Lue keskustelun säännöt.
Lapsi toteuttaa syömishäiriöllään vanhempien toivetta
29.05.2021 |
Haluaisin viritellä keskustelua tällaisesta inhottavasta aiheesta, josta ei paljon puhuta.
Oletteko törmänneet sellaiseen, että vanhemmat jopa salaa toivovat lapsesta tulevan ihanan hoikan - ja jollain muotoa kannustavan epäterveelliseen painontarkkailuun? Tai johonkin muuhun syömishäiriöön kuin anoreksiaan?
Kommentit (19)
En oo huomannut muuta kuin et joka paikassa tavoitellaan hoikkuutta.. ehkä vanhempikin laihduttaa ja puhuu painoasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
meillä oli juuri näin. terv entinen anorektikko
Haluaisitko jakaa enemmän? Olisin kiinnostunut kuulemaan. ❤️ Kaikkea hyvää Sinulle. 🌺
Tuskin kovi moni vanhempi haluaa lapensa painavan 25 kiloa ja kuolevan. Vähän hullua ajatella että vanhemmat haluaa lapsistaan anorektikoita.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kovi moni vanhempi haluaa lapensa painavan 25 kiloa ja kuolevan. Vähän hullua ajatella että vanhemmat haluaa lapsistaan anorektikoita.
Ja silti vievät pullukatkin tyttärensä vaikka vähän väkisin johonkin laihuutta ihailevaan joukkueharrastukseen… 🤔
Minulla on parikin tuttavaa, joissa on vähän näitä viboja.
Toinen heistä on itse entinen anorektikko, ei ehkä ihan entinenkään. Ihaillen kertoo kuinka langanlaiha tytär on joka päivä viisi tuntia jäähallilla harjoittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kovi moni vanhempi haluaa lapensa painavan 25 kiloa ja kuolevan. Vähän hullua ajatella että vanhemmat haluaa lapsistaan anorektikoita.
Mutta monikin vanhempi haluaa lapsensa olevan hyvä koulussa, urheilullinen, kiltti ja nätti. Pikkuhiljaa se elämäntapa rakentuu.
Kaverin 12-vuotias ylipainoinen tytär alkoi kieltäytyä aamiaisesta ja laihduttaa. Vanhemmat ”eivät kehdanneet” puuttua asiaan, naureskelivat miten ei raukka osaa. Isä juoksee maratoneja ja äiti jojolaihduttaa kaiken aikaa.
Tilanteeseen puuttui terveydenhoitaja, joka huomasi tytön laihtumisen ja pyysi äidinkin palaveriin. Äiti kertoi edelleen naureskellen miten oli verensokereita mittailtu tytöltä. Yhteistuumin oli valehdeltu ettei mitään laihdutusta ole ollutkaan.
Nyt onneksi loppuu alakoulu tytöllä niin pääsi ”kyttäävän” terveydenhoitajan valvovan silmän alta elämään kuten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on parikin tuttavaa, joissa on vähän näitä viboja.
Toinen heistä on itse entinen anorektikko, ei ehkä ihan entinenkään. Ihaillen kertoo kuinka langanlaiha tytär on joka päivä viisi tuntia jäähallilla harjoittelemassa.
Tunnen samanlaisen, onkohan sama äiti kyseessä. Luulisi, että anorektikkoäiti ei haluaisi lastaan harrastukseen joka altistaa syömishäiriölle.
Mutta tämä aika on julma, kannattaa todella paljon puhua lapsen kanssa ja osoittaa hyväksyntää ja välittämistä. Myös niille pelien ääressä oleville pojille. Usein poikien syömishäiriöt pääsee kehittymään vaivihkaa pitkälle kun ei epäillä.
Vierailija kirjoitti:
En oo huomannut muuta kuin et joka paikassa tavoitellaan hoikkuutta.. ehkä vanhempikin laihduttaa ja puhuu painoasioista.
Olen tosi iloinen puolestasi, että et ole koskaan sellaiseen törmännyt.
Lapset eivät kuitenkaan kasva tyhjiössä vaan jostain ovat vaikuttimensa ja arvonsa yleensä imeneet - harvempi vielä kolmetoistavuotiaana on muodostanut vankkaa itse prosessoitua arvomaailmaa.
Tällaisia perheitä ja vanhempia kuitenkin on olemassa. Niistä puhuminen on kuitenkin ollut tabu, jota haluaisin omalta osaltani murtaa. Toivoisin, että niitä havaintoja ja kokemuksia voisi täällä anonyymisti jakaa ja purkaa ystävällisessä vertaistuen hengessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on parikin tuttavaa, joissa on vähän näitä viboja.
Toinen heistä on itse entinen anorektikko, ei ehkä ihan entinenkään. Ihaillen kertoo kuinka langanlaiha tytär on joka päivä viisi tuntia jäähallilla harjoittelemassa.
