Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan ei soita tai tule käymään.
yksinäinen
20.05.2021 |
Minulla oli ennen koronaa vuosiakausia kestänyt harrastus, jossa näin paljon ihmisiä. Samoin minulla oli töitä, jossa oli kivaa rupatella työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Harrastukseen liittyen olin paljon yhteydessä ihmisiin, näimme, viestittelimme ja soittelimme. Muutamia oikein ystäviäkin oli.
Koronan vuoksi katosi kaikki.
Menetin työpaikan, joka oli iso osa elämääni.
Harrastus loppui kokonaan ja vaikka korona hellittäisikin, niin yli vuoden tauon jälkeen ei ole intressiä oikein enää jatkaakaan. Etenkin, kun ne kaikki kaverit ja ystäviksikin luullut, eivät ole pitäneet mitään yhteyttä yli vuoteen. Aluksi minä soitin ja viestitin. Kun kukaan ei koskaan omaehtoisesti ottanut minuun yhteyttä, niin harvensin yhteydenpitoa ja nyt en enää tammikuun jälkeen ole itsekään edes viestiä kirjoittanut.
Radiohiljaisuus. Ei kukaan ota minuun yhteyttä. Ei yhtään kukaan.
Ketään kaveria, tuttavaakaan en ole nähnyt yli vuoteen.
Sukulaiset asuvat kaukana ja ovat sen verran vanhoja, että eivät halua korona-aikana ketään kyläänkään.
Tekisi niin mieli soittaa ja jutella jollekin. Tuntuu siltä, että en enää kehtaa väkisin tungetella. Jos eivät halua enää olla tekemisissä minun kanssani, niin pitäisi kai minun jo vähemmästäkin ymmärtää.
En ole kyllä omasta mielestäni mikään hankala ihminen, ihan tavallinen.
Itkettää tämä yksinäisyys.
Vauva-palsta ja kaupan kiireinen kassa ovat kontaktini ulkomaailmaan.
Kommentit (15)
Trolli on tänään ahkerana.
Turhaan näitä kirjoitat, tyylisi tunnistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trolli on tänään ahkerana.
Turhaan näitä kirjoitat, tyylisi tunnistetaan.
Minäkö? Mitä trollaamisessa yksinäisyydessä on?
Ajattelin, että tästä asiasta voisi puhua täällä vauva-palstalla, kun ehkä löytyy kohtalotovereita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli on tänään ahkerana.
Turhaan näitä kirjoitat, tyylisi tunnistetaan.
Minäkö? Mitä trollaamisessa yksinäisyydessä on?
Ajattelin, että tästä asiasta voisi puhua täällä vauva-palstalla, kun ehkä löytyy kohtalotovereita.
ap
Minäkin satuin muutama viikko sitten kirjoittamaan tänne yksinäisesta olosta. Heti ketjuun ilmestyi muutama trolliksi ja provoksi minua väittävä. En käsitä mitä trollailua yksinäisyydessä voisi edes olla.
Onpa kurjaa. :(
Miten olisi joku uusi harrastus? Koronarajoituksethan ovat nyt vähitellen lieventymässä ja poistumassa. Ja varmaan löydät jotain työtäkin taas jossain vaiheessa.
Ja jos olet aiemmissa yhteyksissä saanut ystäviä, niin saat varmaan jatkossakin. On ihan luonnollista, että elämän aikana ystäväpiiri muuttuu, joskus ihan kokonaankin.
Itselläni oli joskus parin vuoden jakso, jolloin olin käytännössä ihan yksin. Yritin keksiä vain mahdollisimman paljon kivaa tekemistä ja luottaa siihen, että tilanne ei ole ikuinen. Eikä sitten ollutkaan. Löytyi uusia ystäviä ja yksi vanhakin palasi yllättäen elämääni.
Onko äiti elossa tai joku serkun kummin kaima, jolle voit soitella pari kertaa viikossa. Ja sitten erikseen katsoa muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai onko sulla mahdollisuus lähteä mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön? Sitä kautta saa kontakteja ja sisältöä elämään?
