Olen yrittänyt etsiä keinoja miten käsitellä täydellistä epäonnistumista elämässä ja miten sen kanssa voi elää päivästä toiseen

Niinpä. Sairauksien ja köyhyyden keskellä on kurjaa kitua ja suurin osa ihmisistä on hylännyt. Voimat mennyt enää edes yrittää mitään, pahimmillaan vuosikymmeniä kärsimystä jäljellä,en jaksa. Tyhjää,turhaa ja jopa surrealistisen tuntuista päiväni murmelina-kärsimystä tuntuu mullakin olevan vaan.

Aika monista murheista ja epäonnistumisista voi selvitä. Velat voi saada maksettua pois vähitellen, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja sopii vaikka pienet lyhennyserät. Hitaasti mutta varmasti.

Avioero tai petetyksi tuleminen (oma pettäminen) ovat sitä elämän inhimillistä puolta, jotka vaan tapahtuvat. Näistä voi ottaa oppia, katua ja yrittää uudelleen tai olla itse parempi ihminen. Lasten laiminlyönti onkin sitten jo sellainen asia, mikä on anteeksiantamatonta. Masentuneena voi kuitenkin tehdä arvaamattomiakin asioita. 

Jos on töpeksinyt rikoksia yms. niin nekin voi selvittää, pyytää anteeksi, korvata, kärsiä rangaistuksensa jne. Elämä ei lopu tällaiseenkaan. 

Aina on olemassa uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kunhan ei oleta tai luule liikoja. Pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Ei ole myöskään mikään häpeä hoidattaa mielenterveyttään ja ottaa vastaan lääkitys. Hoitoaloilla on kuulema jo joka viides jollain tavalla "stressaantunut" ja mieli maassa.

Vapaaehtoistyö antaa myös paljon. Olen itse kokeillut. Välitön tunne siitä, että on aiheuttanut jollekin iloa on huikaiseva. Onneksi myös luonto on meille vielä toistaiseksi ilmaista sielunhoitoa.Tsempit kaikille!

Ihminen voi sanoa epäonnistuneensa elämässä täysin, jos on tappanut jonkun tai kasvattanut lapsen, joka jo teininä tappaa toisen ihmisen. Muuten ei ole epäonnistunut.

ainoa, mikä auttaa, ovat onnistumiset. Ne kompensoivat epäonnistumisia. Onnistumisten ei tarvitse olla jätti-isoja, kun ne jo auttavat. Pystyisitkö löytämään yhden illan seuraa tai edes tanssiseuraa raflassa`? Olettaen siis että olet sinkku. PIeni sutina piristää yllättävästi. Opiskelu, jossa alata saada hyvin numeroita kokeissa, auttaa myös. Näiden lisäksi on olemassa suuri määrä pieniä ja suuria asioita, joissa voi alkaa kerätä onnistumispääomaa. Ai niin sijoittaminen on yksi. Hanki vaikka jotain rahastoa, jossa ei tarvitse ostaa paljon kalliilla kerralla. Koet onnistumisen elämyksiä heti, kun rahaston arvo alkaa kasvaa, vaikka siinä ei olisi vielä paljon rahaa kiinni. Mutta se pääpointti: epäonnistumiset kompensoituvat onnistumisilla. Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Sairauksien ja köyhyyden keskellä on kurjaa kitua ja suurin osa ihmisistä on hylännyt. Voimat mennyt enää edes yrittää mitään, pahimmillaan vuosikymmeniä kärsimystä jäljellä,en jaksa. Tyhjää,turhaa ja jopa surrealistisen tuntuista päiväni murmelina-kärsimystä tuntuu mullakin olevan vaan.

Joskus pidin tuota elokuvaa toivoa antavana tarinana, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin eihän tämmöinen köyhän miehen murmelielämä mitenkään suurta huvitusta tarjoa. Elokuvasta poikkeavana seikkana on myös aika, joka meillä normaaleilla ihmisillä ei aina vain palaa siihen edelliseen hetkeen vaan uusi päivä, vaikkakin edellisen kaltainen, on aina menetetty mahdollisuus. 

Moni sanoisi varmaan, että helpoin tie on muuttaa sitä nykyisyyttä. Siinä ovat oikeassa. Ja siihen pyrin. Silti en tiedä voiko edes suuri muutos saada unohtamaan menneet tai antamaan itselleni anteeksi kaikesta siitä ajasta, jonka tuhlasin omaa tyhmyyttäni.

ap

Elämään mahtuu epäonnistumisia ja onnistumisia. Toiset näkevät omassa elämässään vain jompaakumpaa, mutta se ei vastaa totuutta. Lopulta vasta kuoleman kynnyksellä voi sanoa kumpia on ollut enemmän, ja mitä väliä sillä sitten enää on? Nautitaan elämän ihmeestä joka meille on lahjana suotu.

