autismin kirjon lasten vanhemmat

onkohan mul autismi

Kouluaikana ei mitään ongelmia, koulu ja jatko-opiskelu sujuivat hyvin. Vasta aikuistumisvaiheessa työelämään siirtyminen oli kriisin paikka. Työpaikkakiusaamista, psykoosi, vakava masentuminen. Mutta niistä kun selvisi, on pärjännyt hyvin. Parisuhteet ei vaan kestä.

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikana ei mitään ongelmia, koulu ja jatko-opiskelu sujuivat hyvin. Vasta aikuistumisvaiheessa työelämään siirtyminen oli kriisin paikka. Työpaikkakiusaamista, psykoosi, vakava masentuminen. Mutta niistä kun selvisi, on pärjännyt hyvin. Parisuhteet ei vaan kestä.

Jatkan vielä, että hänen nuoruusaikana ei mitään sellaisia diagnooseja edes ollut.

Aspergerista siis puhun.

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikana ei mitään ongelmia, koulu ja jatko-opiskelu sujuivat hyvin. Vasta aikuistumisvaiheessa työelämään siirtyminen oli kriisin paikka. Työpaikkakiusaamista, psykoosi, vakava masentuminen. Mutta niistä kun selvisi, on pärjännyt hyvin. Parisuhteet ei vaan kestä.

Eihän tuo miltään autismilta vaikuta.

Vaan puhtaalta mielenterveys häiriöltä.

Lapseni sai asperger-diagnoosin 3,5-vuotiaana. Vaikeudet tulla toimeen ryhmässä ilmenivät päiväkotiin mennessä, lapsi ei puhunut siellä kenenkään kanssa, eikä leikkinyt muiden lasten kanssa.

Koulussa oli erityisluokalla 1-8-luokilla, 9-12-luokilla (lukiossa siis) yleisopetuksessa. Oman toiminnan ohjauksessa puutteita, reaaliaineet haastavia.

Esikoisella päiväkoti-iässä

Puhe oli sangen yksinkertaista ja samoja asioita toistavaa.

6v tuli diagnoosi autismi ja keskivaikea kv.

Kuopuksella ei itse osattu epäillä autismia, nyt on kuitenkin menossa tutkimukset add- ja asperger- epäilyn vuoksi.

Jäi seulaan, kun tutkittiin lukivaikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikana ei mitään ongelmia, koulu ja jatko-opiskelu sujuivat hyvin. Vasta aikuistumisvaiheessa työelämään siirtyminen oli kriisin paikka. Työpaikkakiusaamista, psykoosi, vakava masentuminen. Mutta niistä kun selvisi, on pärjännyt hyvin. Parisuhteet ei vaan kestä.

Eihän tuo miltään autismilta vaikuta.

Vaan puhtaalta mielenterveys häiriöltä.

Millä lihaksella alat diagnosoida netitse muutaman rivin perusteella? Autismikirjoa on monenlaista, aspergerit pärjäävät koulussa usein ihan ok, jopa loistavasti.

Ohis

Aloittaja jatkaa.. Mitä kautta lähditte ihan aluksi asiaa selvittelemään? Lapsi nyt koulussa ja tuntuu tulevan aika usein kavereiden kanssa siellä probleemia, ei jotenkin ymmärrä toisten tarkoituksia ja on liiankin herkillä, jolloin menee ns. yli. Aiemmin pienenä ollut kielenkehityksen viivettä (ei puheen ymmärtämisen kuitenkaan). Muualla kuin kouluympäristössä ei näitä ongelmia kuitenkaan mielestäni ole juuri ollenkaan, joten opettajan havainnointien perusteella huolestunut.. Oppii normaalitahtia koulussa. Mielestäni ei jumi tai ole erikoisia mielenkiinnon kohteita, jotka ilmeisesti diagnosoiduilla usein ovat yksi piirre. En jotenkin tiedä, kuinka häntä lähtisin tukemaan tässä, kun koulussa näitä ongelmia on pääasiassa.

