Todistuksen numerot...
Lapsi siirrettiin pienryhmään koska kärsii niin voimakkaasti jännittämisestä ryhmätilanteissa. On mm. todella ujo eikä pysty toimimaan esim. samoin kuun muut ikäisensä. Ei onnistu luokan edessä puhuminen, ryhmätyöt haasteellisia jne. Lapsella on mahdollisesti taustalla joku neurolog.ongelma jonka vuoksi tutkimukset aloitettu.
Harmittaa kyllä mitenkä paljon nämä lapsen haasteet vaikuttavat todistukseen. Ja tietenkin lapselle ikävä juttu kun eihän hän tahallaan jätä jotain tekemättä. Ja puhumattakaan siitä kuinka kurjalta hänestä tuntuukaan tunneilla koulussa. Kokeiden keskiarvo pyörii eri aineiden kohdalla 8-9 ja numeroiksi todistukseen on annettu paljon kutosia ja vain muutama seiska. Läksyt on aina tehnyt, ei myöhästellyt eikä pahojaan tehnyt. Mutta tämä liian hiljainen, muita aristava lapsi on niin huono juttu koulumaailmassa ettei ilmeisesti jatkossakaan tule parempaa todistusta saamaan. Eikä sen myötä pääse sellaiseen kouluun ammattia opiskelemaan jota haluaisi. Että näin. Maailma on karu paikka erityislapsille.
Kommentit (10)
Ei tuo ole maailmanloppu ainakaan kouluarvosanojen takia. Jos kokeet menevät noin hyvin edelleen, se on hyvä merkki, vaikuttaa enemmän. Tietysti vaikeuksien vuoksi on syytäkin etsiä ratkaisuja jotta ei tule mahdollisesti pitkäaikaista masennusta.
Onko kokeet olleet mahdollisesti helpotettuja? Onko ne tehty vaikka kirjan kanssa tms.? Ehkäpä olet asiaa jo kysynytkin ja annan aivan hölmön neuvon. Olen vain huomannut, että kaikki eivät ymmärrä tavallisen ja helpotetun kokeen eroa.
Toistaiseksi on tarjottu keskusteluapua joka ei vielä ole auttanut. Lapsi on joutunut sietämään myös kiusaamista kun on niin helppo kohde kiusata. Jospa saataisiin tietää mikä oire/sairaus on mahdollisesti kyseessä niin ehkä lisäapuakin saisi. ap
Sympatiani sinulle, ap. Meillä on myös samankaltainen poika, jolle sosiaaliset tilanteet ja esilläolo on ollut aina tuskaa. Mitään ei ole tutkittu eikä suositeltu aikanaan lähtemään asiaa selvittämään. Itse olen myöhemmin tajunnut, että olisi ehkä voinut aikanaan. Nyt hän on täysikäinen ja no, yhtään helpompaa ei ainakaan ole. Aikuistuminen ja elämän murrosvaiheet olisivat helpompia, jos olisi kavereita. Alakoulussa niitä oli monta, niin yläkoulussakin vielä, mutta sen jälkeen porukan hajaannuttua uusien kaverisuhteiden luominen on ollut nollilla. Arvosanat on aina olleet joissain aineissa alhaisemmat, niissä joissa painotetaan suullista osallistumista ja ilmaisua. Aika monessa siis. Tämä maailma on tehty itsevarmoille ja suulaille ihmisille.
Touiset luokassa tekevät helpompia kokeita. Lapsella on samat kokeet kuin muillakin ns. normiluokkalaisilla. ap
Viimeistään yliopistossa tämä ekstroverttien suosiminen lopetetaan ja ainoastaan substanssi, eli koearvosanat, vaikuttavat numeroon. Jos lapsi pärjää hyvin kokeissa niin hän tulee pärjäämään hyvin elämässä. On paljon ammatteja joissa ei tarvitse olla esillä, koodari, kirjanpitäjä jne.
Entäs jos lapsi olisi sellainen joka on vähän liikaakin äänessä, opettaja joutuu välillä huomautella? Laskeeko numero kuinka paljon?
Millaista apua olet hankkinut lapselle tähän ongelmaan liittyen?