Voiko alkaa tutkijaksi ilman akateemista koulutusta?

Onko sun asperger diagnosoitu opiskelleiden, pätevien tutkijoiden toimesta? Jos on, niin osaat varmaan arvostaa diagnoosia etkä kenties kyseenalaista sitä niinkään. Samoin läheisesi.

Vai oletko itse diagnosoinut itsesi, koska pidät itseäsi siihen pätevänä, olethan itseoppinut? Mikä on siinä tapauksessa lähipiirin suhtautuminen?

En tiedä, saiko kukaan ajatuksestani kiinni, mutta kaikenlaisia asiantuntijoita ja valetohtoreita on some ja netti pullollaan nykyään.

Ei heidän juttuja kyllä todesta voi ottaa, ja hyvin usein kouluttautuneet alan oikeat tuntijat joutuukin korjaamaan sitä virheellistä tietoa, jota nämä itseopiskelleet levittää.

Hommaa pätevyys, kyllä sä voit julkaisuja tehdä jo opiskeluaikana.

No mene kirjastoon ja tutustu siellä tietokirjallisuuteen. Suuri osa siitä ei edes sisällä mitään kunnollista tietoa, kunhan kirjoittaja on itse innostunut vaikka ruokavaliosta X ja sitten kirjoittaa tohkeissaan siitä. Käsittääkseni on myös ihan asiallisia kirjoja, joiden kirjoittaja ei ole hankkinut alan korkeakoulutusta. Eikä nyt joka alalle koulutetakaan. Jos haluaa kirjoittaa vaikka pienoisrautateistä, niin ei siinä tutkintoja ole. Jos osaat kirjoittaa mielenkiintoisesti, ihan hyvin voit julkaista kirjoja ja lehtiartikkeleita. Yliopistopiirit ovat asia erikseen, mutta miksi kaiken tutkimuksen pitäisi sinne keskittyäkään? Flow-kirjan kirjoittaja (se unkarilaissyntyinen, jolla on tosi vaikea nimi) sanoo, että tutkimus on niin tärkeä asia, ettei sitä pidä jättää vain yliopistoille :) Yksi mikä voi auttaa eteenpäin on Tietokirjailijan kirja. Siinä oikaistaan juuri se harhaluulo, että tietokirjojen kirjoittajat ovat suurin piirtein aina yliopistossa töissä. Osa on ammatiltaan tietokirjailijoita ja he kirjoittavat ihan erilaisista aiheista.

Tutkija on henkilö, joka julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleja. Ei se nykypäivänä onnistu ilman kunnon pohjaa.

Voit kyllä vapaasti ihmetellä asioita ja bloggailla niistä, ja vaikka kirjoittaa kirjojakin jos kiinnostaa ja joku niitä kustantaa. Tutkijan työ on kuitenkin muuta.

Vanhaan maailman aikaan yleisesti hyväksyttyä ja ymmärrettyä tietoa oli vähemmän ja siihen oli mahdollista lisätä ihan omasta päästäkin jos oli fiksu ajattelija, ja oli tekemättä niin yksinkertaisia kokeita että niitä pystyi kotona omilla laitteilla yrittämään.

Nyt tieteet ovat niin pitkällä, että jokaisen uuden kokelaan pitää omaksua vanhaa tietoa tietääkseen, mitä ei tiedetä tai mitä ehkä ymmärretään väärin. Sitä varten pitää päästä tutkimusjulkaisuihin käsiksi, ja se on vaikeaa jos jokainen yksittäinenkin artikkeli maksaa 30e.

Tutkimuslaitteet ovat kalliita, monimutkaisia ja työläitä ylläpitää. Sinulla on todistustaakka siitä, että niiden tulokset ovat vertailukelpoisia muuhun tiedemaailman. Sen jälkeen pitää ymmärtää mitä on tehnyt ja miksi tulokset ovat mitä ovat, ja kirjoittaa siitä selkeä julkaisu. Jos se ei ole mitään uutta tai merkittävää, sitä ei silti julkaista.