Kyllähän ne piirteet näkyvät jo pienenä, mutta haasteena on se, että kaikilla lapsilla on ihan pienenä jonkin verran piirteitä, jotka voi tulkita autismikirjoon liittyväksi, jos lukee lasta kuin "piru raamattua". Mikäli lapsella on kehityksen viivästymää, niin pääsee tutkimuksiin. Sen sijaan jos puhe ja motoriikka kehittyy normaalisti, niin aletaan niitä piirteitä tutkia vasta isompana. Yleensä eskari-iässä, ellei vanhemmat itse huomaa jotain ja vie lasta tutkimuksiin.

Meidän lapsi sai Asperger diagnoosin 5-vuotiaana. On nyt koululainen normaaliluokalla ja pärjää siellä hyvin. Vajaa 4-vuotiaana olin varma diagnoosista ja kuntoutettiin jo silloin lasta. Lapsesta huomasi kyllä jo 2-vuotiaana piirteitä, mutta nämä olivat sellaisia mitä on muillakin 2-vuotiailla, joten silloin vain seurasin rauhassa piirteitä. Ei muun muassa ottanut moniin aikuisiin kontaktia, mutta meihin vanhempiin otti hyvin, leikki ikätasoisesti, nautti sosiaalisista leikeistä aikuisen kanssa ja tärkeisiin muihin aikuisiin ja lapsiin otti kontaktia, kuten päiväkodin hoitajiin ja moniin lapsiin siellä. Totuushan on, että 2-vuotias voi olla monista syistä ottamatta kontaktia vieraampiin ja harvoin tavattuihin aikuisiin, joten hyvin vaikeaa on päätellä mitään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, jos lapsi muuten kehittyy normaalisti. Jossain mielessä myös tietynlaiset rituaalit, sanojen toistamiset yms. kuuluvat taaperoikään.

Kun kerroimme diagnoosista sukulaisille, niin yksi sukulainen sanoi pohtineensa onko lapsemme autisti jo kun lapsi oli taapero. Lapsemme siis vältteli tätä sukulaista, mutta ei toisaalta monia muita sukulaisia. Oli kysellyt aiheesta mielipidettä toiseltakin sukulaiselta. Minun mielestäni äärimmäisen tyhmää ja hölmöä käytöstä. Joten ihan vinkkinä kaikille, älkää diagnosoiko toisten lapsia. Ihan sama vaikka osuisi oikeaan, se on silti inhottavaa käytöstä varsinkin kun sitä tekee selän takana. Ja kaikella tiedolla mitä minulla on nyt voin rehellisesti sanoa, että sillä tiedolla mitä sukulaiselle oli siinä vaiheessa ei voinut päätellä lapsen olevan autisti. Pelkkä vetäytyminen kontaktista ei tee kenestäkään autistista. Varsinkin kun puhtaan vierastusikäisistä lapsista.

Meillä tuli tuo nuorimmaisen selvittely sitä kautta, kun hänellä on epilepsia.

Koska koulussa oli myös havattu lukivaikeus, neurologian polilla määrättiin kontrollikäyntien yhteydessä tehtäväksi laaja psykologin tutkimus.

Lapsen älykkyys todettiin hyväksi, mutta lukivaikeus on vahva, lisäksi löytyi viitteitä autismin kirjosta ja add:stä

Assburger kirjoitti:

Meillä tuli tuo nuorimmaisen selvittely sitä kautta, kun hänellä on epilepsia.

Koska koulussa oli myös havattu lukivaikeus, neurologian polilla määrättiin kontrollikäyntien yhteydessä tehtäväksi laaja psykologin tutkimus.

Lapsen älykkyys todettiin hyväksi, mutta lukivaikeus on vahva, lisäksi löytyi viitteitä autismin kirjosta ja add:stä

Esikoisella taas poikkeavuus oli niin vahvaa, että neuvolasta toimittivat psykologille, sieltä lasten neurologian polille.

Burgerismi oli ysärinä sellainen muotidiagnoosi, että ei edes kaikilla diagnoosin saaneilla ole edes sitä.

Sitä tuputtivat autistiliiton tantat kuin mitkäkin kiihkoilijat.

Yläasteella koulukiusaamista ja vaikeudet kaverisuhteissa alkoivat myös vasta silloin. Masennusta, kouluhaluttomuutta vaikka on hyvin älyks ja koulu muuten sujui hyvin.

