Ahdistaako sinua töissä? Esimies ei ole roskapönttö, johon voit kaataa pahan mielen ja pettymykset

Kuinka te muut esimiehet olette toimineet, jos olette huomanneet huolestuttavia piirteitä oman alaisenne henkisessä jaksamisessa? Oletteko ohjanneet suoraan psykiatrin tutkimuksiin, vai oletteko yrittäneet ensin itse selvittää tarkemmin mahdollisia taustoja tilanteen kehittymiselle. Työuupumuksesta tuskin on kyse tässä tapauksessa ja lääkärihän en ole, joten kenenkään mielen kaivelu ei oikein kiinnosta.

Mikä olisi järkevin tie edetä asian suhteen?

Meillä se meni toisinpäin. Esimies kaatoi kaiken pas… määräaikaisen alaisen niskaan, joka tuli työpaikan rekrystä töihin.

Päätyykö esimieheksi aina ne tyypit, jotka eivät kykene niihin oikeisiin töihin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni toisinpäin. Esimies kaatoi kaiken pas… määräaikaisen alaisen niskaan, joka tuli työpaikan rekrystä töihin.

Päätyykö esimieheksi aina ne tyypit, jotka eivät kykene niihin oikeisiin töihin?

Tekeekö teillä esimiehet samoja töitä teidän kanssanne? Ehkä hän esimiehenä halusi testata onko kyseinen ihminen sopiva mahdollisesti määräaikasen sopimuksen muuttamiseen toistaiseksi voimassa olevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka te muut esimiehet olette toimineet, jos olette huomanneet huolestuttavia piirteitä oman alaisenne henkisessä jaksamisessa? Oletteko ohjanneet suoraan psykiatrin tutkimuksiin, vai oletteko yrittäneet ensin itse selvittää tarkemmin mahdollisia taustoja tilanteen kehittymiselle. Työuupumuksesta tuskin on kyse tässä tapauksessa ja lääkärihän en ole, joten kenenkään mielen kaivelu ei oikein kiinnosta.

Mikä olisi järkevin tie edetä asian suhteen?

Vuoden koitin alaiselle puhua että olen huolissani hänen jaksamisestaan ja ehdottelin esim töiden jakamista uudelleen, olisin delegoinut muutaman häntä selvästi kuormittavan asian muille. Työntekijä suuttui näistä puheista minulle. No burn out hänelle sitten iski ja oli melkein vuoden saikulla. Ennen sitä burn outia olin juurikin tuollainen likakaivo, johon työntekijä projisoi kaikki ikävät tunteensa ja pahat olonsa.

Ei ole helppoa esimiehenäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka te muut esimiehet olette toimineet, jos olette huomanneet huolestuttavia piirteitä oman alaisenne henkisessä jaksamisessa? Oletteko ohjanneet suoraan psykiatrin tutkimuksiin, vai oletteko yrittäneet ensin itse selvittää tarkemmin mahdollisia taustoja tilanteen kehittymiselle. Työuupumuksesta tuskin on kyse tässä tapauksessa ja lääkärihän en ole, joten kenenkään mielen kaivelu ei oikein kiinnosta.

Mikä olisi järkevin tie edetä asian suhteen?

Vuoden koitin alaiselle puhua että olen huolissani hänen jaksamisestaan ja ehdottelin esim töiden jakamista uudelleen, olisin delegoinut muutaman häntä selvästi kuormittavan asian muille. Työntekijä suuttui näistä puheista minulle. No burn out hänelle sitten iski ja oli melkein vuoden saikulla. Ennen sitä burn outia olin juurikin tuollainen likakaivo, johon työntekijä projisoi kaikki ikävät tunteensa ja pahat olonsa.

Ei ole helppoa esimiehenäkään

Ei ole helppoa. Esimiehetkin muuten voi jakaa vastuuta organisaatiossa mm. HSE:en suuntaan, joka laittaa asioita vireille tilanteen mukaan. Yksin ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Työterveyshuolto tietysti on näissä tilanteissa avainasemassa.

Olen kyllä aika lailla eri mieltä. Kyllä se on esimiehen tehtävä järjestää työt parhaalla mahdollisella tavalla, huolehtia tasapuolisuudesta, kohtuullisesta kuormittavuudesta ja riittävästä tiedonkulusta.

