Koirani kuoli ja edelleen tuntuu tyhjältä

Otan osaa, ja ymmärrän sinua. :( Sanoit hyvin, "en enää koskaan saa paeta maailmaa koirani luo". Niinhän se on, kun koiraihmisellä on koira, niiden läheisten ihmistenkin lisäksi, niin sen koiran läheisyydessä maailma on hiukan erilainen, hiukan parempi. Se ei vaadi sinulta mitään muuta kuin sinut, sinun ei tarvitse olla tietynlainen, kunhan pidät siitä huolta ja rakastat ja olet sille kumppani, se antaa sinulle koko maailmansa, koko elämänsä. Kaiken sen kauniin. Ei parhaatkaan ihmissuhteet pysty siihen, vaikka ne tietenkin ovat myös ainutlaatuisia ja arvokkaita. Mutta erilaisia.

Koiran menettäminen, kun se ei ole "vain koira", romahduttaa. Sinusta saakin tuntua pahalta, sinusta tuntuu juuri niin pahalta kuin se sun ainutlaatuinen ystävä ansaitsee. 

Jaksamista vaikeaan aikaan. Anna tunteiden tulla, surun vyöryä yli, ja anna sen välillä helpottaa.

Ompa surullista! Itsellä ei ole kokemusta asiasta, mutta haluan toivottaa voimia! Kyllä varmasti helpottaa ajan kanssa, mutta koira kulkee mukana muistoissa ikuisesti❤

Useamman koiran omistaneena - ymmärrän sinua. Puhtain rakkaus on mahdollista koiran ja omistajan välillä.

Hyvä pitää suruaikaa muutama viikko mutta uusi pentu vasta tuo ilon sydämeen ja nuolee kyyneleesi. Itsellä näin. Uusi vauva ei ole voinut korvata karvakaverin ikävää.

Suosittelisin, että alat katsella ja kysellä esim tutuilta kasvattajilta kaikessa rauhassa pentua ja ottaisit pennun heti, kun sopiva saatavilla ja perheen elämäntilanne sopiva (esim loma-aika tms). Sopivan pennun löytymiseen voi mennä aikaa. Joskus esim odotettu pentu kuoleekin synnytykseen tai tulee vain narttuja jos toivot urosta. Hyvä kasvattaja ymmärtää tilanteensa, itse olen vilpittömästi kertonut, etten pärjää ilman koiraa ja olen saanut ymmärrystä ja neuvoja uuden pennun etsimisessä, vinkkejä muista kasvattajista ym

Edelleen? Jos koiran kuolemasta on vain muutama viikko, niin ihan normaalia.

Vielä piti lisätä…

Tietenkään toinen koira ei korvaa toista. Olen varma, että se tuo rakkauden ja ilon taas sydämeesi. Rakkaus pilven reunalla olevaan ei häviä vaan kulkee aina mukanasi…kunnes tapaatte kerran kirkkaudessa.

Uskon niin.

Uuteen koiraan muodostuu spesiaali suhde, jossa on jotakin tuttua ja jotain täysin teidän suhteellenne ominaista.

Itsellä kuoli yksi koira 2- vuotiaana tapaturmaisesti. Olisin halunnut kuolla hetken itsekin. Olin niin epätoivoinen, että etsin netistä täysin samannäköistä koiraa. Sattumalta löytyikin lähes samannäköinen pentu, joka olikin varattu. Jostakin syystä se vapautuikin parin viikon päästä. Ihmettelin kuinka se oli ulkonäöltään saman näköinen kuin tapaturmaisesti kuollut koira. Sukutauluista selvisi, että ovat melko läheistä sukua. Luonteessa on samaa mutta kumpikin omalla tavallaan maailman rakkain.

Toivon sulle omaa rakasta karvakaveria taas rinnalle. Elämä koiran kanssa on täyttä elämää

Lämmin osanottoni. Koirat ovat suuria opettajia.

Olen iloinen, että olet saanut kokea ainutlaatuisen suhteen kahden elollisen välillä.

Voit olla ylpeä myös siitä, että olet pitänyt koiraa niin hyvin, että se eli koiraksi todella  vanhaksi.

Kaikki edesmenneet koirat muistoissamme, tassunjälki sydämessä.

Kiitos lohduttavista sanoista:). En koe että olen valmis vielä uuteen koiraan, mutta tiedän että hankin kyllä koiran, kun olen siihen valmis. Vaikka mikään ei voi korvata vanhaa, olen tässä surutyötä tehdessäni ymmärtänyt että vain koira voi tuoda sen kumppanuuden mitä kaipaan. Toivottavasti löytäisin edes puoliksi niin hyvän koiran kuin tämä elämäni koira oli.

Otsikon "edelleen" - sanalla viittaisin siihen että lähipiirini tuntuu olettavan minun olevan jo yli asiasta, sillä onhan minulla perhe. Nimeomaan minusta tuntuu että perheemme ei ole enää kokonainen.

Ap.

Edelleen kaipaan kissaa joka oli meillä kun olin 12-18v, sitten se hävis .

Ja sen jälkeen kun kotoa muutin,olen asunut kerrostaloissa niin ei voi ottaa lemmikkiä.

Olen siis nyt 46v