No johan pomppas:(
Oon jo pitkän aikaa ihmetellyt miksi ystävänäni pitämä ihminen on minua kohtaan välillä ilkeä rahaa koskevissa asioissa. Tien että sitä vituttaa kun olen vain kotiäitii ja käytännössä mies elättää minut ja lapset 3 ja 1 vuotiaat.
Kysyy koska meinaan mennä töihin, vastailen aina ympäripyöreää koska en itsekkään tiedä. Rahan puolesta tarvetta ei tule vielä pitkään aikaan.
Nyt se oli kuitenkin mennyt mainitsemaan miehelleni että patistaa minutkin töihin!!! Ja irvaillut että eikö miestäni vituta elättää minua kun ei ole työpaikkaa edes tiedossa??
Vittu nyt kiehuu päässä, ensinnäkään se akka ei tiedä mun raha-asioista mitään. Ja jos on niin helvetin katkera siitä että joutuu itse vääntään niska limassa töitä että saa ajettua sillä audilla niin helvettiäkö se mun miehelle alkaa vittuileen...aaaarrrgghhhh
Kommentit (15)
Mä vastaan noihin aina provosoivasti, että en oo ajatellut enää töihin palata ollenkaan ja imetyksen jatkamista koskeviin kysymyksiin, että kouluikään ajattelin. :D
Älä välitä. Kuulostaa tosi ikävältä ihmiseltä ja vielä kateelliselta.
Teillä on miehesi kanssa teidän omat järjestelyt ja suunnitelmat, elämä. Kurjaltahan tuollainen tietysti tuntuu. Ja menee vielä miehellesi puhumaa, ihan kuin olisit joku holhouksen alainen.
Kotiäitikulttuuri on monissa maissa hyvin yleinen ja miehet ovat ylpeitä siitä, että kykenevät perheestään huolehtimaan.
Kiva lusmuilla kotona kymmenen vuotta ja kärsiä tosi pienestä eläkkeestä sitten vanhana.
Mieshän saattaa olla tuolloin olla vaikka kuollut eikä eläkettä siltäkään taholta.
jouduin saman kohtelun kohteeksi siskoni taholta, meillä oli varaa hoitaa lasta useampi vuosi kotona ja elintaso muutenkin korkeampi kuin siskon perheessä ja sain siitä syystä kuulla todella ilkeitä kommentteja. Nyt kun olen palannut töihin ollaan taas niiiin kavereita (tai niin se sisko luulee, en kyllä ikinä unohda niitä ilkeyksiä)
Kiva lusmuilla kotona kymmenen vuotta ja kärsiä tosi pienestä eläkkeestä sitten vanhana.
Mieshän saattaa olla tuolloin olla vaikka kuollut eikä eläkettä siltäkään taholta.
Toisekseen eläke kertyy työskentelyn viimeisinä vuosina vallan vinhaa vauhtia. Sitä ennen erittäin hitaasti. Varakkaissa perheissä säästeään myös sille kotona olevalle omaa eläkettä.
ole lusmuilla kotona kymmentä vuotta.
Mutta jos asiat on täälä hetkellä niin hyvin että voin kotona olla ja työpaikkaakaan ei ole odottamassa niin miksi ihmeessä sellaita lähtisin väkisin etsimään.
Itse olen ajatellut että lähtisin vielä kouluun kunhan lapset vähän kasvavat. En viitsi edes tuolle kertoa suunnitelmistani tai saa taas kuulla lisää vittuilua..
Pidän tästä lähin kyllä hiljaiseloa siihen suuntaan, välillä pakostakin törmätään kun miehillä on sama harrastus jota käydään katsomassa..
palkka vinhoihin summiin koskaan yltää. Toki eläkekarttuma prosentuaalisesti loppuvuosina on suurempi. Mutta mitä prosenttikorotuksesta on hyötyä, jos peruspalkka pyörii jossain 2300 eurossa.
Jotkut ovat säästäneet eläkevakuutusta, jonka arvo laman aikana romahtanut.
Tottakai on aina rikkaita, joiden omaisuus ei romahda. Nyt puhunkin vain yleisellä tasolla.