Vierailija kirjoitti:

Aika monista murheista ja epäonnistumisista voi selvitä. Velat voi saada maksettua pois vähitellen, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja sopii vaikka pienet lyhennyserät. Hitaasti mutta varmasti.

Avioero tai petetyksi tuleminen (oma pettäminen) ovat sitä elämän inhimillistä puolta, jotka vaan tapahtuvat. Näistä voi ottaa oppia, katua ja yrittää uudelleen tai olla itse parempi ihminen. Lasten laiminlyönti onkin sitten jo sellainen asia, mikä on anteeksiantamatonta. Masentuneena voi kuitenkin tehdä arvaamattomiakin asioita. 

Jos on töpeksinyt rikoksia yms. niin nekin voi selvittää, pyytää anteeksi, korvata, kärsiä rangaistuksensa jne. Elämä ei lopu tällaiseenkaan. 

Aina on olemassa uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kunhan ei oleta tai luule liikoja. Pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Ei ole myöskään mikään häpeä hoidattaa mielenterveyttään ja ottaa vastaan lääkitys. Hoitoaloilla on kuulema jo joka viides jollain tavalla "stressaantunut" ja mieli maassa.

Vapaaehtoistyö antaa myös paljon. Olen itse kokeillut. Välitön tunne siitä, että on aiheuttanut jollekin iloa on huikaiseva. Onneksi myös luonto on meille vielä toistaiseksi ilmaista sielunhoitoa.Tsempit kaikille!

Aivan. Tätä olen yrittänyt itselleni uskotella. Että aina voi muuttua ja muuttaa tilannettaan. Se vain on niin vaikeaa lähteä pohjalta, täysin pohjalta ja tavoitella edes jotakin, kun ei ole tähän mennessä ollut mitään kokemuksia onnistumisesta tai edes normaalista elämästä. Jotenkin koen, että olisi helpompaa saavuttaa jotain, pudota sieltä pohjalla ja nousta taas ylös kuin elää elämäänsä aina siellä pohjalla saavuttamatta mitään. Miten voin nousta, kun en tiedä miten sinne ylös edes päästään?

ap

Missä asioissa koet epäonnistuneesi?

Sama täällä. Olen ajatellut, että vaihdan ystäväpiirini samanlaisiin epäonnistujiin kuin itsekin olen, niin ei tarvitse joka päivä huomata, että olen kaikessa luuserimpi kuin muut.

Ajattele, että Voldekin joutu venaan puolikuolleena 13 vuotta ennenkö pääsi edes ruumiiseensa takas. Kyllä säkin kestät!

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa koet epäonnistuneesi?

Kaikissa. Viimeinen suurempi onnistumiseni on noin kahden vuosikymmenen takaa. Toki pieniä onnistumisia tapahtuu, mutta ne ovat vain ohikiitäviä hetkiä joilla ei ole suurempaa vaikutusta elämäni suuntaan. Olen yrittänyt ja epäonnistunut. Olen jättänyt yrittämättä, olen luovuttanut. Ja olen vain vuosi vuodelta ajautunut tilanteeseen, josta en enää löydä ulospääsyä, ja mikä huolestuttavinta en enää tiedä haluanko sitä edes löytää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aika monista murheista ja epäonnistumisista voi selvitä. Velat voi saada maksettua pois vähitellen, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja sopii vaikka pienet lyhennyserät. Hitaasti mutta varmasti.

Avioero tai petetyksi tuleminen (oma pettäminen) ovat sitä elämän inhimillistä puolta, jotka vaan tapahtuvat. Näistä voi ottaa oppia, katua ja yrittää uudelleen tai olla itse parempi ihminen. Lasten laiminlyönti onkin sitten jo sellainen asia, mikä on anteeksiantamatonta. Masentuneena voi kuitenkin tehdä arvaamattomiakin asioita. 

Jos on töpeksinyt rikoksia yms. niin nekin voi selvittää, pyytää anteeksi, korvata, kärsiä rangaistuksensa jne. Elämä ei lopu tällaiseenkaan. 

Aina on olemassa uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kunhan ei oleta tai luule liikoja. Pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Ei ole myöskään mikään häpeä hoidattaa mielenterveyttään ja ottaa vastaan lääkitys. Hoitoaloilla on kuulema jo joka viides jollain tavalla "stressaantunut" ja mieli maassa.

Vapaaehtoistyö antaa myös paljon. Olen itse kokeillut. Välitön tunne siitä, että on aiheuttanut jollekin iloa on huikaiseva. Onneksi myös luonto on meille vielä toistaiseksi ilmaista sielunhoitoa.Tsempit kaikille!

Mitäs sitten tehdään, kun ollaan niin pitkällä, ettei noista mikään onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Aika monista murheista ja epäonnistumisista voi selvitä. Velat voi saada maksettua pois vähitellen, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja sopii vaikka pienet lyhennyserät. Hitaasti mutta varmasti.