Sai dagnoosin vasta nuorena aikuisena, kun oli ehditty jo epäillä skitsofreenikoksikin.

Nyt tilanne on selkeä, kun tietää mistä oma erilaisuutensa johtuu. On saanut jonkinlaista sopeutumisvalmennusta,

Vierailija kirjoitti:

Burgerismi oli ysärinä sellainen muotidiagnoosi, että ei edes kaikilla diagnoosin saaneilla ole edes sitä.

Sitä tuputtivat autistiliiton tantat kuin mitkäkin kiihkoilijat.

Älä höpötä typeriä.

Autismikirjon ja aspergerin tutkimuksia ei jaella autismiliitossa. Sitä ei hankita tai osteta mistään, se edellyttää neurologin, lastenpsykiatrin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin tutkimuksia, lapselle tehdään myös kromosomitutkimukset ja unitutkimus ja lapsi on 1-3 viikkoa keskussairaalatason osastotutkimuksissa tarkkailtavana. Vanhemmat haastatellaan tarkkaan ja tarhan hoitajat.

Erittäin, erittäin perusteelliset tutkimukset siis.

Joten saat työntää tuon pahantahtoisen "se on vaan muotia" -aivopierusi sinne, missä ei aurinko paista.

Vierailija kirjoitti:

Burgerismi oli ysärinä sellainen muotidiagnoosi, että ei edes kaikilla diagnoosin saaneilla ole edes sitä.

Sitä tuputtivat autistiliiton tantat kuin mitkäkin kiihkoilijat.

Vahvistan tämän vanhempana, kun aikoinaan lapsellani epäiltiin sitä, kun koulussa kiusattiin toinen syrjään.

Näitä tanttoja nimenomaan sitten tulikin kylään, ja suoraan sanottuna heillä oli mantra päällä:"Asperger, Asperger, Asperger, Asperger, Asperger, Asperger..."

Onneksi sitten lapsi diagnosoitiin vain ympäristön tuotteeksi eikä autisminkirjoihin.

Mutta kyllä häiritsi se hokeminen, jota nämä tädit vain toistivat, että ennemmin ottaisin jehovat kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Burgerismi oli ysärinä sellainen muotidiagnoosi, että ei edes kaikilla diagnoosin saaneilla ole edes sitä.

Sitä tuputtivat autistiliiton tantat kuin mitkäkin kiihkoilijat.

Älä höpötä typeriä.

Autismikirjon ja aspergerin tutkimuksia ei jaella autismiliitossa. Sitä ei hankita tai osteta mistään, se edellyttää neurologin, lastenpsykiatrin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin tutkimuksia, lapselle tehdään myös kromosomitutkimukset ja unitutkimus ja lapsi on 1-3 viikkoa keskussairaalatason osastotutkimuksissa tarkkailtavana. Vanhemmat haastatellaan tarkkaan ja tarhan hoitajat.

Erittäin, erittäin perusteelliset tutkimukset siis.

Joten saat työntää tuon pahantahtoisen "se on vaan muotia" -aivopierusi sinne, missä ei aurinko paista.

Menikö tunteisiin, burgeri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Burgerismi oli ysärinä sellainen muotidiagnoosi, että ei edes kaikilla diagnoosin saaneilla ole edes sitä.

Sitä tuputtivat autistiliiton tantat kuin mitkäkin kiihkoilijat.

Älä höpötä typeriä.

Autismikirjon ja aspergerin tutkimuksia ei jaella autismiliitossa. Sitä ei hankita tai osteta mistään, se edellyttää neurologin, lastenpsykiatrin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin tutkimuksia, lapselle tehdään myös kromosomitutkimukset ja unitutkimus ja lapsi on 1-3 viikkoa keskussairaalatason osastotutkimuksissa tarkkailtavana. Vanhemmat haastatellaan tarkkaan ja tarhan hoitajat.

Erittäin, erittäin perusteelliset tutkimukset siis.

Joten saat työntää tuon pahantahtoisen "se on vaan muotia" -aivopierusi sinne, missä ei aurinko paista.