Olen nähnyt niin hyviä ja kannustavia kuin p*skoja ja lannistavia pomoja työurani varrella. Nuo viimeksimainitut jää oikeasti kaivelemaan. Jonkin aikaa sitä jaksaa, mutta kun on kokeiltu valittaa ylemmälle taholle, eikä ole saatu takas kuin hymistelyä ja asian lakaisemista maton alle, niin antaa olla. Mieluummin tuossa tilanteessa kannattaa alaisen ottaa ja lähteä kuin jäädä kuvittelemaan, että pomo muuttuisi.

Mun kokemukseni mukaan ne varovaiset, kaikkea pelkäävät esimiehet sanovat joka asiaan ei. Kukaan ei voi olla lomalla helaperjantaina, ettei vaan (yritys)asiakkaat suutu. Puolet heistä on lomalla itsekin!

Vastaus kaikkeen on aina ei, ei, ei, eikä se ole koskaan minkään laajemman kokonaisuuden nimissä, vaan juuri sen yksittäisen tilanteen. On helpompi kieltää kaikki kuin joustaa edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aika lailla eri mieltä. Kyllä se on esimiehen tehtävä järjestää työt parhaalla mahdollisella tavalla, huolehtia tasapuolisuudesta, kohtuullisesta kuormittavuudesta ja riittävästä tiedonkulusta.

Noihin asioihin ei esimies voi aina vaikuttaa. Suuntaviivat ja resurssit kun tulevat ylemmältä taholta.

Kenelle työpaikan epäkohdista pitäisi kertoa, jos ei esimiehelle? Esimies on ainoa, joka asialle voi mitään tehdä. Tosin meillä valtiolla ikuisuusvastaus on että suorittavalla portaalla on kiire ja kaikki burnoutin partaalla, mutta asialle ei voi tehdä mitään, kun ei ole määrärahoja. Suoraan sisäilmasta siis.

Esimiehelle maksetaan siitä, että hän on henkinen roskakori. Jos ei psyyke kestä, niin ei ole pakko pitää hampaat irvessä kiinni esimiehen tehtävistä ja palkasta. Kollegoille sen sijaan ei kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle työpaikan epäkohdista pitäisi kertoa, jos ei esimiehelle? Esimies on ainoa, joka asialle voi mitään tehdä. Tosin meillä valtiolla ikuisuusvastaus on että suorittavalla portaalla on kiire ja kaikki burnoutin partaalla, mutta asialle ei voi tehdä mitään, kun ei ole määrärahoja. Suoraan sisäilmasta siis.

Esimiehelle, omalle luottamusmiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle. Jos asiaan ei ylemmältä taholta tule apua tai resursseja, niin sehän oli sitten siinä. Mitäpä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehelle maksetaan siitä, että hän on henkinen roskakori. Jos ei psyyke kestä, niin ei ole pakko pitää hampaat irvessä kiinni esimiehen tehtävistä ja palkasta. Kollegoille sen sijaan ei kiukutella.

Esimiehelle ei makseta siitä, että hän on henkinen roskakori. Esimiehelle maksetaan johtamisesta!!!

Kenenkään ei tarvitse olla kenenkään roskakori! Jos ei sen verran ole työelämätaitoja, niin voi mennä vaikka työterveyspsykologille purkamaan ahdistustaan tai vaihtaa työpaikkaa, mutta paskaa ei kaadeta työjavereiden tai pomon niskaan!!!!

Jos esimies kokee joutuvansa roskakoriksi, niin hän ei osaa työtään eli on esimiestehtäviin (johtamiseen) soveltumaton.

Ja vastaavasti kai työntekijät eivät ole esimiehen roskapönttöjä, joihin esimies kaataa oman pahan mielensä? Tällaisiakin esimiehiä on nimittäin itsellä tullut vuosien saatossa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehelle maksetaan siitä, että hän on henkinen roskakori. Jos ei psyyke kestä, niin ei ole pakko pitää hampaat irvessä kiinni esimiehen tehtävistä ja palkasta. Kollegoille sen sijaan ei kiukutella.

