Oletteko törmänneet sellaiseen, että nykynuoret eivät tervehdi takaisin, vaikka heitä tervehtii?

Harva haluu tulla hyväksikäytetyks.

Osa nuorista on aina tervehtinyt huonosti. En ole havainnut nykynuorten kanssa tätä kummemmin. Samanlaisia reippaita/möllöjä ne edelleen on kuin aina ennenkin näissä asioissa.

Olen.

Sinnikkäästi jatkan tervehtimistä, ehkä hieman kovemmalla äänellä ja selkeämmällä katsekontaktilla.

Niteen huvittaa töissä, jossa avotilat hommattiin lisäämään yhteisöllisyyttä, ja nuoret eivät edes viitsi tervehtiä 60-vuotiasta työkaveria.

Semmoiset yhteisöllisyydet siellä.

En minä ainakaan tervehtinyt teininä kovinkaan usein takaisin. Joskus äiti sitten sanoi, että olis kohteliasta tervehtiä takaisin, niin sitten aloin pikku hiljaa tervehtiä. Olin tosin silloin jo ehtinyt 18-vuotiaaksi. Teini vielä -teen.

Pätee ihan myös täyskasvuisiin. Myyjänä saatan tervehtiä asiakasta, joka kävelee ohitseni suoraan eteen päin katsoen kuin minua ei olisi olemassakaan. Sitten hän on viiden minuutin päästä muka itse tervehtimässä ja odottamassa ystävällistä palvelua. Tekisi mieli haistattaa kuppaiset wee -itut. Että näin.

Väkisin tervehdyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan tervehtinyt teininä kovinkaan usein takaisin. Joskus äiti sitten sanoi, että olis kohteliasta tervehtiä takaisin, niin sitten aloin pikku hiljaa tervehtiä. Olin tosin silloin jo ehtinyt 18-vuotiaaksi. Teini vielä -teen.

Höpö höpö.

18-vuotias on tässä maassa aikuinen, saa ottaa velkaa nimiinsä, äänestää vaaleissa, ajaa täysperävaunurekkaa, ja ostaa tiukkaa viinaa.

Pitäsikö äänestysikärajaa laskea, jos aikuiset luulevat itseään teineiksi Amerikan malliin?

Ei tervehdi kaikki aikuisetkaan tai edes kiitä kasvotusten.. töykeää käytöstä.

Todellakin, kerrostalossa asuttaessa! Tervehdin aina nuoria neitoja rappukäytävässä iloisesti pilke silmäkulmassa. Hyvänä päivänä saattavat mutista takaisin "moi" mutta yleensä ei sitäkään.😔

T.Sporttinen,viriili M51

Siis missä tilanteessa? Tervehditkö ventovieraita kadulla? En minäkään siinä vaiheessa vastaisi tervehdykseen, koska pelkäisin että kyseessä on joku juoppo, joka alkaa vuodattaa elämäntarinaansa. Näin on käynyt liian monta kertaa.

Kaiken ikäisissä esiintyy tätä mykkyyttä. On niin outoa olla palvelutiskillä töissä (vuoronumerot) ja tervehtiä ihan jokaista saapuvaa. Joskus vaan outoa tuijotusta tai joku möö kuuluu maskin takaa. Kyllä mut on opetettu tervehtimään, ei se vaikealta tunnu. Huomenta, hello, terve, moi, päivää, hyvää iltaa, hejsan, tjänare, good morning, hei! Kaikille löytyy.

Ei ihmiset osaa enää kommunikoida kasvotusten, kun suurin osa viestinnästä tapahtuu nykyään pikaviestimissä ja somessa.

Tuohon vaikuttaa se 2000-luvun kasvatusideologia, jossa lapsi sai itse päättää vastaako tervehdykseen. Vain meillä laajasta verkostosta oli lapsille niin sanottu tervehtimispakko eli teimme selväksi, että on junttia olla tervehtimättä, kiittäämättä, pyytämättä anteeksi jne.

Jopa kaksi eri perheen isää puolusteli, että kyllä heidän Tuuli-Ukolla on oikeus valita tervehtiikö/kiittääkö/pyytäkö anteeksi. Eihän siihen voi muuta todeta kuin että meillä tapakulttuuriin kuuluvat nuo asiat ja Tuuli-Ukko perheineen ja kavereineen saavat luvan kestää erilaisuutta.

Siinä mielessä kyllä jännä juttu, että näin vanhanaikaisesti kasvatetut lapset ovat pysyneet työn syrjässä kiinni koronasta huolimatta vaikka opiskelevat. Tuuli-Ukoilla ei ole välttämättä löytynyt sitä ensimmäistäkään työpaikkaa.

Ajatelkaa nyt, että mitä työhaastattelustakin tulee jos ei tervehdi takaisin kun hakijaa tervehditään? Niinpä...

Ehkä se kasvatusoppi lapsen vapaudesta päättää asioista koskee enemmän joitain päälle laitettavia vaatteita kuin peruskäytöstapoja? Suuren vahingon tekee kyllä lapselleen jos jaksaa vielä räyhätä muille, että omalla lapsella on oikeus olla noudattamatta yleisesti hyväksyttyjä ja oletettuja käytöstapoja.