En maininnut, että autismiliiton tyypit tekisivät mitään diagnooseja, että kannattaa opetella lukemaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne piirteet näkyvät jo pienenä, mutta haasteena on se, että kaikilla lapsilla on ihan pienenä jonkin verran piirteitä, jotka voi tulkita autismikirjoon liittyväksi, jos lukee lasta kuin "piru raamattua". Mikäli lapsella on kehityksen viivästymää, niin pääsee tutkimuksiin. Sen sijaan jos puhe ja motoriikka kehittyy normaalisti, niin aletaan niitä piirteitä tutkia vasta isompana. Yleensä eskari-iässä, ellei vanhemmat itse huomaa jotain ja vie lasta tutkimuksiin.

Meidän lapsi sai Asperger diagnoosin 5-vuotiaana. On nyt koululainen normaaliluokalla ja pärjää siellä hyvin. Vajaa 4-vuotiaana olin varma diagnoosista ja kuntoutettiin jo silloin lasta. Lapsesta huomasi kyllä jo 2-vuotiaana piirteitä, mutta nämä olivat sellaisia mitä on muillakin 2-vuotiailla, joten silloin vain seurasin rauhassa piirteitä. Ei muun muassa ottanut moniin aikuisiin kontaktia, mutta meihin vanhempiin otti hyvin, leikki ikätasoisesti, nautti sosiaalisista leikeistä aikuisen kanssa ja tärkeisiin muihin aikuisiin ja lapsiin otti kontaktia, kuten päiväkodin hoitajiin ja moniin lapsiin siellä. Totuushan on, että 2-vuotias voi olla monista syistä ottamatta kontaktia vieraampiin ja harvoin tavattuihin aikuisiin, joten hyvin vaikeaa on päätellä mitään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, jos lapsi muuten kehittyy normaalisti. Jossain mielessä myös tietynlaiset rituaalit, sanojen toistamiset yms. kuuluvat taaperoikään.

Kun kerroimme diagnoosista sukulaisille, niin yksi sukulainen sanoi pohtineensa onko lapsemme autisti jo kun lapsi oli taapero. Lapsemme siis vältteli tätä sukulaista, mutta ei toisaalta monia muita sukulaisia. Oli kysellyt aiheesta mielipidettä toiseltakin sukulaiselta. Minun mielestäni äärimmäisen tyhmää ja hölmöä käytöstä. Joten ihan vinkkinä kaikille, älkää diagnosoiko toisten lapsia. Ihan sama vaikka osuisi oikeaan, se on silti inhottavaa käytöstä varsinkin kun sitä tekee selän takana. Ja kaikella tiedolla mitä minulla on nyt voin rehellisesti sanoa, että sillä tiedolla mitä sukulaiselle oli siinä vaiheessa ei voinut päätellä lapsen olevan autisti. Pelkkä vetäytyminen kontaktista ei tee kenestäkään autistista. Varsinkin kun puhtaan vierastusikäisistä lapsista.

Väittäisin, että ei pelkästään pikkulapsilla, vaan ihan kaikilla ihmisillä ylipäätään on jotain sellaisia ominaisuuksia jonkin asteisina, jotka voidaan liittää autismin kirjoon. Itse asiassa aika omituinen otus olisi sellainen aspergerin täydellinen vastakohta...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne piirteet näkyvät jo pienenä, mutta haasteena on se, että kaikilla lapsilla on ihan pienenä jonkin verran piirteitä, jotka voi tulkita autismikirjoon liittyväksi, jos lukee lasta kuin "piru raamattua". Mikäli lapsella on kehityksen viivästymää, niin pääsee tutkimuksiin. Sen sijaan jos puhe ja motoriikka kehittyy normaalisti, niin aletaan niitä piirteitä tutkia vasta isompana. Yleensä eskari-iässä, ellei vanhemmat itse huomaa jotain ja vie lasta tutkimuksiin.

