Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani hoitivat veljeni lapset aikoinaan, mulle ei apua ole tarjolla
22.05.2021 |
Eli mulla on itseäni reilusti vanhempi veli, jolla jo nyt pitkälle aikuiset lapset. Aikoinaan vanhempani, erityisesti äiti, auttoivat veljeä arjessa tosi paljon lasten hoidossa. Hakivat päiväkodista, lapset oli meillä usein viikonloppuisin yökylässä, tekivät ruokaa mukaan jne jne. Veli ja vaimonsa pystyivät keskittymään hyvin töihin ja lapsiarki vaikutti mun silmiin aika rennolta kun heillä oli viikoittain mahdollisuus parisuhdeaikaan ja aina oli turvaverkot valmiina.
Nyt kun mulla on itsellä pieniä lapsia ovat vanhempani jo tosi iäkkäitä. Isä yli 80v ja äitikin melkein. Lisäksi heillä pientä terveyshaastetta myös. Eivät pysty auttamaan lasten hoidossa juuri yhtään tai siis en uskalla pieniä lapsia edes jättää yksin heille hoitoon. Päinvastoin viime aikoina on ollut niin, errä yhä useammin vanhemmat ovat vailla minun apua esim tietokonejutuissa tai jos pitää kaupungissa käydä asioilla. Autan kyllä periaatteessa mielelläni, mutta meillä on arki melko raskasta kun olemme molemmat puolison kanssa kokopäivätöissä ja lapset hoidossa, ei iltaisin kauheasti ole panoksia enää auttelemiseen. Veli muutti reilu 10v sitten toiselle paikkakunnalle töiden perässä ja auttelee vanhempia lähinnä lomilla.
Mua on alkanut hieman ärsyttää tämä tilanne. Veljelle tarjottiin kaikki mahdollinen apu arjessa ja multa päinvastoin odotetaan sitä apua. Eikö vanhempien pitäisi pyrkiä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti?
Kommentit (29)
On kyllä törkeää ja epäreilua, että vanhempasi ovat vanhentuneet. :( Jaxuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit tehnyt lapset samaan aikaan kuin veljesi.
Tai sitten vain hyväksyt tilanteen.
60 v isovanhempi on vähän ketterämpi kuin 80 v.
Ei voi olla veljesi syy.
Mutta provo tämäkin, koska aikuinen ihminen ei tulkitse "tasapuolisuutta" noin.
Puolison vanhemmat ovat ehkä käytettävissä? Elleivät ole, luot itsellesi turvaverkon - vaikka maksullisen.
Ai että ottaisivat ne lapset hoitoon, vaikka niitä ei uskalla sinne mielestäsi jättää?
Provohan tämän on pakko olla, mutta puolisollani sama tilanne. Veljensä lapset oli jatkuvasti mummolassa, oikeastaan olivat tuolloin about 10v miehelleni kuin sisaruksia.
Tämä oli 20 vuotta sitten. Nyt kun meidän
lapset ovat pieniä, vanhempansa ovat jo sen 80v. Ottaisivat kyllä edelleen mielellään, mutta ei todellakaan uskalleta antaa. Sellainen on iltatähden kohtalo.
No mutta onko pakko tehdä lapsia niin isolla ikäerolla, ettei heitä pysty molempia yhtä lailla tukemaan elämän varrella? Kyllä lasten hoidossa aktiivisesti auttaminen on niin iso lahja ja vaikuttaa sen oman lapsen hyvinvointiin, terveyteen ja parisuhteen säilymiseen. Ikävää, jos vain toista lasta on pystytty auttamaan. Mikään velvollisuushan ei ole auttaa, mutta kyllä itse lähden siitä, että haluan pyrkiä kaikkia lapsiani tasapuolisesti auttamaan parhaani mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisit tehnyt lapset samaan aikaan kuin veljesi.
Tai sitten vain hyväksyt tilanteen.
60 v isovanhempi on vähän ketterämpi kuin 80 v.
Ei voi olla veljesi syy.
Mutta provo tämäkin, koska aikuinen ihminen ei tulkitse "tasapuolisuutta" noin.
Puolison vanhemmat ovat ehkä käytettävissä? Elleivät ole, luot itsellesi turvaverkon - vaikka maksullisen.
