Miten saada oma mieli hiljenemään edes minuutiksi!!
Miten saada ajatukset edes hetkeksi ihan vain hiljenemään? Olla vain tässä ja nyt. Onko se edes mahdollista?
Olen jotenkin levoton, ahdistunut ja masentunut. Koko ajan päässäni on syyllistäviä ajatuksia. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, laskea ravinnon makroja. miettiä talousasiat jotenkin järkeviksi, haaveilla millon mistäkin minuutista toiseen, ahdistua turhista, miettiä töitä ja miten olisin tarpeeksi hyvä, haukun itseäni tyhmäksi jatkuvasti ja huokailen huokailen huokailen... siivota pitää myös, käydä kaupassa ja suunnittelen kauppalistoja.
Koko ajan mietin jotain! Tekisi mieli vain huutaa ja käskeä oma pää olemaan hetki hiljaa ja antaa minun vain elää.
Tiedän, että tämä on ihan normaalia mutta eikö nyt hetkeksi voi saada ajatuksia jotenkin rauhoittumaan. Miksi pitää käsitellä jatkuvasti?
Muistikaan ei toimi, hävettää. Häpeä ja syyllisyys kolkuttavat ja nukkuessakin unet vievät ties minkälaisille toiminta- ja skifimatkoille.
Alkoholi on sinänsä kiva, että se tuntuu rentouttavan oikeastikin mutta en pysty enkä halua juoda usein kun tiedän, että masentaa ja ahdistaa senkin edestä seuraavina päivinä.
Voinko jotenkin toimia tässä? Koin joitakin kuukausia sitten jonkin oudon tunteen ja tuntui kun hetki pysähtyi tai mateli. Oli ihanaa, pääni oli kuin jossain zen-tilassa. Olin suihkussa, nautin joka pisarasta, lauloin ja rentouduin. Tein ruokaa hitaasti joka aisteilla nauttien värejä, hajuja ja makuja. Kaikkea. Olo tuntui jotenkin erittäin rauhalliselta ja ihanalta. Tuota kesti tunteja eikä ole tullut takaisin. Selvinpäin olin mutta olin surrut asioita pitkään ja sain edes hetkeksi tuntea olevani kiinni elämässä, nauttien ja aistejani käyttäen.
Kommentit (17)
Niin ja ulkoapäin olen rauhallinen mutta sisällä kuohuaa kaikenlaista ihan joka hetki. Osaisinpa jotenkin vain nauttia elämästä. Ap
Hommaa nyrkkeilysäkki ja hakkaa siihen pahat olot pois.
Tee vaikka palapeleja ja kuuntele asmr-äänitteitä.
Tää auttaa muuhunkin kuin unettomuuteen. Mielenhallintaa.
Tuo on länsimaista hapatusta että ahdistuminen ja asioitten joutava märehtiminen olisi jotenkin normaalia. Ei se ole.
Otat itsellesi niitä taukoja ihan keskustelemalla itsesi kanssa, että nyt aiot tehdä tällä tavalla, ja mieli on silloin hiljaa, koska sinä käsket, ja se on sinun mielesi, ja sen on toteltava sinua. Ei vastaväitteitä. Älä suhtaudu mieleesi kuin se olisi jokin luonnonvoima jolle sinä vain et voi mitään. Tosiasia on kuitenkin että sinä olet nimen omaan se ainoa joka mielellesi mitään voi.
Oma psyykkisen vointini paraneminen alkoi 8v sitten kun tajusin että olen itse itseni hallinnassa. Minun on itse kerrottava itselleni miten toimitaan, eikä odottaa pelastusta ulkopuolelta.
Join siihen aikaan aika paljon alkoholia, vaikka en juoppo ole koskaan ollutkaan. Alkoholi vain tuntui tuovan mielelle rauhaa, joten join iltaisin muutaman vaika en olisi halunnut. Mietin erään kerran ääneen että miksi kukaan ei saa päähäni järkeä, ja "joudun" juomaan alkoholia rauhoittuakseni illalla ajatuksistani. Että miksei tähän ole mitään apua tarjolla, ja mitä minä muka voin tehdä. Jotenkin siinä sitten tajusin ääneen miettiessäni että minähän voin itse sanoa itselleni että nyt prkl loppuu. Että minähän voin itse käskeä itseäni.
Otan lyhyitä taukoja päivän aikana, jolloin sanon itselleni että nyt, 5 minuuttia teen sellaista että en ajattele mitään. Ajatuksiahan tulee päähän tottakai, mutta sanon vain itselleni mielessäni että ajattelen tuota sitten kun 5 min on kulunut, että nyt minulla on vuorossa tämä 5 min ajattelemattomuus. Ihan samalla tavalla kuin käsken itseäni imuroimaan ennen töihin lähtöä, tai käymään kaupassa illalla.
Minulle toimii musiikin kuuntelu. Luurit päähän ja joku soittolista spotifysta pyörimään. Toimii varsinkin, kun töissä pitää keskittyä johonkin monimutkaiseen asiaan. Annan tavallaan aivoni muille sillä hetkellä joutilaille osille mielekästä tekemistä, kun keskityn johonkin tärkeään.
En ole missään vaiheessa onnistuneesti saanut ajatuksiani hiljenemään. Yleensä luen kirjaa, katson elokuvia ja sarjoja ja keskityn niihin. Pakotan aivoni ajattelemaan muuta.
Vierailija kirjoitti:
En ole missään vaiheessa onnistuneesti saanut ajatuksiani hiljenemään. Yleensä luen kirjaa, katson elokuvia ja sarjoja ja keskityn niihin. Pakotan aivoni ajattelemaan muuta.
Tarkoitus ei olekaan että saat ajatukset hiljenemään, vaan että otat niistä vallan itse, ja pysrit olemaan ajattelematta mitään. Eli aina kun tulee ajatus päähän, niin aktiivisesti työnnät sen pois. Ajatusten kuuluukin virrata vapaasti, meditoinni tarkoituksena on kiidättää ne pois päästä ne huomattuaan, jolloin taas pyrkii seuraava ajatus tilalle. Sitten teet sille saman, eli työnnät pois, "en ajattele nyt tätä". Jos et pysty lopettamaan yhden tietyn asian ajattelua vaan se on pakonomaista junnaamista, saattaa kyse olla pakkoajatuksista.
Iso pullo viskiä huikalla, mieli hiljenee. Takuulla.
Kiitos vastanneille!
Jotenkin tuossa kun ärsyynnyin omista ajatuksistani niin paljon, niin yritin keskittyä itseeni. Mitä sanottavaa minulla nyt on, mikä tunne on ajatukseni takana. Lopulta purskahdin itkuun ja hetken päästä siitä nukahdin. Tekipä hyvää.
Uskon, että mieltään voi hallita. Hyviä pointteja kiitos tuosta muistutuksestä, että me voimme tosiaan itse tehdä tälle jotain. Tiedän sen periaatteessa mutta en aina usko itseeni ja selainen negatiivinen rasittava kierre ja turhautuminen on läsnä kun yritän jotain. Vaikkapa vain olla hiljaa mielessäni. Luovutan liian helpolla ehkä vaikka harjoitankin juuri tuota ajatusten pois työntämistä ja yritän keskittyä vain hengittämiseen.. Niitähän ajatuksia piisaa kuin sieniä sateella. Aika järkkyä jotenkin, luonnotonta vaikka toisaalta niin normaalia olevinaan. Ap
Eikös meditaatio ole juuri tuota varten.
Mene metsään kävelemään. Tekee hyvää keholle ja mielelle.