Mitä jos joudun menemään koko elämän läpi ilman että mua rakastetaan?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Se on aika yleistä
Ai yleistä ettei koskaan ole parisuhteessa?
Eihän ole, lähes kaikki, monissa suhteissa.
Miksi tuo on ongelma vain silloin, kun nainen kokee sen, eikä silloin kun kilttis kokee sen?
Aika monen elämä menee tosiaan noin. Kun asian hyväksyy, oivaltaa, että hyvä elämä ja onnelliset kokemukset eivät todellakaan ole kiinni parisuhteesta. Tiedät varmasti myös, että onnettoman elämän voi elää myös parisuhteessa.
En halua vähätellä ikävän tuntuasi, mutta mitä muuta haluat elämältäsi kuin parisuhteen? Jos ei parisuhdetta osu kohdalle, panosta sitä suuremmalla riemulla ja vapaudella tuohon kaikkeen muuhun.
Velat hankkivat koiran mutta mitä yksinäiset tekevät?
Vierailija kirjoitti:
Aika monen elämä menee tosiaan noin. Kun asian hyväksyy, oivaltaa, että hyvä elämä ja onnelliset kokemukset eivät todellakaan ole kiinni parisuhteesta. Tiedät varmasti myös, että onnettoman elämän voi elää myös parisuhteessa.
En halua vähätellä ikävän tuntuasi, mutta mitä muuta haluat elämältäsi kuin parisuhteen? Jos ei parisuhdetta osu kohdalle, panosta sitä suuremmalla riemulla ja vapaudella tuohon kaikkeen muuhun.
En mä halua kaikkea muuta.
Mä vaihdan ”kaiken muun” rakastavaan kumppaniin.
Mä haluan kumppanin jonka kanssa jakaa tämä elämä.
Yli kolkyt vuotta ollut jo yksin, alkaa muserta tän alle.
Mä tiedän tän tunteen. Olisi ihana olla joskus jollekki tärkeä.
Jeesus rakastaa sinua. Oikeasti.
Mutta ei ole parisuhdekelpoinen.
Minäkin varmaan, mutta ihan sama. Olen tyytyväinen itseeni ja tulen elämään elämääni miten haluan. Ei parisuhde ole kaikki kaikessa. Useimmat ihmiset ovat paskassa parisuhteessa tai tulevat olemaan.
Voi, ihminen voi raahautua läpi vaikka elinikäisen parisuhteen tulematta koskaan rakastetuksi ja olematta kenellekään tärkeä. Älä sekoita asioita.
Niin, sinulla on yksi elämä joten teet mitä haluat. Vedä itsesi vaikka jo joon jos siltä tuntuu. Tosin jos joku muu tulee ehdottelemaan moista suosittelen vetämään pataan.
Nää on näitä asioita joita ei voi ymmärtää ellei ole itse kokenut.
Tiedän tunteen. Jotenkin siitä yksinäisyydestä oppii ammentamaan voimaa ja ajoittain olemaan jopa ylpeä. Minä selvisin tänne omillani, miksi en vielä pääsisi pitemällekin?
Kuulostaa vähän kliseeltä mutta pidän elämääni sellaisena yksinäisenä soturin tienä. Olen käynyt läpi koulukiusatuksi tulemisen, masennuksen ja alkoholismin. Jos näistä selviää yksin, niin eikö siitä voi olla edes vähän ylpeä?
Ei ne parisuhteet mitään ruusuilla tanssimista ole. Moni huonoon suhteeseen jämähtänyt kadehtii teitä. Ja rakkautta saa muutenkin kuin parisuhteessa, vaikka toki ymmärrän surun ja harmituksen, ei siinä mitään. Kokeilkaa itse antaa ensin jotain, niin voitte löytää muunlaistakin rakkautta. Yksi tietämäni lapseton ihminen rupesi varamummoksi tutulle yksinhuoltajalle ja sai käytännössä itselleen "lapset" jotka ovat aikuistuttaankin vielä tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jotenkin siitä yksinäisyydestä oppii ammentamaan voimaa ja ajoittain olemaan jopa ylpeä. Minä selvisin tänne omillani, miksi en vielä pääsisi pitemällekin?
Kuulostaa vähän kliseeltä mutta pidän elämääni sellaisena yksinäisenä soturin tienä. Olen käynyt läpi koulukiusatuksi tulemisen, masennuksen ja alkoholismin. Jos näistä selviää yksin, niin eikö siitä voi olla edes vähän ylpeä?
Tämä on todella hyvin sanottu.
Jotkut rakastuvat yksipuolisesti ja päätyvät rakkautensa kanssa naimisiin vain huomatakseen, ettei se toinen rakasta oikeasti.
Otaa viiinaa niin murheet haihtuuu.
Ihmiset jotka valitsevat parisuhteen, valitsevat haasteen. Parisuhde on aina haaste.
Minä löysin 52-vuotiaana rakkauden.
Mennyt viisi vuotta.
Kumppani on kuin sisko/veli.
Köyhiä ollaan molemmat loppuelämän veloissa.
Ihastuminen, vetovoima, rakastuminen .... Nyt tahdon asia sietää olosuhteita yhdessä.
Mieti mieti vielä.
Rakastuminen häviää ja jos ollutkin himoa, vetovoimaa - se häviää.
Yksinäinen parisuhteessa on kuluttavaa !!!
? kirjoitti:
Minä löysin 52-vuotiaana rakkauden.
Mennyt viisi vuotta.
Kumppani on kuin sisko/veli.
Köyhiä ollaan molemmat loppuelämän veloissa.
Ihastuminen, vetovoima, rakastuminen .... Nyt tahdon asia sietää olosuhteita yhdessä.
Mieti mieti vielä.
Rakastuminen häviää ja jos ollutkin himoa, vetovoimaa - se häviää.
Yksinäinen parisuhteessa on kuluttavaa !!!
Näin on. Ehkä yksinäisellä on sitten vanhemmalla iällä jotain jota moni kaipaa:vapaus tehdä ja olla mitä haluaa. Käyttäytyä kotonaan miten haluaa. Ei ole sitä toista joka pitää ottaa huomioon koko ajan.
Moni kadehtii yksinäistä, joka taasen ei ymmärrä vapautensa merkitystä :)
Se on aika yleistä