuolille. Ja silloinkin se on pitkällinen prosessi, ensin jonotetaan kunnan adoptioneuvontaan, jonot saattavat olla vuoden mittaisia. Sitten käydään neuvonta, jossa pohditaan kaikkea mahdollista. Eu se adoptio ole mikään piipahdus maistraatissa.

ystäväni esikoisen. Olivat silloin tosin vielä naimisissa, ja asiaa ehdotti lapsen biologinen isä. Jostain syystä nyt kun erosta on aikaa, mies ei pidä yhteyttä kuin biologisiin lapsiinsa....

Anna vaikka hakea adoptiota. Laillisesti hän on yhtä vahvoilla kuin silloin jos vaatisi naapurin lapsia itselleen. Haluaisin todella nähdä adoptioneuvojan ilmeen, kuin menee ehdottamaan asiaa.

kotioloista selvitystä ja nimenomaan kysytään parisuhteen pysyvyydestä jne. varmaan parasta että exäsi soittaa kunnan sosiaalitoimeen, josta kerrotaan hänelle nämä asiat. voi olla ettei sinua uskokaan.

mutta yritä sinäkin ymmärtää exäsi käytöstä: ilmeisesti hän pelkää todella paljon, että menettäisi yhteyden lapseen.

niin se ei lupaa hyvää tulevaa ajatellen... Sinä olet lapsen yksinhuoltaja, eikä sinulla ole mitään syytä antaa lapsen huoltajuutta isälle. Jos mies haluaa olla lapselle läheinen, niin se onnistuu ilman huoltajuutta tai adoptiota!

Exäsi haluaa olla mukana lapsen elämässä, koska hän ilmeisesti on lapseen kiintynyt. Kunnioita hänen tunnettaan ja haluaan, se on kaunis.



Hän vaatii adoptiota, koska pelkää, ettei muuten saa tavata lasta säännöllisesti. Hänellähän ei ole mitään oikeuksia vaan hän on lapsen elämässä periaatteessa samassa asemassa kuin kuka tahansa ohikulkija. Hänen rakkautensa lapseen on täysin sinun armoillasi. Anna nyt armon käydä oikeudesta ja tee exäsi kanssa vaikkapa kirjallinen tapaamissopimus.

Exäsi haluaa olla mukana lapsen elämässä, koska hän ilmeisesti on lapseen kiintynyt. Kunnioita hänen tunnettaan ja haluaan, se on kaunis. Hän vaatii adoptiota, koska pelkää, ettei muuten saa tavata lasta säännöllisesti. Hänellähän ei ole mitään oikeuksia vaan hän on lapsen elämässä periaatteessa samassa asemassa kuin kuka tahansa ohikulkija. Hänen rakkautensa lapseen on täysin sinun armoillasi. Anna nyt armon käydä oikeudesta ja tee exäsi kanssa vaikkapa kirjallinen tapaamissopimus.

Ehkä tuo vaatiminen ei ole hyvyyttä vaan tilaisuus saada itselleen valtaa. Mä en antais mitään sopimuksia, tavata saisi jos homma toimisi ilman riitoja ja vaatimuksia.

Ap:n exä on tuon lapsen psykologinen isä, vaikkakaan ei biologinen. On ihan sama, minkä takia vanhemmat eroavat. Lapsella on oikeus säilyttää suhde myös toiseen vanhempaansa. Olisi todella sydämetöntä antaa aikuisten huonojen välien viedä lapselta vanhempi.

kun mies ei ole lapsen isä??!? Sano miehelle vaan, että jos haluaa tavata lasta, niin suostut siihen ilman muuta. Ja myös tee niin, vaikka mieheen menis välillä hermotkin...



Sano myös, että jos mies rupeaa uhkailemaan ja kiristämään, niin ei saa tavata lasta, sillä hänellä ei ole mitään oikeutta siihen, kun ei ole isä/huoltaja. Voit myös sanoa miehelle, että sitä adoptiota voisi harkita, jos USEAN VUODEN tapaamisten jälkeen yhteistyö sujuu. Mutta eronneen neuvo: älä missään tapauksessa käynnistä adoptioprosessia nyt, äläkä muutenkaan anna huoltajuutta, mutta suhtaudu nyt ja tulevaisuudessa tapaamisiin hyvin myötämielisesti.

Ap:n exä on tuon lapsen psykologinen isä, vaikkakaan ei biologinen. On ihan sama, minkä takia vanhemmat eroavat. Lapsella on oikeus säilyttää suhde myös toiseen vanhempaansa. Olisi todella sydämetöntä antaa aikuisten huonojen välien viedä lapselta vanhempi.

Mutta kyllä adoptio tuossa tilanteessa on typerää. Ehkä sitten jos tapaamiset sujuvat ja jatkuvat pitkän aikaa eron jälkeen.

..mutta minusta tuntuu, että miehen hätä on niin suuri, että hän tarvitsee jotakin kättä pidempää. Siksi ap ja exä voisivat tehdä ihan keskenään tapaamissopimuksen. Parempi tietysti olisi, jos exä voisi luottaa ap:hen niin paljon, että uskoisi suulliseen sopimukseen, mutta ei nyt vaikuta ihan siltä, että tällä hetkellä tilanne olisi niin sopuisa. Jotenki tuo exä nyt on saatava vakuuttumaan siitä, ettei ap ole pelaamassa häntä pois lapsen elämästä.



Ap voisi kysyä exältään: Jos et saisi adoptiota niin mikä muu asia saisi sinut uskomaan, että saat edelleen olla jatkuvasti mukana lapsen elämässä? Mitä pitäisi tapahtua, että vetäisit pois vaatimuksesi adoptiosta? Millä ehdoilla suostuisit edelleen lapsemme vanhemmaksi eron jälkeenkin?



Ap:n kannattaisi siis tarjota exälleen sitä mitä hän pyytää: jatkuvaa vanhemmuutta. Jos tarjous on vilpitön, exä saattaa vetää adoptiovaatimuksensa pois.



Ja kannattaa muistaa, että yksinhuoltajan arki on aika sitovaa. Siinä on pelkästään hyvä, että voi välillä antaa jonkun toisenkin luotettavan henkilön pitää lapsesta huolta.

tuossa tilanteessa. Joe eroa ei ole vielä pantu vireille, ap:n on syytä pistää se itse vireille mahdollisimman pian.

Hän kun puhuu exästä ja vanhemmasta, jotka ovat sukupuolineutraaleja termejä...

sinun lasta ilman suostumustasi, vaikka ette olisikaan eronneet.