Lue keskustelun säännöt.
voiko adoptiolasta rakastaa yhtä paljon kuin biologista lasta?
10.08.2009 |
siis esim sellaisissa tilanteissa kun lapsi on ärsyttävä eikä tottele, minulla ainakin tulisi mieleen että ehkä nuo ikävyydet tulevat sieltä geeneistä tms...
Kommentit (14)
Ja tietenkin voi rakastaa, voi rakastaa jopa enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei sitten oma lapsi ole ihan täys kyrpä.
sanon että kyllä rakastan ja ehkä vähän enemmänkin kuin biolasta, jossa näkyy oma perimä näissä tilanteissa. Osaa taatusti olla ärsyttävämpi.
Eipä sitä adoptiotaustaa siinä ajattele, kun lapsi kiukuttelee. Ja enemmän pistää vihaksi nähdä lapsessaan omia huonoja piirteitä kuin adoptiolapsessa niitä, jotka tulevat minulle vierailta biovanhemmilta.
Molempia on yksi kappale.
että adoptiolasta voisi rakastaa vähemmän?
Samalla periaatteella jokainen eronnut ja ex:ää inhoava rakastaisi biolapsiaan vähemmän kun luonteenpiirteet voivat tulla siltä ex:ltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kysymys hämmästyttää joka kerta yhtä paljon. Ihanko tosissanne sitä kysytte?
Ärsyttävät käytösmallit sitä paitsi tuntuvat jokaisella "periytyvän" meiltä vanhemmilta eli ihan omia äänenpainojaan lapsissa kuulee, oli geenit mistä tahansa.
Kysytkö ap muuten myös lahjasoluilla lapsen saaneilta tätä samaa kysymystä? Voivatko he rakastaa lastaan yhtä paljon kuin biolasta?
t. kolmen oman lapsen eli kahden bion ja yhden adon äiti
Tavallaan enemmänkin:
1) Rakastan ikiomia (adoptoituja) lapsiani äärettömästi ja ehdottomasti. Aina. Silloinkin kun oma pinna on katkeamispisteessä.
2) Oman rakkauteni lisäksi rakastan lapsiani heidän biologisten äitiensä puolesta/rinnalla. Vaikea selittää, mutta heidän biologiset äitinsä ovat joutuneet heistä luopumaan ja minun rakkauteni on kietoutunut näiden äitien rakkauteen. Siihen, he varmastikin tuntevat, mutta eivät voi konkreettisesti osoittaa.
Ap:n kysymys kuulostaa täysin absurdilta. Toivottavasti sen ei ole tarkoitus olla ilkeä. No, joka tapauksessa halusin vastastata vilpittömästi.
Vielä haluan sanoa, että en rakasta lapsiani heidän geeneistään huolimatta, vaan nimenomaan rakastan heidän jokaista geeniään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävät käytösmallit sitä paitsi tuntuvat jokaisella "periytyvän" meiltä vanhemmilta eli ihan omia äänenpainojaan lapsissa kuulee, oli geenit mistä tahansa.
P.S. Minäkään en käsitä ap:n kysymystä!
Olen joskus ajatellut haluavani adoptoida, mutta pelkään etten rakastaisi lasta. Biologisia lapsia on kaksi.
Olen nähnyt läheltä erään perheen elämää, jossa on juurikin kaksi biologista ja yksi adoptoitu. Tämä adoptoitu jää jostain syystä aina kolmoseksi joka asiassa. Ei saa pyörää vaikka muilla on ym. Vanhemmat ovat ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, mutta heistä näkee että yhtä lasta ei pidetä samalla tapaa omana kuin näitä kahta muuta.
Pelkään että minustakin tulisi sellainen, etten rakastaisikaan sitä "ei omaa lasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat äärimmäisen toivottuja ja kärsimyksellä odotettuja. Samaa ei voi sanoa biologisista.
ovat äärimmäisen toivottuja ja kärsimyksellä odotettuja. Samaa ei voi sanoa biologisista.
Ei ole välttämättä kauaa toivottuja ja odotettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut ikinä tapauksesta, jossa adoptiolapsen saa tahtomattaan. Ei ainakaan nykypäivänä ole mahdollista.
en minäkään ole koskaan kuullut vahinkoadoptiosta...
Kahden bion ja yhden adon äiti