Meidän lapsi sai Asperger diagnoosin 5-vuotiaana. On nyt koululainen normaaliluokalla ja pärjää siellä hyvin. Vajaa 4-vuotiaana olin varma diagnoosista ja kuntoutettiin jo silloin lasta. Lapsesta huomasi kyllä jo 2-vuotiaana piirteitä, mutta nämä olivat sellaisia mitä on muillakin 2-vuotiailla, joten silloin vain seurasin rauhassa piirteitä. Ei muun muassa ottanut moniin aikuisiin kontaktia, mutta meihin vanhempiin otti hyvin, leikki ikätasoisesti, nautti sosiaalisista leikeistä aikuisen kanssa ja tärkeisiin muihin aikuisiin ja lapsiin otti kontaktia, kuten päiväkodin hoitajiin ja moniin lapsiin siellä. Totuushan on, että 2-vuotias voi olla monista syistä ottamatta kontaktia vieraampiin ja harvoin tavattuihin aikuisiin, joten hyvin vaikeaa on päätellä mitään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, jos lapsi muuten kehittyy normaalisti. Jossain mielessä myös tietynlaiset rituaalit, sanojen toistamiset yms. kuuluvat taaperoikään.

Kun kerroimme diagnoosista sukulaisille, niin yksi sukulainen sanoi pohtineensa onko lapsemme autisti jo kun lapsi oli taapero. Lapsemme siis vältteli tätä sukulaista, mutta ei toisaalta monia muita sukulaisia. Oli kysellyt aiheesta mielipidettä toiseltakin sukulaiselta. Minun mielestäni äärimmäisen tyhmää ja hölmöä käytöstä. Joten ihan vinkkinä kaikille, älkää diagnosoiko toisten lapsia. Ihan sama vaikka osuisi oikeaan, se on silti inhottavaa käytöstä varsinkin kun sitä tekee selän takana. Ja kaikella tiedolla mitä minulla on nyt voin rehellisesti sanoa, että sillä tiedolla mitä sukulaiselle oli siinä vaiheessa ei voinut päätellä lapsen olevan autisti. Pelkkä vetäytyminen kontaktista ei tee kenestäkään autistista. Varsinkin kun puhtaan vierastusikäisistä lapsista.

Hei, kiitos kun kirjoitit tästä. Saanko kysyä miten kannattaisi toimia kun on huoli ystävän lapsesta? Minusta ystävä ummistaa resurssien puutteessa silmänsä lapsensa as-piirteiltä ja kehitysviiveeltä ja se on alkanut vaivata mua paljon. Mutta onko parempi että en puutu asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Burgerismi oli ysärinä sellainen muotidiagnoosi, että ei edes kaikilla diagnoosin saaneilla ole edes sitä.

Sitä tuputtivat autistiliiton tantat kuin mitkäkin kiihkoilijat.

Älä höpötä typeriä.

Autismikirjon ja aspergerin tutkimuksia ei jaella autismiliitossa. Sitä ei hankita tai osteta mistään, se edellyttää neurologin, lastenpsykiatrin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin tutkimuksia, lapselle tehdään myös kromosomitutkimukset ja unitutkimus ja lapsi on 1-3 viikkoa keskussairaalatason osastotutkimuksissa tarkkailtavana. Vanhemmat haastatellaan tarkkaan ja tarhan hoitajat.

Erittäin, erittäin perusteelliset tutkimukset siis.

Joten saat työntää tuon pahantahtoisen "se on vaan muotia" -aivopierusi sinne, missä ei aurinko paista.

Menikö tunteisiin, burgeri?

Minulla ei ole autismikirjon diagnoosia, lapsellani on.

En ymmärrä kaltaistesi kpäiden hinkua tunkea asiallisiin ketjuihin suoltamaan vihamielistä ennakkoluuloanne, jolla selvästi ei ole minkäänlaista faktapohjaa.

Kukaan ei halua omalle lapselleen mitään leimaa tai hankalaa, jopa syrjäyttävää ja koko loppuelämän kestävää sairautta.

Tämän luulisi olevan päivänselvää useimmille ihmisille.

Toisin sanoen väite siitä, että joku karmea syndrooma olisi MUOTIA on suorastaan absurdi. Varsinkin kun todellisuudessa ko. diagnoosia siis edeltää hyvin tarkat tutkimukset.

Häpeä, jos älysi siihen riittää.