Miten tahdonvastaiseen hoitoon käytännössä joutuu?

Olla vaarallinen itselleen tai muille.

Itse jouduin anoreksiasta pakosti hoitoon koska olin liian alipainoinen...

Käytännössä soitat 112 ja lääkäri tulee tarvittaessa vaikka kotiin arvioimaan tilanteen. Jos hän katsoo pakkohoidon olevan välttämätöntä, hän kirjoittaa ns. MT-1 lähetteen ja valkotakkiset miehet tulevat viemään hoitoon.

Laittamalla tarpeeksi kova diagnoosi....

Näin kävi tutulle. Toinen psykiatri laittoi diagnoosin, toinen kumosi sen heti samana iltana ja kysyi haluatko lähteä kotiin. Kaveri halusi jäädä kuitenkin ainakin yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä toinen pisti allekirjoittamaan M1 paperit, jolla saa pitää potilasta tahdonvastaisesti 3 päivää. Olisi jäänyt vapaaehtoisestikin. Kokee, että oli hieman ikävä tapa tuo millä M1 laitettiin hänelle. Hän oli siis ihan järjissään, niin mitenhän ne joilla ei järki pelaa voivat allekirjoitella jotakin M1 lähetteitä. Kaverilla todella huonosti nukuttu yö alla, joten allekirjoitti kiltisti paperit, vaikka ajatuksella ei oikein pystynyt lukea mitä allekirjoitti.

Minusta väärin laittaa M1 silloin kun jäänyt vapaaehtoisesti sinne.

Kannattaa pyytää apua jos sitä kokee tarvitsevansa, eikä yrittää kysellä miten pääsisi suljetulle osastolle vain siksi että se sopisi omasta mielestä omille aivoituksillesi paremmin, eli olisi ns väkisin hoitoon viety etkä vapaaehtoisesti.

Pakkohoito ei myöskään ole mikään leuhottelun paikka, tai uskottavuuden hakemista, vaan se on tarkoitettu ihmisille joilla oikeasti hätä ja sen kaltaisen avun tarve on suuri. Älä siis viitsi lähteä trollailemaan pakkohoitoon yrittämisellä, siellä olisi ihan oikeasti muutakin tekemistä, kuten sairaiden hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Laittamalla tarpeeksi kova diagnoosi....

Näin kävi tutulle. Toinen psykiatri laittoi diagnoosin, toinen kumosi sen heti samana iltana ja kysyi haluatko lähteä kotiin. Kaveri halusi jäädä kuitenkin ainakin yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä toinen pisti allekirjoittamaan M1 paperit, jolla saa pitää potilasta tahdonvastaisesti 3 päivää. Olisi jäänyt vapaaehtoisestikin. Kokee, että oli hieman ikävä tapa tuo millä M1 laitettiin hänelle. Hän oli siis ihan järjissään, niin mitenhän ne joilla ei järki pelaa voivat allekirjoitella jotakin M1 lähetteitä. Kaverilla todella huonosti nukuttu yö alla, joten allekirjoitti kiltisti paperit, vaikka ajatuksella ei oikein pystynyt lukea mitä allekirjoitti.

Minusta väärin laittaa M1 silloin kun jäänyt vapaaehtoisesti sinne.

Tässä on aika moni asia päin prinkkalaa. Ensinnäkkin, potilas allekirjoittaa (jos on allekirjoittaakseen) vain tiedoksiannon siitä että hän jää nyt tarkkailuun. Se ei ole mikään pakotettu lupalappu, vaan takkailuun otetaan tahdosta riippumatta, allekirjoitti potilas TIEDOKSIANTOA tai ei.

Ihan poliisien ja ambulanssin kanssa kotoa haettiin. Aiemmin olin käynyt lääkärissä, joka väitti, että olin psykoottinen. En ollut. Masentunut kyllä ja surullinen, mutta olin ollut jo jonkin aikaa. Kun sanoin, että en ole psykoottinen enkä koskaan ole ollutkaan, lääkäri väitti minun olevan jo sairaudentunnoton.

No, suljetun osaston lääkäri sanoi, että ei mitään syytä jäädä ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä pakkohoitolähetteen tehnyt lääkäri soitti ja oli pahoillaan väärästä diagnoosista. Kysyi, haluanko tulla keskustelemaan asiasta. En todellakaan.