Avioero tai petetyksi tuleminen (oma pettäminen) ovat sitä elämän inhimillistä puolta, jotka vaan tapahtuvat. Näistä voi ottaa oppia, katua ja yrittää uudelleen tai olla itse parempi ihminen. Lasten laiminlyönti onkin sitten jo sellainen asia, mikä on anteeksiantamatonta. Masentuneena voi kuitenkin tehdä arvaamattomiakin asioita. 

Jos on töpeksinyt rikoksia yms. niin nekin voi selvittää, pyytää anteeksi, korvata, kärsiä rangaistuksensa jne. Elämä ei lopu tällaiseenkaan. 

Aina on olemassa uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kunhan ei oleta tai luule liikoja. Pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Ei ole myöskään mikään häpeä hoidattaa mielenterveyttään ja ottaa vastaan lääkitys. Hoitoaloilla on kuulema jo joka viides jollain tavalla "stressaantunut" ja mieli maassa.

Vapaaehtoistyö antaa myös paljon. Olen itse kokeillut. Välitön tunne siitä, että on aiheuttanut jollekin iloa on huikaiseva. Onneksi myös luonto on meille vielä toistaiseksi ilmaista sielunhoitoa.Tsempit kaikille!

Olisipa keskustelupalstojen henki aina tällainen. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monista murheista ja epäonnistumisista voi selvitä. Velat voi saada maksettua pois vähitellen, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja sopii vaikka pienet lyhennyserät. Hitaasti mutta varmasti.

Avioero tai petetyksi tuleminen (oma pettäminen) ovat sitä elämän inhimillistä puolta, jotka vaan tapahtuvat. Näistä voi ottaa oppia, katua ja yrittää uudelleen tai olla itse parempi ihminen. Lasten laiminlyönti onkin sitten jo sellainen asia, mikä on anteeksiantamatonta. Masentuneena voi kuitenkin tehdä arvaamattomiakin asioita. 

Jos on töpeksinyt rikoksia yms. niin nekin voi selvittää, pyytää anteeksi, korvata, kärsiä rangaistuksensa jne. Elämä ei lopu tällaiseenkaan. 

Aina on olemassa uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kunhan ei oleta tai luule liikoja. Pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Ei ole myöskään mikään häpeä hoidattaa mielenterveyttään ja ottaa vastaan lääkitys. Hoitoaloilla on kuulema jo joka viides jollain tavalla "stressaantunut" ja mieli maassa.

Vapaaehtoistyö antaa myös paljon. Olen itse kokeillut. Välitön tunne siitä, että on aiheuttanut jollekin iloa on huikaiseva. Onneksi myös luonto on meille vielä toistaiseksi ilmaista sielunhoitoa.Tsempit kaikille!

Mitäs sitten tehdään, kun ollaan niin pitkällä, ettei noista mikään onnistu?

Miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monista murheista ja epäonnistumisista voi selvitä. Velat voi saada maksettua pois vähitellen, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja sopii vaikka pienet lyhennyserät. Hitaasti mutta varmasti.

Avioero tai petetyksi tuleminen (oma pettäminen) ovat sitä elämän inhimillistä puolta, jotka vaan tapahtuvat. Näistä voi ottaa oppia, katua ja yrittää uudelleen tai olla itse parempi ihminen. Lasten laiminlyönti onkin sitten jo sellainen asia, mikä on anteeksiantamatonta. Masentuneena voi kuitenkin tehdä arvaamattomiakin asioita. 

Jos on töpeksinyt rikoksia yms. niin nekin voi selvittää, pyytää anteeksi, korvata, kärsiä rangaistuksensa jne. Elämä ei lopu tällaiseenkaan. 

Aina on olemassa uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kunhan ei oleta tai luule liikoja. Pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Ei ole myöskään mikään häpeä hoidattaa mielenterveyttään ja ottaa vastaan lääkitys. Hoitoaloilla on kuulema jo joka viides jollain tavalla "stressaantunut" ja mieli maassa.

Vapaaehtoistyö antaa myös paljon. Olen itse kokeillut. Välitön tunne siitä, että on aiheuttanut jollekin iloa on huikaiseva. Onneksi myös luonto on meille vielä toistaiseksi ilmaista sielunhoitoa.Tsempit kaikille!

Mitäs sitten tehdään, kun ollaan niin pitkällä, ettei noista mikään onnistu?

Miksi ei?

Siksi, että ongelmat ovat aivan liian pitkällä, eikä mikään pikkuaskelilla sipsutteleminen vaikuta tilanteeseen.

Olet erehtynyt. Se, joka mielestäsi on epäonnistunut elämässään, ei ole sinä, vaan kuvitelma itsestäsi. Et ole se, mikä luulet olevasi. Todellinen itsesi ei voi epäonnistua missään asiassa. Tämä on totuus.