Miksi et ole tekemisissä vanhempiesi tai sisarustesi kanssa?
Harkitsen tässä itse irrottautuvani lopullisesti vanhempieni ja sisarusteni seurasta. Olen vain jotenkin saanut tarpeekseni huomioimattomuudesta, junttiudesta, pätemisestä ja oudosta dynamiikasta, kun kaikki ovat koolla. Kukin perheenjäsen on erikseen ja yksin ihan ok, mutta minulle tuottaa selittämätöntä ahdistusta ajatella kaikkia perhejuhlia ja kokoontumisia. En välittäisi enää koskaan nähdä heitä kaikkia kerralla.
Onko joku muu irrottautunut lapsuudenperheestään täysin, ja millaisen prosessoinnin kautta siihen päädyit? Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia, vaikka lyhyitäkin.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kanssa ei ollut kitkaa mutta välit siskon kanssa meni kuolinpesän jaossa. Oikeastaan ei ollut mitään jaettavaa vaan riita siitäkin saatiin aikaan. Lopulta annoin kaiken siskolle ja toivotin hyvää loppuelämään.
Oliko sisko tyytyväinen, että sai tavarat mutta menetti sisaren?
Sama minulla ; Joukossa tyhmyys tiivistyy ( lähinnä miespuolisissa ).
En jaksa sitä ölinää ja typerien mielipiteiden huutelua, asiallinen keskustelu mahdotonta.
Aikuine lapseni irotauti perhestän. Koska emme enää tansineet hänen pillin mukaan!Joutu ottamaan itse vastuun elämästä,työstän kodistan,lapsistan ja puolisostaan: 11vuotta sitten.Sisareni päälekäypiä,vanhempia ja varakaita, puolisoiden kautta raha taloon tullut!Arvostelijoita juorujia.Ottamatta asioista selvää.Joten ei mitää tarvetta kontakti heihin. Meillä jokaisella on tämä ainut elämä.Kenenkään kanssa ei ole pakko olla vaikka olisi lähisukua,Jos ei yhteistä säveltä ole? Heitä rakastaasilti aina.
Vierailija kirjoitti:
Aikuine lapseni irotauti perhestän. Koska emme enää tansineet hänen pillin mukaan!Joutu ottamaan itse vastuun elämästä,työstän kodistan,lapsistan ja puolisostaan: 11vuotta sitten.
Eikö ole ihan normaalia ottaa vastuu työstään, lapsistaan, jne. Oli sitten irtautunut suvustaan tai ei.
Välit poikki veljeeni, koska en hyväksy hänen elämäntapaansa. Hän on huumeiden käyttäjä
Tunnen ton ryhmädynamiikka-asian. Joku/Jotkut saavat aina kaiken huomion. Kaikilla joku rooli, joka on muodostunut vuosien kuluessa. Todella ärsyttävää. Pienin on se pienin ikuisesti ja vanhin vanhin ikuisesti. Mäkin aloin ihan tietoisesti vierailla vanhemmillani ehdottomasti eri aikaan kuin muut sisarukset. Tällöin sain itsekin laatuaikaa ja huomiota vanhemmiltani. Vanhemmat toisaalta saavat useammin vierailijoita, koska kaikki sisarukset vierailemme nykyään eri aikaan vanhemmillamme. Toimii tosi paljon kivemmin. Sitten kyläilyt sisaruksille erikseen. Ei enää tuollaisia joukkotapaamisia meidän suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ton ryhmädynamiikka-asian. Joku/Jotkut saavat aina kaiken huomion. Kaikilla joku rooli, joka on muodostunut vuosien kuluessa. Todella ärsyttävää. Pienin on se pienin ikuisesti ja vanhin vanhin ikuisesti. Mäkin aloin ihan tietoisesti vierailla vanhemmillani ehdottomasti eri aikaan kuin muut sisarukset. Tällöin sain itsekin laatuaikaa ja huomiota vanhemmiltani. Vanhemmat toisaalta saavat useammin vierailijoita, koska kaikki sisarukset vierailemme nykyään eri aikaan vanhemmillamme. Toimii tosi paljon kivemmin. Sitten kyläilyt sisaruksille erikseen. Ei enää tuollaisia joukkotapaamisia meidän suvussa.
Tämä on totta. Ihmiset on niin sokeita käytökselleen. Vaikka tajuaisivatkin sen, eivät silti pysty käyttäytymään toisella tavalla. Sama jatkuu aina ja ikuisesti. Minä en enää halua nähdä perhettäni, koskaan. En ole se, johon rooliin he yrittävät minut laittaa.
Vanhempien kanssa ei ollut kitkaa mutta välit siskon kanssa meni kuolinpesän jaossa. Oikeastaan ei ollut mitään jaettavaa vaan riita siitäkin saatiin aikaan. Lopulta annoin kaiken siskolle ja toivotin hyvää loppuelämään.