Niin että menkää vaan luottavaisin mielin hakemaan apua ammattiauttajilta. Voi menettää jopa itsemääräämisoikeutensa. Hieman oli liioiteltua laittaa poliisitkin asialle. Oikeasti aika karsea tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Ihan poliisien ja ambulanssin kanssa kotoa haettiin. Aiemmin olin käynyt lääkärissä, joka väitti, että olin psykoottinen. En ollut. Masentunut kyllä ja surullinen, mutta olin ollut jo jonkin aikaa. Kun sanoin, että en ole psykoottinen enkä koskaan ole ollutkaan, lääkäri väitti minun olevan jo sairaudentunnoton.

No, suljetun osaston lääkäri sanoi, että ei mitään syytä jäädä ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä pakkohoitolähetteen tehnyt lääkäri soitti ja oli pahoillaan väärästä diagnoosista. Kysyi, haluanko tulla keskustelemaan asiasta. En todellakaan.

Niin että menkää vaan luottavaisin mielin hakemaan apua ammattiauttajilta. Voi menettää jopa itsemääräämisoikeutensa. Hieman oli liioiteltua laittaa poliisitkin asialle. Oikeasti aika karsea tilanne.

Ikävä kokemus sinulla. Toivottavasti voit lohduttautua sillä että moni ihmishenki on saatu pelastettua toimimalla kuten sinun kanssasi toimittiin, vaikka se sinulle ei oikea tapa ollutkaan. Päältäpäin ei pysty kokematon lääkäri näkemään minkä tason taudista on kyse, ja osa määrää herkästi tarkkailuun, varsinkin yötä vasten, jos on keikkaa heittävä lääkäri, eikä niin perillä asioista, koska ei hän halua ihmishenkiä kontolleen. Poliisi on yleensä kutsuttu mukaan abulanssin henkilökunnan henkeä ja terveyttä turvaamaan, eikä sinun kiusaksesi tai nolostukseksi. Todella moni tuodaan poliisin saattelemana.

Muistathan myös ett ävoit myös valittaa jos koet tulleesi huonosti kohdelluksi. Toisaalta on kyllä erikoista, siis hyvällä tavalla, että lääkäri soittelee perään ja pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan poliisien ja ambulanssin kanssa kotoa haettiin. Aiemmin olin käynyt lääkärissä, joka väitti, että olin psykoottinen. En ollut. Masentunut kyllä ja surullinen, mutta olin ollut jo jonkin aikaa. Kun sanoin, että en ole psykoottinen enkä koskaan ole ollutkaan, lääkäri väitti minun olevan jo sairaudentunnoton.

No, suljetun osaston lääkäri sanoi, että ei mitään syytä jäädä ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä pakkohoitolähetteen tehnyt lääkäri soitti ja oli pahoillaan väärästä diagnoosista. Kysyi, haluanko tulla keskustelemaan asiasta. En todellakaan.

Niin että menkää vaan luottavaisin mielin hakemaan apua ammattiauttajilta. Voi menettää jopa itsemääräämisoikeutensa. Hieman oli liioiteltua laittaa poliisitkin asialle. Oikeasti aika karsea tilanne.

Aika paljon on sitten taas niitä tilanteita että ammattiauttaja ei reagoi ajoissa, joten mieluummin noin päin jos lääkärillä on noussut huoli.

Tuttavani on itsetuhoinen ja aika äärimmilleen saa tilanne mennä ennen kuin hänet otetaan hoitoon. Käy juttelemassa säännöllisesti, mutta vaikka kertoo itsetuhoisista ajatuksista ja takana on monta yritystä niin silti otetaan hoitoon vasta sitten kun on kirjaimellisesti kävelemässä junan alle tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan poliisien ja ambulanssin kanssa kotoa haettiin. Aiemmin olin käynyt lääkärissä, joka väitti, että olin psykoottinen. En ollut. Masentunut kyllä ja surullinen, mutta olin ollut jo jonkin aikaa. Kun sanoin, että en ole psykoottinen enkä koskaan ole ollutkaan, lääkäri väitti minun olevan jo sairaudentunnoton.

No, suljetun osaston lääkäri sanoi, että ei mitään syytä jäädä ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä pakkohoitolähetteen tehnyt lääkäri soitti ja oli pahoillaan väärästä diagnoosista. Kysyi, haluanko tulla keskustelemaan asiasta. En todellakaan.

Niin että menkää vaan luottavaisin mielin hakemaan apua ammattiauttajilta. Voi menettää jopa itsemääräämisoikeutensa. Hieman oli liioiteltua laittaa poliisitkin asialle. Oikeasti aika karsea tilanne.

