Lue keskustelun säännöt.
Ystävä haluaa nähdä useammin kuin itse jaksan
03.06.2021 |
Mulla on yks ystävä, joka on tosi sosiaalinen ja ekstrovertti ja kaipaa paljon sosiaalisia kontakteja. Ite oon introvertti ja kaipaan paljon omaa aikaa, jotta palaudun. Teen hyvin kuormittavaa ja sosiaalista työtä. Ystävä on työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänellä on paljon aikaa. Mulle riittäisi tapaaminen 3-4 kertaa vuodessa. Ystävä haluaa nähdä paljon useammin, joka kuukausi. Se on mulle liikaa. Mulla on työt, opiskelut ja muukin sosiaalinen elämä. Ystävällä on painostava tyyli ehdottaa tapaamista ja saan syyllistämistä osakseni, jos en jaksa nähdä. Oon tosi ahdistunut asian takia. Mikään puhe ei mee perille. Ystävä hokee, ettei oo paljoa nähdä joka kuukausi. Mulle se on paljon. Oon tosi uupunut ja kuormittunut muutenkin.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi tuollaista. Ei ystävyys ole sitä, että ollaan naamatusten. Ystävyys ei ole muutenkaan mikään parisuhde ja parisuhteessakaan ei tarvitse olla vierekkäin alvariinsa.
Jos toinen ei asiaa tajua, niin varmaan saisin hepulin ja saattaisin sanoa rumasti. Vaikka toisesta tuntuu, että se nelisen kertaa vuodessa on liian harvoin, niin sinulla on muutakin elämää ja se menee edelle, koska haluat niin. Ja vaikka sinun elämäsi olisikin hiljaista, niin sinä saat viettää sen täsmälleen niin kuin haluat ja siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista.
Jos toinen alkaa siis painostamaan sinua, niin lopeta hänen kanssaan vänkääminen. Et selittele hänelle enää yhtään mitään, sanot/kirjoitat vain, että ei. Voit sen jälkeen vaihtaa puheenaiheena toiseksi ja jos asia kääntyy taas vänkäämiseen, niin pistät poikki siltä kerralta. Tuollainen on hankalaa, mutta muista, että sinä päätät oman elämäsi ja tekemisesi, ei kukaan muu.
Tähän saattaa nyt jotkut lärpättämään kaikkea epäolennaista ja typerää, mutta älä anna sen häiritä. Muut voivat toimia haluamallaan tavalla, mutta sinä olet sinä.
Kiva, että joku ymmärtää mua. Oon usein vedonnut opiskelu- ja työkiireisiin, mutta ei tunnu ymmärtävän. Tänään sanoin asiasta tosi suoraan ja hän otti nokkiinsa siitä. Kuulemma en arvosta meidän ystävytttä tarpeeksi. En nää ketään muuta ystävää näin usein kuin häntä, niin oon loukkaantunut miten hän ei ymmärrä, miten paljon annan jo ajastani hänelle. Hän on lähes koko elämänsä ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä edes tiedä, mitä työssä käyvän aikuisen ihmisen arki on. Nyt alan olla niin täynnä tätä ihmistä et tekis mieli katkaista välit. Tuntuu, että tukehdun tähän ihmissuhteeseen. Ahdistaa tää ihmissuhde ja olo, että pitäis velvollisuudentunnosta nähdä. Hän osaa niin taitavasti syyllistää, että alan potea huonoa omaatuntoa jos ei nähdä. Ei mun muut ystäväsuhteet oo koskaan ollu tällaisia!! Muissa ihmissuhteissa on aina ollu tilaa hengittää vapaasti. Nyt tuntuu et tukehdun. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi tuollaista. Ei ystävyys ole sitä, että ollaan naamatusten. Ystävyys ei ole muutenkaan mikään parisuhde ja parisuhteessakaan ei tarvitse olla vierekkäin alvariinsa.
Jos toinen ei asiaa tajua, niin varmaan saisin hepulin ja saattaisin sanoa rumasti. Vaikka toisesta tuntuu, että se nelisen kertaa vuodessa on liian harvoin, niin sinulla on muutakin elämää ja se menee edelle, koska haluat niin. Ja vaikka sinun elämäsi olisikin hiljaista, niin sinä saat viettää sen täsmälleen niin kuin haluat ja siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista.
Jos toinen alkaa siis painostamaan sinua, niin lopeta hänen kanssaan vänkääminen. Et selittele hänelle enää yhtään mitään, sanot/kirjoitat vain, että ei. Voit sen jälkeen vaihtaa puheenaiheena toiseksi ja jos asia kääntyy taas vänkäämiseen, niin pistät poikki siltä kerralta. Tuollainen on hankalaa, mutta muista, että sinä päätät oman elämäsi ja tekemisesi, ei kukaan muu.
Tähän saattaa nyt jotkut lärpättämään kaikkea epäolennaista ja typerää, mutta älä anna sen häiritä. Muut voivat toimia haluamallaan tavalla, mutta sinä olet sinä.