Jotta voisit elättää itsesi tutkijana, sinun pitäisi joko saada yliopistovirka tai apurahoja. Kumpaakaan ei voi saada ilman tutkintoa. Lisäksi pitää olla paljon muuta näyttöä, että pärjää tuossa kilpailussa. Tutkimustuloksia ei voi myydä mihinkään. Tutkija voi kirjoittaa artikkelita ja monografioita ja sitten tarjota niitä ilmaiseksi julkaistaviksi eri tahoille. Jos julkaisija hyväksyy tekstisi ja se menee myös vertaisarvioinnin läpi, se julkaistaan. Tämän jälkeen et saa julkaisustasi yleensä mitään rahaa, tai joskus saattaa saada monografioista jotain hiluja rojaliteetteina.

Voit kuitenkin julkaista tutkimuksiasi ihan vapaasti internetissä esim. omassa blogissa tai missä vain. Amazonissa voi myös julkaista omia tekstejään vapaasti ilmaiseksi.

t. jatko-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Tutkija on henkilö, joka julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleja. Ei se nykypäivänä onnistu ilman kunnon pohjaa.

Voit kyllä vapaasti ihmetellä asioita ja bloggailla niistä, ja vaikka kirjoittaa kirjojakin jos kiinnostaa ja joku niitä kustantaa. Tutkijan työ on kuitenkin muuta.

Vanhaan maailman aikaan yleisesti hyväksyttyä ja ymmärrettyä tietoa oli vähemmän ja siihen oli mahdollista lisätä ihan omasta päästäkin jos oli fiksu ajattelija, ja oli tekemättä niin yksinkertaisia kokeita että niitä pystyi kotona omilla laitteilla yrittämään.

Nyt tieteet ovat niin pitkällä, että jokaisen uuden kokelaan pitää omaksua vanhaa tietoa tietääkseen, mitä ei tiedetä tai mitä ehkä ymmärretään väärin. Sitä varten pitää päästä tutkimusjulkaisuihin käsiksi, ja se on vaikeaa jos jokainen yksittäinenkin artikkeli maksaa 30e.

Tutkimuslaitteet ovat kalliita, monimutkaisia ja työläitä ylläpitää. Sinulla on todistustaakka siitä, että niiden tulokset ovat vertailukelpoisia muuhun tiedemaailman. Sen jälkeen pitää ymmärtää mitä on tehnyt ja miksi tulokset ovat mitä ovat, ja kirjoittaa siitä selkeä julkaisu. Jos se ei ole mitään uutta tai merkittävää, sitä ei silti julkaista.

Varmaan näin on, mutta itse (se aiempi kommentoija) tarkoitin, että voihan sitä tutkia ja kirjoittaa muutenkin kuin olemalla "virallinen tutkija". Itse ainakin haluaisin kannustaa ap:ta jakamaan tietämystään maailmalle. Asioita kun on niin erilaisia. En itsekään innostu, jos joku ihan maallikko alkaa jakamaan "tietoa" vaikka ruokavalioiden terveysvaikutuksista, mutta jos on vaikka ylen ihastunut joihinkin tyttökirjoihin, ihan hyvin niistä voi kirjoittaa monipuolisen ja tasokkaan tietokirjan. Mikä ettei. En tosiaan tarkoittanut mitään ydinfysiikkaa. Ja jos kirjan kirjoittaminen tarkoittaa lähteisiin perehtymistä ym. eikä vain ihan lonkalta kirjoittamista, niin omalaistaan tutkimista se on, vaikka ei olisikaan ammatiltaan tutkija.

Voit ainakin kirjoittaa tietokirjan, varsinkin jos tutkimusalueesi on mielenkiintoinen. En takaa, että joku kustantamo sen julkaisee, mutta kirjoittaminen ja tutkiminen on joka tapauksessa antoisaa.

Voit toki tutkia aloja, jotka eivät ole perinteisen tieteen piirissä. Esim. kristallihoidot, tuonpuoleinen, astrologia yms. Noihin toki saatetaan sitten tarvita jotain luontaisia "lahjoja".

Ja on kai olemassa joitain muitakin aloja, jotka eivät ole perinteistä tiedettä.

