Missä vaiheessa raskautta raskaus alkoi jollain tapaa haitata arkea?

Kolme raskautta eikä ongelmia. Loppuun asti pystyin tekeen kaikkea. Ihan solmimaan kengän nauhatkin. Maha ei ollut tiellä.

Minulla loppui pyöräily esim. ihan alkuun. Kylkeäkin oli vaikea kääntää, tai muutoin kääntyä. Oli tuskaa kun tein remonttia.

Toisella kertaa jouduin ihan muutaman sadan metrin matkan neuvolaan kävelemään pätkittäin.

Maha ei ollut tiellä, mutta tuntui että jalkovälissä jokin oli.

Noin viikot 6-16 voin todella huonosti. Oli todella voimakasta pahoinvointia, oksentelua ja väsymystä. En tietenkään jaksanut tehdä kotitöitä kuin ihan välttämättömät. Sitten huono olo vähitellen hellitti ja siinä mielessä palasin "normaaliksi". Fyysisesti maha alkoi tuntua/hieman haitata viikolla 27-28. Rasituksessa tuli supistuksia, vauhti hidastui ja kävely muuttui vaappuvaksi. Ihan hyvin silloin vielä kuitenkin jaksoi kun malttoi tehdä hitaammin ja pitää taukoja.

Viikolla 6+3 kun pahoinvointi alkoi.

Sitten kun se loppui, ei mitään. Tai vähän hidasti kävelytahtia. Ja yliaktiivisena maalasin keittiön seinät, silloin piti lattianrajat maalata kyljellään maaten, kun ei muuten taipunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään vaiheessa. Nielin koko ajan ja mies oli tyytyväinen.

Onko hyvin vatkatun munatotin nauttiminen terveellistä koko raskauden ajan?

Viikolla 8, kun alkoi h'lvetillinen pahoinvointi, jotka jatkuikin sitten enemmän ja vähemmän synnytykseen saakka. Oksensin vielä matkalla laitokselle. 

Ei pahemmin oikein missään vaiheessa.

Boulderointi harrastuksena meni tauolle, kun raskaus alkoi näkyä. Enemmän putoamisriskin kuin varsinaisen haittaamisen takia.

Ekassa raskaudessa pyöräily jäi joskus kuudennella kuulla, kun ei tuntunut hyvältä, toisessa pyöräilin vielä muutama tunti ennen synnärille lähtöä.

Esikoisen aikana n 20. viikon tienoilla tuli kovia liitoskipuja, jotka pakottivat jättämään yhden tunturiin suuntautuvan päiväretken väliin ja siirtymään rauhallisempaan ryhmään tasamaakävelylle.

Kahdeksannella kuulla en enää kanniskellut muuttolaatikoita, vaan olin auttamassa järjestelyissä ja talkooruuan teossa. Samoihin aikoihin autoin veljen rippijuhlissa, niissä piti välillä vähän istahtaa.

Missään lattioilla istumisessa tai perustoiminnoissa ei ollut ongelmia, mutta ei sitä nyt mitään kärrynpyöriä enää heitelty.

Siinä vaiheessa kun supisteli kunnolla eli 40+6 viikolla. Sitten 4h myöhemmin raskaus oli ohi.

Mulle kaikista pahimmat ovat olleet alkuraskaus pahoinvoinnista johtuen ja sitten tyyliin pari päivää ennen synnytystä. Muuten mennyt ihan hyvin.

Olen nyt rv 10 ja aikamoinen pahoinvointi päällä. Ruoan laitto on hirveintä, kun tuntuu, että kaikki tuoksut saavat yrjön lentämään.

Viikot 6-9 hirveä pahoinvointi en voinut tehdä muuta kuin käydä kaupassa ja oll kotona

Viikko 13 jäi siskoni polttarit väliin.

Viikko 7 lopetin seksin

Viikko 18 en voinut ajaa enään skootterillani

Viikko 25 piti alkaa käydä tunnin välein vessassa

Viikko 30 kävelystä tuli hankalaa ja kääntymisestä sängyssä

Siinä ne olikin muita ongelmia ei tullut viikko 30 jälken

Ekassa raskaudessa siinä vaiheessa kun alkoi supistella kipeästi, eli synnytyksen alettua. Toisessa noin viikolla 5 tai 6, kun pahoinvointi ja oksentelu alkoi.

Kaikki 4 vedin tappiin asti töitä viimeseen tuntiin asti. Tottakai vaikeuksia oli, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Tuoksut, yrjötykset, kivut jne ihan normaalia raskausaikaa. Tulee toki toisille ehkä yllätyksenä. Get over it. Mitä normaalimpaa elämää viettää ja liikkuu sitä paremmin jaksaa myös sen jälkeisen elämän. Raskaus ei ole sairaus ja siihen kannattaa suhtautua positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 4 vedin tappiin asti töitä viimeseen tuntiin asti. Tottakai vaikeuksia oli, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Tuoksut, yrjötykset, kivut jne ihan normaalia raskausaikaa. Tulee toki toisille ehkä yllätyksenä. Get over it. Mitä normaalimpaa elämää viettää ja liikkuu sitä paremmin jaksaa myös sen jälkeisen elämän. Raskaus ei ole sairaus ja siihen kannattaa suhtautua positiivisesti.

Onneksi et sanonut tuota minulle silloin, kun oksensin melkein 24/7 kaksi viikkoa. Voisi olla, että olisin syyllistynyt pahoinpitelyyn, vaikka olen yleensä rauhallinen ihminen. 

Ei missään vaiheessa. Viimeisinä viikkoina monta tuntia putkeen istuminen oli epämukavaa mutta siinä kai se suurin haitta.

Ei missään vaiheessa tullut tuollaista oloa. Ihan normaalisti toimitin asiani loppuun asti. Vähän ehkä kankeammin loppua kohti, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 4 vedin tappiin asti töitä viimeseen tuntiin asti. Tottakai vaikeuksia oli, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Tuoksut, yrjötykset, kivut jne ihan normaalia raskausaikaa. Tulee toki toisille ehkä yllätyksenä. Get over it. Mitä normaalimpaa elämää viettää ja liikkuu sitä paremmin jaksaa myös sen jälkeisen elämän. Raskaus ei ole sairaus ja siihen kannattaa suhtautua positiivisesti.

Olet selkeästi mies tai lapseton, joka provoilee. 

Eka raskaus ei haitannut missään vaiheessa, toisessa tuli varsin kovia supistuksia ennen 35. viikkoa, joten piti jättää raskaammat hommat muille.

Heti, pahoinvointia...

Ei vielä ole onneksi haitannut, rv 19 nyt menossa. Teen suht fyysistä työtä, ja toivon, että raskaus ei hirveästi alkaisikaan vaivata, ettei sairaslomalle tarvitsisi jäädä, määräaikaisena kun olen. Toki käytän järkeä, jotkut työtehtävät jätän kyllä jo nyt suosiolla väliin, jos mahdollista.