Onko fiksua suhteen vuoksi jättää harrastukset, ystävät, itsensä kehittäminen, jne?
Onko sellainen suhteeseen panostaminen vain järkevää, että omistautuu suhteelle ihan täysillä?
Vai mennäänkö siinä pieleen, jos kaikki muu jää suhteen takia sivuun? Mikä siinä menee pieleen?
Voiko tällä tyylillä todennäköisemmin onnistua vai epäonnistua?
Kommentit (7)
Minusta jokainen toimii, kuten itselleen ja tunteilleen parhaaksi näkee. Sitä on sivullisen typerää besserwisseroida.
Suhteissa on keskimäärin kahden vuoden romanttisen rakkauden alkuvaihe, se siitä sitten tasoittuu ja muuttuu kumppanirakkaudeksi, jos hyvin käy.
Toiset ovat enemmän tunteella liikkeellä siinä alussa. Eivät näe eivätkä noteeraa muita kuin sen rakastamansa ihmisen.
Toiset taas alusta alkaen lokeroivat sen suhteen omaan lokeroonsa ja jatkavat muita tekemisiään kuin uutta suhdetta ei olisikaan.
Aika kylmää tuo.
Mutta eiköhän valtaosa ihmisistä liene siinä välissä eli vähentävät ystävättärien kanssa biletystä ja käyttävät aikaa uuden rakastetun kanssa - mutta eivät sentään kokonaan hylkää entisiä mielenkiinnon kohteitaan.
Mun kaveria ei vastarakastuneena enää kiinnostanut terapia, kun ei tuntenut terapiantarvetta. Se oli minusta vähän kyseenalaista. Mutta lopputulos on vielä näkemättä, tilanne on vielä ns. päällä.
Jos haluaa vaihtaa muut harrastukset puolison kanssa oloon. Jos suhde loppuu, täytyy taas aloittaa uusia harrastuksia
No mikä voisikaan mennä pieleen paitsi kaikki.
Toiset taantuvat vakavasti aloitettuaan parisuhteen. Puheenaiheet käsittelee vain kumppania.
Niinko ?