Voisithan kysyä SPR:sta tai seurakunnasta,voisitko itse ryhtyä jonkun yksinäisen ystäväksi. Tai kulttuurikaveriksi. En tosin tiedä, vieläkö se toiminta on käynnissä tämän koronan vuoksi. Asuintalossasikin saattaa asua huonokuntoisia ja yksinäisiä vanhuksia tai invalideja, jotka ilahtuisivat seurastasi tai avustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keväällä minulla oli tuo tilanne todella lähellä 2 kuukautta. Silloin laadin "plan b"n, eli a tarjoudu pikkurahasta ulkoiluttamaan ihmisten koiria parina iltana viikossa, koirat on hyvää seuraa b ilmoittaudu netissä kävelykaverisivustolle. Itse kun asun porvoossa, oikeasti, niin siellä oli noin kuusi ihmistä kävelyseuraa vailla keväällä. Olin ihan lähellä ottaa niihin kaikkiin yhteyttä.
Kiitos tuesta.
Jotenkin sitä on ihan menettänyt itseluottamuksen ja tuntee olevansa niin vähäpätöinen ihminen, että ei kukaan minusta kiinnostu edes juttuseuran vertaa. Masennusdiagnoosin varmaan saisin, mutta olen joskus aikaisemmin käynyt masennuksen läpi lääkkeineen ja psykologeineen, en missään nimessä halua enää sitä kokemusta. Tuosta diakoniavusta en tiennytkään, toisaalta olen arka juttelemaan ihan ventovieraalle omista henkilökohtaisista asioistani. Tuollaisesta kävelykaverijärjestelmästä en ollut kuullutkaan, jos sinne ei tarvitse kuvaa laittaa (olen keski-ikäinen lihava ja ruma nainen), niin voisi olla ihan ok. Pinnalliseen jutusteluun ja esim. juuri kävelyseuraan onnistuisin hyvän tuntemattomankin kanssa. Voikohan tuolla itse olla nimettömänä ja kuvattomana?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli on tänään ahkerana.
Turhaan näitä kirjoitat, tyylisi tunnistetaan.
Minäkö? Mitä trollaamisessa yksinäisyydessä on?
Ajattelin, että tästä asiasta voisi puhua täällä vauva-palstalla, kun ehkä löytyy kohtalotovereita.
ap
Ap, täällä kohtalotoverisi. Muutin viime vuonna uudelle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään eikä asiat ole paljon muuttuneet.
Kesän ehkä vielä jaksan, kun voi viettää aikaa ulkona, mutta toista talvea en aio täällä kökkiä yksinäni. Taidan muuttaa ulkomaahan, missä talvi on valoisampi. Olen aiemmin asunut muualla, ja todennut, että yksinäisyys ei vaivaa ollenkaan niin paljon kuin kotimaassa.
Juttuseuraakin löytyy, toisin kuin täällä mörököllien maassa.
Aivan sama, olen jo luovuttanut kun seura ei kiinnosta. Yksin olen ja yksin kuolen. Haistatan paskat kaljamahaisten miesten naisihanteille.Tätä se tulee nyt olemaan maailman tappiin saakka, elä sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin. Eipä soittele täälläkään kukaan, tai käy kylässä. Aikana harmittelin ja sitten päätin, että mitäpä sitä odottelemaan heidän yhteydenottoa. Maailmassa on muitakin, esimerkiksi se Alepan kassa, jonka kanssa jutella. Tai kuntosalilla samaan aikaan käyvät tyypit. En jaksa enää murehtia entisten ’ystävien’ perään. Tee samoin, katso maailmaa uusin silmin.
Kohta loppuu tämän illan keskusteluaika. Hyvää yötä kaikille yksinäisille!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä yksinäisiä on paljon. Minulla on perhe lapset ja mies mutta ei yhtään ystäviä ja sukulaisia jotka olisivat kiinnostuneita minusta tai perheestämme. Missähän me yksinäiset kohtalotoverit voisimme tavata? Olisiko siinä uusi työsi. Tee meille yksinäisille ja hyljeksityille oma yhdistys ja keskustelu paikka. Saat jäseneksi meitä rumia, lihavia ja keski ikäisiä miehiä ja naisia.
Minulla on tuo tilanne ilman koronaakin. Kaikilla on niin kiireinen elämä (minulla on periaatteessa ystäviä, mutta kaikki tekevät todella pitkää päivää tai kahta työtä tai opiskelevat ja ovat töissä tai kiinni pienissä lapsissaan joten kukaan ei ehdi tapaamaan).