Miehestä tullut vihainen ja välinpitämätön
Pahinta on, että odotan kauan toivomaamme lasta :( mies saa raivokohtauksia pienistä asioista. Ei välitä tippaakaan minun voinnistani. En edes valita juuri lainkaan, vaikka koko raskausajan olen kärsinyt ikävistä oireista. Miestä tuntuu vaan ärsyttävän kun tarvitsen enemmän lepoa varsinkin nyt kuumalla säällä. Käyn siis kyllä töissä ja hoidan kotityötkin melkein yksin kun miehen työ on vissiin rankempaa? Puhuin jokin aika sitten että mikäs reissu tehtäisiin nyt kesällä vielä ennen lapsen syntymää, mutta miestä ei kiinnostanut. Hormonit kai tekee tehtävänsä mutta tuli tosi paha mieli tuostakin. Ollaan etäännytty ihan hirveästi. Ja miksi tein lapsen tuolle miehelle? Ihan rehellisesti joudun toteamaan että hänen käytöksensä on muuttunut valtavasti viimeisen puolen vuoden aikana. Ei tosiaan aiemmin suuttunut ja huutanut monta kertaa viikossa, nyt on alkanut jopa paiskoa tavaroita. Jos olisin tämän tiennyt niin en olisi lasta tehnytkään, mutta eihän tätä enää voi perua.
Kommentit (15)
Ei hänen kanssaan ole pakko asua. Mieti millaista on, kun lapsi on syntynyt ja mies ehkä vieläkin hermostuneempi.
Miten miehellä menee työssä ja ystävien kanssa?
Miehen mieleen on putkahtanut ahdistus ja epävarmuus tulevasta. Eikä ymmärrä tunteistaan mitään, niinkuin useimmat miehet.
Huvittavaa että velat keksivät näitä 😅
Vierailija kirjoitti:
Ei hänen kanssaan ole pakko asua. Mieti millaista on, kun lapsi on syntynyt ja mies ehkä vieläkin hermostuneempi.
En nyt ihan äkkiä osaa tästä lähteä. Ollaan kuitenkin haaveiltu yhteisestä perheestä jo kauan. Epäreilua että toinen romuttaa haaveet muutamassa kuukaudessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten miehellä menee työssä ja ystävien kanssa?
Töissä ihan normaalisti, tässä kesällä on toki muutamia projekteja jotka pitää kiireisinä ja saattaa ollaa stressaantunut. Ei mitään poikkeavaa kuitenkaan. Ystäviään on nähnyt nyt enemmän kuin ennen. Ap
Sitä jännittää, koska lapsesta on iso vastuu. Mua itseäni jännitti myös vaikka olen nainen ja äiti. Mieheni aina lohdutti, että kyllä me yhdessä selvitään ja on selvittykin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä jännittää, koska lapsesta on iso vastuu. Mua itseäni jännitti myös vaikka olen nainen ja äiti. Mieheni aina lohdutti, että kyllä me yhdessä selvitään ja on selvittykin.
Ehkä näin on. Haluaisin vaan korjata tilanteen, mutta puhuminen ei ole auttanut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että velat keksivät näitä 😅
No jaa. Oma tuleva ex-mieheni meni lapsen synnyttyä todella oudoksi. Kotona pitkälti vain tiuskimista ja turhautunutta huokailua. Lähti vauva-aikana pariksi viikoksi vanhemmilleen, kun ei kuulema kestänyt olla kotona.
Nyt muutamia vuosia myöhemmin tilanne ei juurikaan muuttunut. Juuri vähän aikaa sitten sähisi, miten ei olisi pitänyt tulla silloin vauva-aikana takaisin enää ollenkaan.
Ja kaikki on minun syytäni, tietysti.
En tiedä, mitä tuo nyt meinaisi, mutta itse olen jo päätöksen tehnyt. Alan etsiä omaa kotia minulle ja lapselle. Eiköhän tässä tullut aikansa yritettyä pelastaa ydinperhe, mutta jos toinen kertakaikkiaan kokee olonsa niin ahdistavaksi, niin turha se on eroa enää pitkittää.
Miestä kaduttaa lapsen hankinta eikä osaa suhtautua tunteisiinsa.
Äijä tajuaa että elämä mennyt kun sinappikone syntyy, myöhästähän se nyt on....
Stressiä?
Älä ainakaan vastaa kiukkuun kiukulla, saat lisää kiukkua palautteena.