Olin tuolloin alle 10-vuotias....
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän veljesi pitäisi nyt vuorostaan auttaa vanhempianne. Ovat melkoisen itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta onko pakko tehdä lapsia niin isolla ikäerolla, ettei heitä pysty molempia yhtä lailla tukemaan elämän varrella? Kyllä lasten hoidossa aktiivisesti auttaminen on niin iso lahja ja vaikuttaa sen oman lapsen hyvinvointiin, terveyteen ja parisuhteen säilymiseen. Ikävää, jos vain toista lasta on pystytty auttamaan. Mikään velvollisuushan ei ole auttaa, mutta kyllä itse lähden siitä, että haluan pyrkiä kaikkia lapsiani tasapuolisesti auttamaan parhaani mukaan.
Pienemmällä ikäerolla olevia pystyy tukemaan vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi ovat epäreiluja. Hylkää heidöt.
No vanhenemiselle tai omalle huonontuneelle kunnolle nyt ei mitään voi, joten siitä on turha valittaa (ellei tämä ole sitten jotenkin kierosti ilmaistu että ei saisi tehdä enää vanhana lapsia koska lapset eivät kerkeä saamaan lastenhoitoapua vanhemmiltaan).
Sen sijaan vanhempiesi avustaminen kuuluu kyllä nyt eittämättä veljellesi, eikä sinulle, tai sitten se hoitoapu pitää vanhempiesi vain ostaa muulata/pyytää kunnalta. Ei yksi ihminen kerkeä joka paikkaan jos on pieniä lapsia ja työt vielä päälle, mutta se jonka lapset ovat aikuisia.. Luulisi että hän haluaisi ns. maksaa takaisin saamansa avun,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onko pakko tehdä lapsia niin isolla ikäerolla, ettei heitä pysty molempia yhtä lailla tukemaan elämän varrella? Kyllä lasten hoidossa aktiivisesti auttaminen on niin iso lahja ja vaikuttaa sen oman lapsen hyvinvointiin, terveyteen ja parisuhteen säilymiseen. Ikävää, jos vain toista lasta on pystytty auttamaan. Mikään velvollisuushan ei ole auttaa, mutta kyllä itse lähden siitä, että haluan pyrkiä kaikkia lapsiani tasapuolisesti auttamaan parhaani mukaan.
Pienemmällä ikäerolla olevia pystyy tukemaan vielä vähemmän.
Miten niin? Ap:n tilanteessahan ap:ta ei tueta ollenkaan vaan odotetaan häneltä apua. Pienellä ikäerolla isovanhemmat olisi voineet ottaa kaikki lapsenlapset hoitoon tai vuorotella, kun ilmeisesti kerran jokatapauksessa halusivat auttaa lastenhoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin kaikki jotka lapsenne teette nelikymppisinä, tuota se sitten on, jos isovanhemmat on elossa niin ne ovat vanhoja. Minä olen 66- vuotias ja lapseni sai vasta nyt lapsia, olen itse saanut hänet 26-vuotiaana. Mikään muu maailmassa ei ole niin ihanaa kuin nuo pikkuiset, mutta kyllä minä ihan poikki olen kun heitä päivän hoidan. Välillä mietin, että 15 vuotta sitten olisi ollut paljon enemmän voimia ryömiä lattialla ja kantaan lapsia. Mutta onneksi he ovat olemassa ja onneksi välit ovat hyvät, voin aina sanoa, jos en jaksa.
Mulla vähän sama tilanne. Mun vanhemmilla oli vieläpä sisarusten lasten ollessa pieniä loma-asunto Espanjassa, jota sisarukset sai perheineen käyttää vapaasti. Se on myyty jo vuosia sitten kun "lastenlapset on jo niin isoja, eihän sitä kukaan enää käytä". Niin no, minun lapset olisivat kyllä myös olleet innoissaan... Ärsyttää kyllä välillä olla iltatähti, mulle kasaantuu velvollisuudet ja sisarukset luistelee vapailla vesillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit tehnyt lapset samaan aikaan kuin veljesi.
Tai sitten vain hyväksyt tilanteen.
60 v isovanhempi on vähän ketterämpi kuin 80 v.