Esimiehelle ei makseta siitä, että hän on henkinen roskakori. Esimiehelle maksetaan johtamisesta!!!

Kenenkään ei tarvitse olla kenenkään roskakori! Jos ei sen verran ole työelämätaitoja, niin voi mennä vaikka työterveyspsykologille purkamaan ahdistustaan tai vaihtaa työpaikkaa, mutta paskaa ei kaadeta työjavereiden tai pomon niskaan!!!!

Jos esimies kokee joutuvansa roskakoriksi, niin hän ei osaa työtään eli on esimiestehtäviin (johtamiseen) soveltumaton.

Esimies voi myös uupua, ja usein uupuukin, mutta hänen ei taas kuulu kaataa sitä alaistensa niskaan. Esimiehen ei tarvitse olla roskakori, mutta palautetta hänen pitää osata ottaa vastaan, ja sitä, että alaiset purkavat hänelle omaa uupumustaan. Esimies voi sitten ohjata eteenpäin tarvittaessa, mutta hän ei voi laittaa sormia korviin ja huudella, että "en kuuntele, en kuuntele" vain, koska ei itse jaksaisi.

Kyllä esimies saa parempaa palkkaa, tosin esimerkiksi julkisella puolella käteen jää melkein sama kuin suorittavalla puolella, mutta on se kuitenkin esimerkiksi 200/400 euroa kuussa enemmän käteen kuin toisella. Esimiehellä on tiettyjä etuisuuksia, mutta toki myös paljon velvollisuuksia, jotka osalta unohtuvat. Esimiehen homma on yksinäistä, sillä alaisia ei pidä rekrytoida omaksi hovikseen. Jos tätä yksinäisyyttä sekä väistämätöntä kritiikkiä ja eriävä mielipiteitä ei kestä, ei kannata hakeutua esimieheksi. Millaista on sellainen johtaminen, mikä ei kestä eriävää mielipidettä mitättömissäkään asioissa? Ei ainakaan puljun kannalta hyvää johtamista, koska silloin yhden ihmisen yksinvallalla yhden ihmisen virheet monistuvat joka tasolle.

Ja myös hyviä esimiehiä ja -naisia on olemassa. Työuran varrelle on mahtunut monenlaista hiihtäjää: kannustavista ja reiluista osaamiseen luottajista aina likaista peliä pelaaviin epävakaisiin yksinvaltiaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni toisinpäin. Esimies kaatoi kaiken pas… määräaikaisen alaisen niskaan, joka tuli työpaikan rekrystä töihin.

Päätyykö esimieheksi aina ne tyypit, jotka eivät kykene niihin oikeisiin töihin?

Esimiehet on niitä joille työt on vain töitä. He eivät esiinny siellä ihmisenä, vaan vetävät jotain ihme roolia, joka jotenkin oikeuttaa vastuun välttelyn. Yleensä näillä on kaikki prioriteetit ihan väärin ja surukseni jouduin todistamaan kuinka entinen hyvä työntekijä muuttui juuri siksi mulkeroksi mitä kritisoi ja teki ihan kaikkki samat virheet (esim. sai päähänsä että kuukauden parhaan myyntipäivänä, jolloin vielä alimiehitys, teetetään jotain varastoinventaarioita samalla kun asiakkaat ihmettelevät myymälässä). En vain kykene käsittämään miten ihminen voi olla niin tyhmä.

Esimies on muuten vaan pönttö. Ei noteeraa työntekijöiden parannusehdotuksia mitenkään, ei korjaa puutteita työturvallisuudessa, ei noudata lakeja.

Ketä muuta siis niistä syyttäisin kuin esimiestä?

Vierailija kirjoitti:

Esimies on muuten vaan pönttö. Ei noteeraa työntekijöiden parannusehdotuksia mitenkään, ei korjaa puutteita työturvallisuudessa, ei noudata lakeja.

Ketä muuta siis niistä syyttäisin kuin esimiestä?

No näinpä. Mitä korkeammin koulutettu sitä tyhmempi.

Meillä esihenkilöstö on niitä, jotka tekee alaisten työt mahdollisimman vaikeiksi "uudistuksilla". Ja tietysti heillä on oikeus poiketa omista säännöistään jos pitää itse tehdä samoja alaisten hommia.