Ikävä kokemus sinulla. Toivottavasti voit lohduttautua sillä että moni ihmishenki on saatu pelastettua toimimalla kuten sinun kanssasi toimittiin, vaikka se sinulle ei oikea tapa ollutkaan. Päältäpäin ei pysty kokematon lääkäri näkemään minkä tason taudista on kyse, ja osa määrää herkästi tarkkailuun, varsinkin yötä vasten, jos on keikkaa heittävä lääkäri, eikä niin perillä asioista, koska ei hän halua ihmishenkiä kontolleen. Poliisi on yleensä kutsuttu mukaan abulanssin henkilökunnan henkeä ja terveyttä turvaamaan, eikä sinun kiusaksesi tai nolostukseksi. Todella moni tuodaan poliisin saattelemana.

Muistathan myös ett ävoit myös valittaa jos koet tulleesi huonosti kohdelluksi. Toisaalta on kyllä erikoista, siis hyvällä tavalla, että lääkäri soittelee perään ja pyytää anteeksi.

Totta kai ymmärrän, että näin tuleekin toimia, kun on tosi kysymyksessä.

Ja kun ensihoitajilta kysyin, miksi poliisit, sanoivat, että olisivat kyllä voineet perua heidän tulonsa, kun totesivat, että poliiseja ei tarvita. Asumme siis maalla ja poliisit tulevat kaukaa, joten ehdin jutella ulkona ensihoidon kanssa jonkin aikaa ennen poliisien tuloa.

Pakkohoitolähetteen tehneen lääkärin olin tavannut ennenkin masennuslääkkeiden reseptihommien yhteydessä. Siksi tuntuu hullulta tuo psykoottiseksi määrittely. Toisaalta se selittää myös sen, että hän soitti seuraavana päivänä pahoitellen väärää diagnoosia. Tämä on hyvin pieni maalaispaikkakunta. Tuskin kaupungeissa soiteltaisiin perään.

Harmittaa kaikkien niiden puolesta, jotka oikeasti tarvitsevat tai haluavat hoitoon. Itse en olisi tätä kokemusta halunnut.

Jos poliisit on mukana niin juuri heidät on helpoiten käskyttää pois ja tehdä heistä helpoiten rikosilmoitus ja Valviraan lääkäristä. Jos törmää myöhemmin niiden poliisien kanssa tai lääkärin niin ottaa asian puheeksi .

Vierailija kirjoitti:

Olla vaarallinen itselleen tai muille.

No ei tarvitse edes olla. Riittää, että psykiatri epäilee.

Itse jouduin tuollaisen itsetuhoisuusepäilyn kohteeksi joskus. Olin masentunut enkä jaksanut puhua. Lisäksi olin kieltäytynyt menemästä takaisin yhteen nuorten avohoito-osastolle. Papereissa taisi lukea myös ”herännyt epäilys psykoottisuudesta”. Edes vanhempiani ei kuunneltu, kun he yrittivät estää pakkohoitoa. Hoitaja vetosi vain johonkin lakipykälään.

Ensihoitajat tulivat hakemaan ja jouduin suljetulle osastolle 2-3 kuukaudeksi. Lopulta psykiatri sanoi, että en ole niin sairas, että minua pitäisi siellä pitää. En kyllä missään vaiheessa ollut pakkohoidon tarpeessa. Enkä todellakaan ollut psykoosissa.

Hoito osastolla loppui tyhmästi. Minut siirrettiin takaisin sinne nuorten osastolle. En ollut siellä tippaakaan yhteistyöhaluinen, joten minut vietiin takaisin suljetulle. Muistaakseni viikko kului siellä kunnes minut päästettiin vapauteen.

Muutama vuosi tuon jälkeen jouduin uudestaan pakkohoitoon. Eri paikkaan tosin. Hakeuduin itse osastolle, koska olin ollut rikoksen kohteena. Olin shokissa ja voin todella huonosti. Tarkoituksenani oli olla vain pari päivää, mutta kun halusin lähteä kotiin minut määrättiin pakkohoitoon. Olin siellä ehkä noin pari kolme viikkoa. En saanut siellä mitään apua trauman hoitoon vaan minua pidettiin lähinnä psykoottisena.

En tiedä miksi minua on niin innokkaasti haluttu pitää noilla osastoilla. Itsehän en siis ollut itsetuhoinen tai vaarallinen kenellekkään. Olisin voinut paremmin kotona omassa rauhassa.

Se voi kyllä varmasti vaikeuttaa osastolle pääsyä, että ne on monesti täynnä. Tämä koronajuttu luultavasti häiritsee ihmisten mielenterveyttä niin voi olla tungosta psyk.hoitoon.