Ei voi olla veljesi syy.
Mutta provo tämäkin, koska aikuinen ihminen ei tulkitse "tasapuolisuutta" noin.
Puolison vanhemmat ovat ehkä käytettävissä? Elleivät ole, luot itsellesi turvaverkon - vaikka maksullisen.
Olin tuolloin alle 10-vuotias....
Ap
Niinpä. Sarkismi iski vyön alle. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki jotka lapsenne teette nelikymppisinä, tuota se sitten on, jos isovanhemmat on elossa niin ne ovat vanhoja. Minä olen 66- vuotias ja lapseni sai vasta nyt lapsia, olen itse saanut hänet 26-vuotiaana. Mikään muu maailmassa ei ole niin ihanaa kuin nuo pikkuiset, mutta kyllä minä ihan poikki olen kun heitä päivän hoidan. Välillä mietin, että 15 vuotta sitten olisi ollut paljon enemmän voimia ryömiä lattialla ja kantaan lapsia. Mutta onneksi he ovat olemassa ja onneksi välit ovat hyvät, voin aina sanoa, jos en jaksa.
Ei tossa mun mielestä ole mitään väärää, jos saa lapsia vasta vanhemmalla iällä. Eihän kaikki nuorena lapset saaneetkaan auta lastenlasten kanssa. Mutta ehkä vois tehdä ne lapset niin, että yhden kohdalla ollaan elämänsä kunnossa ja toisen kohdalla sitten ihan seniili.
Kurjaa, mutta tässä tapauksessa asiat nyt vaan ovat miten ovat, eikä se ole kenenkään syy. Ikävämpää on sellainen, missä on aidosti suosikki, jota autetaan, ja asetetaan aina etusijalle, ja toista ei. Oma mieheni on kärsinyt tästä koko ikänsä, ja kurjaa sitä on vierestä seurata.
No unohda tuo lastenhoitoavun odottaminen vanhemmiltasi. Eivät he nyt mitään sille voi että ovat jo vanhoja. Vissiin kuitenkin pitävät lapsista? Muistakaa käydä kylässä heillä.
Ainoa mihin voit ehkä vaikuttaa, on muistutella veljeäsi siitä miten paljon häntä on autettu ja nyt vanhemmat vuorostaan tarvitsevat ja ansaitsevat apua.
Mulla sama tilanne mutta päinvastoin. Olen itse vanhempi sisarus, joka ei saanut koskaan lasten hoitoapua. ”Ite oot hankkinu” ”me eletään nyt itselle” ym lässytykset tuli kuultua vanhempieni suusta. Nyt kun mun lapset on teinejä, vanhempani paapovat aivan järkyttävän paljon pikkuveljeni lapsia. No eipä siinä. Edestään löytävät. Ei mun lapsia paljon vieraiksi jääneet isovanhemmat kiinnosta.
Ja kun tulee se vaihe kun he tarvitsevat apua, niin minäkin elän itselle!
Veljeni on minua 2 v vanhempi. Hän tapasi vaimonsa 21 vuotiaana, meni naimisiin 23 v ja tuli isäksi 25 vuotiaana.
Samana vuotena isäni jäi eläkkeelle55 vuotiaana.
Minä tapasin mieheni 35 vuotiaana, sain lapset 38, 40 ja 42 vuotiaana.
Kaikki lapset hoidoilla, monta yritystä takana.
On helppo sanoa miksi et tehnyt lapsia aikaisemmin jne. Helppo sanoa. Elämässä ei käy niin, kuin saduissa.
Me ostettiin alunperin sijoitusyksiö, tai siinä on alkovi, periaatteessa kaksio, samasta taloyhtiöstä. Palkattiin aupair.
Hänen töihin kuuluu lasten herätys ja vieminen päiväkotiin, sekä hakeminen pois ja sairaan lapsen kanssa oleminen.
Ensimmäinen oli meillä 5 vuotta. Kävi iltalukion ja iltakauppiksen. Sitten saatiin venäläinen perikuva maatuskasta. Hän oli meillä, kunnes kuopus täytti 15 v.
Muutti silloin takaisin Venäjälle.
Meillä kävi hyvä tuuri.
Olet kiittämätön.