Tunnen samanlaisen, onkohan sama äiti kyseessä. Luulisi, että anorektikkoäiti ei haluaisi lastaan harrastukseen joka altistaa syömishäiriölle.
Mutta tämä aika on julma, kannattaa todella paljon puhua lapsen kanssa ja osoittaa hyväksyntää ja välittämistä. Myös niille pelien ääressä oleville pojille. Usein poikien syömishäiriöt pääsee kehittymään vaivihkaa pitkälle kun ei epäillä.
Tuskin puhutaan samasta äidistä, eiköhän niitä tähän maahan mahdu. Tässä perheessä liikuntaan painostaminen kohdistuu vain tyttöön, poika saa ihan rauhassa lojua kotona jos haluaa ja se on ok.
Minusta tuntui kauhealta, kun työkaveri puhui 15-vuotiaan hoikan tyttärensä painoindeksistä. Koko perheen (tytär ainoa lapsi) yhteinen ainoa harrastus tuntui olevan jatkuva painon tarkkaileminen. Kaikki kuitenkin hoikkia tai normaalipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä kaikille kolmelle tytölle kehittyi syömishäiriö, kun piti olla kiltein, epäitsekkäin, kaunein, liikunnallisin ja paras koulussa. Tietenkin niin, ettei vanhempien täytynyt panostaa ajallisesti tai rahallisesti mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kovi moni vanhempi haluaa lapensa painavan 25 kiloa ja kuolevan. Vähän hullua ajatella että vanhemmat haluaa lapsistaan anorektikoita.
Voi kuule! Minun eläkkeellä oleva isäni (ammatiltaan oli muuten peruskoulunopettaja), on aina julistanut että pieni anoreksia on tervettä ja hyvästä! Jotkut vaan vievät sen terveen anoreksian sairaan puolelle!
Minulle opastettiin jo alakouluiässä, että pitää käydä salilla hankkimassa lihasta. Silloin ei luut törrötä ja pystyy näyttämään hyvältä matalammalla painoindeksillä kuin ilman treeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kyllä. Tuttavapiiriin kuuluu ”entinen” anorektikko, joka on saanut kannustettua hiukan pullukalle tyttärelleen syömishäiriön. On todella ikävää seurata tilannetta vierestä kuunnella analyysia tytön painosta, painoindeksistä ja kropan muodoista.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä kaikille kolmelle tytölle kehittyi syömishäiriö, kun piti olla kiltein, epäitsekkäin, kaunein, liikunnallisin ja paras koulussa. Tietenkin niin, ettei vanhempien täytynyt panostaa ajallisesti tai rahallisesti mihinkään.
Mitenkäs teidän tyttöjen elämä jatkui aikuistuessanne? Paranitteko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä kaikille kolmelle tytölle kehittyi syömishäiriö, kun piti olla kiltein, epäitsekkäin, kaunein, liikunnallisin ja paras koulussa. Tietenkin niin, ettei vanhempien täytynyt panostaa ajallisesti tai rahallisesti mihinkään.
Mitenkäs teidän tyttöjen elämä jatkui aikuistuessanne? Paranitteko?
Kyllä kotoa pois muuttaminen kaikki paransi, vaikka hyvin tsemppasivat myös muuton jälkeen ja aina tavatessa ensin kommentoitiin muutoksia painossa ja mahdollisia muita elämässä tehtyjä "virheitä", kuten väärä pääaine yliopistossa.
Vasta kun olin kolmekymppinen, vanhemmat alkoivat kohdella inhimilllisemmin. Tosin siihen mennessä olin jo pari vuotta antanut vanhemmille vastaukseksi samanlaisen pika-analyysin heidän virheistään tavatessamme.
Minun lapsuudessani se ei ollut mitenkään hienovaraista. Minut jätettiin aina vahingossa ruokkimatta jollakin tekosyyllä. Sillehän ei vaan voinut mitään, että kotona ei ollut ruokaa ja vanhemmilla kauppareissu vähän venähti (esim. viisi tuntia), kun käytiin jossain muuallakin asioilla. Tai lähdettiin lomamatkalle, ja ruokaa sai hotellin aamukahvipöydässä ja sitten taas illallisella. Etelänmatkoissa oli kuulemma se hyvä puoli, ettei koskaan tule nälkä ennen iltaa.
Lisäksi päivittäin kommentoitiin syömäni ruuan määrää, hotkimistani ja ruuan liian vähäistä pureskelua.
Minun äitini toivoi, että saisin anoreksian ja laihtuisin. Ei ole kovin perillä asioista ja ei ymmärrä, että syömishäiriö on todella vakava sairaus. Sanoi puoliksi vitsillä kai. Onneksi en koskaan kommenteista huolimatta sairastunut.
meillä oli juuri näin. terv entinen anorektikko