Helsinkiläiset, kyllästyttekö koskaan mereen?
Kävin pääkaupungissa kävelemässä yksi päivä ja tuli olo, että minulla menisi varmaan pari, kolme vuotta turistina Helsingissä joka päivä nauttien vaan meren läheisyydestä ja ainoana harrastuksena kävely.
Kommentit (21)
No talvella se tekee talvi-ilmastosta epämiellyttävän. Mutta siltikin mieluummin meren läheisyys kun ilman.
Miten siihen voisi kyllästyä? Meri on tossa mun ikkunan edessä. 💙
Pohjoisrannassa asuessani joskus aamuvarhain kiroilin sitä, että auton kuskinpuoleinen sivu oli jääkuoren peitossa. Nyt matkaa merenrantaan on parisataa metriä, eikä kausihaittoja ole. Ei mereen kyllästy koskaan, tai en ainakaan minä vielä viidessäkymmenessä vuodessa. Tänään on lempisäänikin, mutta vielä voisi tuulla enemmän. Viileää, raikasta ja suolaista. :)
En kyllästy! Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja aina asunut kivenheiton päässä merestä. Rakastan tuijotella sitä. Syksyisin meri on sumussa, talvisin ahtojäässä, kesällä kimmeltää henkeäsalpaavan kauniina.
En ikinä. Se on ihana. Tuntuisi kamalalta joutua muuttamaan sisämaahan. Järvet ei koskaan tuo samaa fiilistä, tuoksua, eikä ajatusta siitä, että tuosta kun lähtisi, pääsisi maailman ääriin.
Meri on paha. Sinne on moni hukkunut.
Vaasalaisena en kyllästy koskaan. Kesät asun saaressa ja veneilen paljon.
En ole kyllästynyt koskaan, mutten mä aina edes muista, että asun merenranta kaupungissa. Vaikka keskustassa työskentelen ja kotikin on kantakaupungissa ja vettä näen päivittäin. En vaan aina noteeraa ja ajattele edes asiaa.
N49 kolmannen polven hesalainen.
Vierailija kirjoitti:
Meri on paha. Sinne on moni hukkunut.
Kotiinkin on moni kuollut 😊
Meri on ihana. En usko, että siihen voisi kyllästyä ikinä. Ylipäänsä luontoon ja vesistöihin ei voi kyllästyä.
Vierailija kirjoitti:
Pohjoisrannassa asuessani joskus aamuvarhain kiroilin sitä, että auton kuskinpuoleinen sivu oli jääkuoren peitossa. Nyt matkaa merenrantaan on parisataa metriä, eikä kausihaittoja ole. Ei mereen kyllästy koskaan, tai en ainakaan minä vielä viidessäkymmenessä vuodessa. Tänään on lempisäänikin, mutta vielä voisi tuulla enemmän. Viileää, raikasta ja suolaista. :)
Tuuli on kyllä kesällä toisinaan aivan järjetön riesa, etenkin jos se on pirun kylmää.
Mereen ei kyllästy koskaan, noihin seisoviin järvenselkiin kyllästyy helpommin.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä. Se on ihana. Tuntuisi kamalalta joutua muuttamaan sisämaahan. Järvet ei koskaan tuo samaa fiilistä, tuoksua, eikä ajatusta siitä, että tuosta kun lähtisi, pääsisi maailman ääriin.
Jäin tuossa tuumailemaan, että vaikken merta Helsingissä aina noteeraakaan, niin järvi on kyllä pop. Mä viihdyn meidän mökkimaisemissa ja siinä ihanan lämpimässä järvessä.
Eri fiiliksethän niistä saa. Mä koen: että meri on kylmähkö ja kolkkokin, pelottavan houkutteleva - liittyy paljon tunteita. Etenkin syksyisin rakastan merta. Sen synkkyys on todella moni tasoista. Syysmyrskyt on hemmetin kiehtovia ja pelottavia. Totta siitä pääsee maailman ääriin ja samalla itämeren likaisuus kammoksuttaa.
Sitten taas järvi on sellainen äidin syli, jonne mennään lämpöön ja turvaan.
Ei siihen kyllästy ikinä, vaikka talvisiin tuuli ja viima menee luihin ja ytimiin. Meri kuuluu erottamattomana osana stadiin ja helsinkiläinen asennoituu sen mukaan. "Se mikä ei tapa, se vahvistaa".
Kunnon myrskysäällä on mahtavaa lähteä kävelemään rantareitille ja haaveilla, että tuuli veisi mukanaan ja heittäisi keskelle merta.
Veneiden Helsingissä paljon. Helsinki on mereltä eri kaupunki kuin maalta. Kaikki huonot puolet loistaa poissaolollaan.
Miten mereen voisi kyllästyä? Ahdistaisi, jos ei olisi merta lähellä.
Enpä ole ainakaan vielä kyllästynyt. Olen asunut 43 vuotta enintään 300 päässä merenrannasta.