On syytä erottaa toisistaan tutkimus ja tiedon kerääminen.

Tiedon keräämistä on muiden tuottaman tiedon hakeminen, sen jäsentäminen ja vaikkapa tietokirjan kirjoittaminen sen pohjalta.

Tutkimus on uuden tiedon hankkimista tieteellisin menetelmin. Yleensä tutkimus julkaistaan vertaisarvioitavaksi niin että muut tutkijat voivat varmistua siitä, että tutkimus on tehty luotettavin menetelmin. Menetelmiä voi toki opiskella itsekin, mutta julkaisemisen alkuun pääsemiseksi voi tarvita tutkinnon tuomaa uskottavuutta.

Kumpikin on arvokasta työtä.

Tutki niin paljon kuin haluat, tutkija sä et silti ole ilman yliopistotutkintoa.

Nnoin periaatteessa ”tutkijan” nimike ei ole mitenkään suojattu, eli kuka vaan voi siihen ryhtyä. Omakustaneteena ja ohi vertaisarvioinnin voi kaikenlaista kirjallisuutta julkaistakin. Osa näistä voi olla ihan kiinnostavaa ja käytännössä joillekuille hyldyllistäkin TIETOKIRJALLISUUTTA - mutta oikeaa tutkimusta se ei ole. parhaimmillaan nöin pääset ppularisoimaan muiden tekemää tutkimusta, huonoimmillaan luot huuhaata.

TUTKIMUSTA se ei kuitenkan ole, sitä kun ei tehdä pelkästään lukemalla ja yhdistelemällä tietoa muiden tekemästä tutkimukssta, vaan siihen kuuluu myös empirinen osa, jossa käytetään alkuperäisaineistoa, lapratutkimuksia, kuvanuksia, haastatteluja, laajoja kielikorpuksia, historiassa tuotettuja aikalaisasiakirjoja, esineitä, jne. Paitsi, että näihin on usein maallikon mahdoton päästä käsiksi, maallikko ei yleensä osaa käyttää niitä, vaan luukee, että esim haastatteluissa riittää kun kuuntelee vastaukset tai asiakirjoissa riittää kun tavaa, mitä siellä lukee (mikä sekin voi olla jo aika hankalaa kun kieli ja kirjaimistot muuttuvat) tai luonnontieteissä vaan katsoo,e ttä mikä mittarilukema. Mut kun tämä ei riitä tieteeksi, pitää vielä lisäksi osata tulkita, mitä väliä noilla datajyväsillä missäkin tilanteessa on, miten ne vaikuttaa toisiinsa ja milloin joku tieto on luotettavampi kuin toinen ja milloin taas se on puuta heinää siksi että mittari on väärä mittaamaan tätä asiaa.

Tämä on taas tänään näkynyt somessa erinomaisen selvästi kun Suomen Akatemian rahoituskyöntöjä ovat kritisoineet ihmiset, jotka eivät selvästi osaa lukea edes tutkimussuunnitelman tiivistelmää sen vertaa, että erottaisivat tutkimuksen kohteen ja tekijön, vaan kuvittelevat, että että rahaa on annettu maahanmuuttoaktivismiin tai LBTGQ-osallistumiseen, vaikka kyseessä on se, että tutkija tutkii -siis havainnoin ja analysoi - aktivismia ja osallistujia. Ei siis osata erottaa ilmiötä ja ilmiön tutkimista toisistaan. Tämän kaltaisten ihmisten olisi hyvä pysyä vähän kauempana.

Suomessa julkaistaan paljonkin tutkimusta ja tietokirjoja omakustanteena. Sukututkimus taitaa olla yleisin aihe. Toki voit tutkia mitä tahansa aihetta ja kirjoittaa siitä. Nykyisin kannattaa julkaista blogi, mutta ei pienen kirjamäärän painaminenkaan maksa paljoa.

Miksi täällä jauhetaan tietokirjallisuudesta kun AP ei halusi olla tutkija, myydä tutkimustuloksia ja tehdä tutkimustyötä?

Nimenomaan tienata rahaa tutkimuksella, ihan apurahoja myöten.

Mitä työtä teet?