Naisten pitäsi olla tarkempia ja valveutuneempia tulevaisuudestaan taloudellisessa mielessä.
kun pitäisi päästä yrityksen hallituksen tai johtokunnan jäseneksi. Siellä on yleensä yksi nainen, hoitelee henkilöstö- tai viestintäasioita.
Mielenkiintoinen tulevaisuus meitä kyllä odottaa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Henkilökohtaisesti en usko, että samanlaisia eläkkeitä meille enää on tarjolla kuin näille vanhemmille ikäpolville. Joten aktiivista sijoitustoimintaa kannattaa jokaisen tulevaisuudestaan huolehtivan harrastaa. Kotiäitikin voi kartuttaa sievoisen pesämunan. Ise olen nyt muutamassa vuodessa saanut muutaman kymmenen tuhatta kasaan. Helpommaksi käy kartuttaminen, kun on pelimerekkejä enemmän.
luulen, että 70-vuotiaana vituttaa muutenkin koko ajan, joten sama on sitten vaikka kuolla pois, ei tarvitse kituutella eläkkeellä itsemurhayksiössä, jossa kukaan ei sua jaksa käydä katsomassa.
Rahaa tarvitaan aina!
luulen, että 70-vuotiaana vituttaa muutenkin koko ajan, joten sama on sitten vaikka kuolla pois, ei tarvitse kituutella eläkkeellä itsemurhayksiössä, jossa kukaan ei sua jaksa käydä katsomassa.
ja oli tosi rasittavaa aina perustella miksi halusin hoitaa pientä lasta kotona. Jokainen perhe on erilainen, perheen tarpeet erilaiset ja jokainen perhe tekee itselleen sopivat ratkaisut. Jos perheen talous sen sallii jopa kevyesti, niin en näe yhtään syytä miksi sinne töihin olisi kiiruhdettava tuli takapuolen alla.
Ja vielä siitä lusmuilusta, itse koen työnteon kotonaoloa helpommaksi, saan uppoutua ihan rauhassa koko päiväksi työntekoon ja kotiin saapuessa illalla siellä on yhtä siistiä kuin aamulla. Lisäksi kukaan ei ole keskeyttämässä tekemisiäni koko ajan, ei tarvitse olla silmät selässä pitkin päivää, ei tarvitse myöskään ajatella ruoanlaittoa, ei tiskausta, järjestelyä, siivousta, pyykkiä, lastenhoitoa saati kasvatusta. Kotiäidin arki oli ainakin minulla lusmuilusta kaukana.
On se vaan jännä että sitten vasta ihmistä arvostetaan, kun hän on kodin ulkopuolella töissä=saa rahaa. Kenenkään eläke ei kaadu esim 3:een kotona vietettyyn vuoteen.
Minulla on ikää nyt 30 vuotta, työelämässä pitäisi näillä näkymin olla vielä siis ehkä 35 vuotta tai enemmän. En jaksa murehtia nyt sitä, että kuinka paljon saan eläkettä.
Elän tätä hetkeä nyt ja toimin kuten lapsille on paras. Ei kai kukaan muukaan mene sen vuoksi heti äitiysloman jälkeen töihin, että saa joskus parempaa eläkettä? Luottaako joku niin sokeasti siihen, että eläkejärjestelmä pysyy nykyisellään?
Ilmeisesti joillekin vain on tosi kova paikka, ettei ole itse viihtynyt oman lapsensa kanssa, tai ettei siihen ole ollut varaa, ja sen vuoksi haukkuu muiden ratkaisuja.
minulle "palkkaa" joten mulle kertyy eläkettä vaikka kotona olenkin ollut 9v. Juu ja en lusmuile sillä meillä on 5 lasta. Minä hoidan lapset ja kodin, mies kyllä tekee myös aikas paljon kotihommiakin.
Kiva lusmuilla kotona kymmenen vuotta ja kärsiä tosi pienestä eläkkeestä sitten vanhana. Mieshän saattaa olla tuolloin olla vaikka kuollut eikä eläkettä siltäkään taholta.
asia on sinun ja miehesi välillä sovittu ja selvä, niin jätät "ystävän" sanomiset omaan arvoonsa. Olisin ihan varmasti minäkin kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Kiva että teillä on :)